Fermin paradoksi eli missä he ovat?

Vieraita ulkoavaruudesta väitetään nähdyn jatkuvasti, ovatpa jotkut jopa ystävystyneet heidän kanssaan. Jostain kumman syystä minä en ole heitä nähnyt.  Jos jossain maailmankaikkeudessa majaansa pitävä superkehittynyt sivilisaatio lähettää yhden siirtokunnan vaikkapa kerran vuosisadassa ja nämä siirtokunnat jatkavat samalla tavalla, niin siirtokuntien määrä kasvaa eksponentiaalisesti 1, 2, 4, 8, 16 jne.  Jos tätä on jatkunut jo vuosimiljoonia, niin avaruuden jokaisen kolkan pitäisi olla jo heidän asuttamansa. Missä he sitten ovat?

Jos heitä vaeltaa ympäri avaruutta ja tuon tuosta piipahtaa myös maapallolla, niin miksi he toimivat järjettömästi esittäytymällä yleensä jollekin perämetsien kylähullulle? Ja miksi heidän viestinsä ihmiskunnalle on niinkin mitätön kuin kehoitus rauhaan ja luonnonsuojeluun? Kannattaako mokoman itsestäänselvyyden takia matkustaa valtavia välimatkoja?

Jos minä olisin ylivoimaisen älykäs avaruusmatkaaja, niin laskeutuisin suoraan Washingtoniin Valkoisen Talon nurmikolle tai Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolle median edessä ja kertoisin jonkin todella viisaan viestin. Lakkaan hymähtelemästä ufojutuille vasta sitten, kun tämä tapahtuu.

Kommentit
  1. 1

    kari sanoo

    Kevennystä:
    Kerran oli pari ilmeisen viisasta avaruusmatkaajaa reissussa kun laskeutuivat avaruuden mittakaavassa melko lähelle Washingtonia,, Texasin hiekkaerämaahan. Sattuivat vanhan hylätyn bensa-aseman lähistölle. Paikalla oli enää pari mittaria,, tai oikeastaan vain yksi kokonaisena. No, matkaajamme olivat ensimmäistä kertaa tällä planeetalla ja toinen heistä puhutteli mittaria käsi elokuvistakin tutussa rauhaa ilmaisevassa asennossa sanoen; tulemme rauhallisissa aikeissa, vie miedät johtajasi luo. Mittari pysyi hiljaa. Matkaaja toisti sanomansa; tulemme rauhallisissa aikeissa, vie miedät johtajasi luo! Ei vastausta. Alienillamme alkoi jo vähän keittää kun hän kovahkoon sävyyn toisti vielä kerran; tulemme rauhallisissa aikeissa, vie miedät johtajasi luo!! Mittari ei antanut elettäkään. Silloin kysyjältä petti pinna lopullisesti ja hän veti esiin avaruusaseensa,, ja vaikka toinen matkaaja juuri aukaisi suunsa ja sanoi jotain,, hän kerkisi laukaista tussarinsa. Syntyi kauhea mäjäys kun mittarissa vielä olevat bensantähteet rähähtivät – avaruuden valloittajat lensivät korkealle ilmaan,, mutta selvisivät ilmalennosta melko vahingoittumattomina. Kun he siinä kömpivät ylös hiekasta,, kysyi ampunut toiselta arvaten, että tämä oli yrittänyt varoittaa häntä; mistä sinä tiesit, että tuo maan asuka on noin vaarallinen? Toinen vastasi; no,, jos minä jotain olen näiltä meidän avaruusmatkoilta oppinut,, niin ainakin sen, että tyyppi, jolla on sen pituinen heppi, että hän pyöräyttää sen pari kertaa itsenä ympäri,, ja työntää vielä pään korvaansa,, täytyy olla vaarallinen.