Ihmisauksuunia

Kerran eduskunnan kyselytunnilla ministeri Hyssälä kertoi, että nykyisin on tavoitteena vähentää vanhusten laitoshoitopaikkoja ja lisätä palveluasumista ja kotona tapahtuvaa hoitoa. Hän vieläpä kehui, että esimerkiksi Helsingissä on tavoite jo puoliksi totetunut, koska laitoshoitopaikat ovat vähentyneet jo reilusti. Se toinen puoli ei ole toteutunut, koska hän myös sanoi, että palveluasuminen ja kotihoito eivät ole lisääntyneet yhtään. Mitä näille laitoshoidosta poistuneile sitten mahtoi tapahtua jäi ainakin minulle epäselväksi.

Minun kotikunnassani on vireillä samanlainen laitoshoidon muuttaminen palveluasumiseksi ja kotihoidoksi. Terveyskeskuksen vuodeosastolta ja naapurikuntien hoitolaitoksista aiotaan vanhuksia siirtää asumaan terveyskeskuksen naapurirakennukseen palvelutaloon tai omaan kotiinsa. Kuulostaa hyvältä, inhimilliseltä ja ihmisläheiseltä, koska kotonaan tai ainakin kodinomaisissa olosuhteissa jokainen on mieluummin kuin laitoksessa. Tämä ei kuitenkaan ole pelkkää ihmisrakkautta, vaan taustalla on raha.

Palveluasuminen nimittäin maksaa ja kustannuksista vastaa palvelun ostaja eli vanhus. Laitospaikkojen potilasmaksuista on säädetty tarkasti asetuksella, mutta palveluasumisen hinnoittelu on täysin vapaata. Niinpä kunta voi ryövätä palvelutaloissaan asuvia vanhuksia hinnoittelemalla palvelun asiakkaan maksukyvyn mukaan, eli käytännössä maksut vievät kaikki eläketulot ja sen jälkeen omaisuudenkin. Tämä on täysin laillista ryöstöä eikä sitä saa arvostella. Ennen muinoin joku ahne sukulainen otti varoissaan olevan vanhuksen luokseen asumaan ja saattoi hänet köyhänä hautaan, nyt saman työn hoitaa kunta.

Köyhimpiä ovat kunnat jo kauan myyneet huutolaisiksi eli antaneet hoidettavaksi sille, joka tekee sen halvimmalla. Ero entiseen on pelkkää kosmetiikkaa, enää ihmisauksuunia ei pidetä julkisesti kunnantuvalla, vaan se hoidetaan siististi viraston seinien sisällä pidettävällä tarjouskilpailulla. Enää puuttuu vain vanhusten paneminen hyödylliseen työhön puuronsa vastineeksi. Lehdeksien riivintää ei enää ole, mutta virkeimmät voisivat vaikka katsoa lasten perään. Jostain olen lukenutkin ns. mummotoiminnasta, jossa ketterät vanhukset toimivat lasten varamummoina ja -vaareina.

Samaan asiaan liittyy taannoinen Kuntaliiton erään johtajan lausuma, jossa hän hahmotteli vanhusten laitoshoidon tulevaisuutta. Siihen kuuluivat kameravalvonta, ruokinta-automaatit ja hoitotestamentit kustannusten säästäjinä. Kyllä minäkin tiedän, että optisesti valvottu häkkikanala on tehokkain tuotantomuoto, mutta nyt puhutaan sentään ihmisistä. Puhe hoitotestamenteilla saatavasta säästöstä oli suorastaan irvokasta. Ystävällinen kuntayhtymän talousjohtaja varmaan auttaa hoitotestamentin allekirjoittamisessa, ellei oma käsi enää liiku. Lähtiessään hän kiittää käynnistä ja vetäisee töpselin irti.

Itselläni vanhuus on vain parinkymmenen vuoden päässä. Toivon sydämestäni, että minulla on jäljellä sen verran voimia ja hampaita, että pystyn edes puremaan, kun minua viedään hoidettavaksi.

Kommentit (0)