Ammu ensin nuoli ja piirrä sitten maali

Juice Leskinen sanoi joskus, että asiat eivät ole joko tai, vaan ne ovat sekä että. Tämä elämänviisaus tulisi pitää ohjenuorana kaikessa historiantutkimuksessa ja myös historian lukemisessa. Virallinen historia ei koskaan saisi olla subjektiivista, vaan aina tulisi koettaa olla puolueeton. Historiantutkimuksen tehtävänä on selvittää vain se, mitä on tapahtunut, mitkä tekijät siihen johtivat ja mitä sitten seurasi. Menneisyyden tapahtumien moraalinen oikeutus ja oikeudenmukaisuuden käsite eivät kuulu historiantukimukseen, vaan moraalifilosofiaan.

Metsään mennään myös silloin, kun aletaan miettiä, mitä olisi tapahtunut ellei olisi tehty niin kuin tehtiin. Tätä jälkiviisautta on poikkeuksetta erityisesti kesän 1944 sotatapahtumia kuvattaessa. Ihan järkevän oloinen tutkija saattaa kesken kaiken ajautua pohtimaan Suomen kohtaloa ilman menestyksekkäitä torjuntataisteluja. Kyllä sitä saa ja pitääkin pohtia, mutta se ei ole historiantutimusta vaan jossittelua.

Meillä on paha tapa sekoittaa eri asiat ja aikakaudet keskenään. Kyllähän me nyt tiedämme, mitä menneisyydessä tehdyistä päätöksistä seurasi, mutta aikakauden ihmiset eivät tienneet tulevaisuudesta enempää kuin me nyt tiedämme omastamme. Heillä oli vain hurskaita toiveita ja enemmän tai vähemmän oikeaan osuneita ennustuksia, ihan kuten meillä nyt. Tämän takia omaelämänkerrat eivät ole luotettavia. Ne on aina kirjoitettu jälkikäteen, kun jo tiedetään, mitä päätöksistä seurasi. Silloin on vastustamaton kiusaus syyllistyä älylliseen epärehellisyyteen ja sanoa, että minä tiesin mitä onnea päätöksestäni siunautuisi. Osasinpa olla kaukaa viisas. Eräs Napoleonin kenraali sanoi sekavan ja epävarman taistelun jälkeen, että me taisimme voittaa. Nyt meidän on todistettava, että se tapahtui suunnitelmiemme mukaan. Ja Olavi Paavolaiselta meni toista vuotta sodanaikaisten päiväkirjojensa saattamisessa julkaisukuntoon Synkäksi yksinpuheluksi. Ne piti kirjoittaa uudelleen. Sigmund Freud taas sanoi, että jokainen omaelämänkerran kirjoittaja syyllistyy valheisiin, tekopyhyyteen, itsensä imarteluun ja ymmärryksensä puutteen salaamiseen. Eli ammu ensin nuoli ja piirrä sitten maali.

Ja miten tämä kaikki liittyy mihinkäään?  Se liittyy vaikkapa keskusteluun sotasyyllisten kunnian palauttamisesta. Oikeudenkäynti oli ulkoisen painostuksen tulos ja siinä rikottiin räikeästi oikeusjärjestelmämme perusteita vastaan. Sotasyylliset nimittäin tuomittiin taannehtivan lainsäädännön perusteella eli teoista, jotka eivät tekoaikanaan olleet rikoksia. Riittää, että historia tunnustaa tämän tosiasian. Eivät kuolleet tarvitse kunniaa eivätkä sen muodollista palauttamista, historiassa toistuvasti pakko teettää kaikenlaista.