Kiskonnan tapainen työsyrjintä II

Ystävällinen lukija kommentoi edellistä kiskonnan tapaista työsyrjintää koskevaa juttuani. Kiitos kommentista, kaikki palaute on aina tervetullutta.

Lukija sanoi, että en ole ottanut huomioon vallitsevaa työvoimapulaa. En tainnut kirjoittaa tarpeeksi selvästi, koska mielestäni otin kantaa juuri vastakkainasetteluun työttömyys vs. työvoimapula. Meillä on pilvin pimein työttömiä, mutta silti heitä ei palkata töihin, vaan heidät velvoitetaan tekemään ilmaista työtä. Tätä epäkohtaa minä kritisoin enkä lakkaa sitä ihmettelemästä. Niin kauan kuin tilanne jatkuu tällaisena, pidän puheita työvoimapulasta pelkkänä tarkoitushakuisena hämäyksenä, jolla luistellaan irti palkanmaksuvelvolisuudesta.

Monet työttömätkään eivät oikein tunnu ymmärtävän oikean palkkatyön ja palkattoman työharjoittelun välistä eroa. Tästä hyvänä esimerkkinä oli joskus talvella HS:n yleisönosastoon kirjoittanut mies, joka sanoi olevansa tosi syvässä palkkakuopassa. Hän kertoi tekevänsä joka arkipäivä viisituntista työpäivää ja saavansa palkakseen 420 euroa/kk sekä 8 euroa ruokarahaa työpäivää kohti. Hän siis itsekin luuli olevansa palkkatyössä, vaikka kyse on ilmiselvästi juuri tästä kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä eli työharjoittelusta. Jos hänen työnantajallaan oikeasti olisi pulaa työvoimasta, hän palkkaisi tämän miehen omilla rahoillaan ja maksaisi oikeaa palkka joko omasta pussistaan tai hakisi TE-toimistolta palkkatukea. Sitä myönnetään helposti.

Kommentit (0)