242 000

Eilisen uutisissa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen uhkasi, että maan pohjamudissa rypevän talouden elvyttäminen vaatii ehdottomasti työurien tuntuvaa pidentämistä ja julkisen sektorin tuottavuuden lisäämistä. Kelopuusta on puristettava pihkaa ja yhteiskunnan rahapussi on pantava visusti kiinni. Heti seuraavaksi kerrottin, että työttömyys kasvaa; työttömiä on nyt jo 242 000. Talvella Martti Ahtisaari totesi töräkällä äänellä, että me emme tule mitenkään selviämään työvoimapulasta ilman maahanmuuton tuntuvaa lisäämistä.

Olenko minä ainoa, joka ei ymmärrä tätä yhtälöä? Miten samaan aikaan voi olla sekä työvoimapula että jatkuvasti lisääntyvä työttömyys? Voisiko joku selittää asian niin, että minäkin pöljä sen ymmärtäisin? Jos työvoimapula on niin valtava, että ihan parkumaan pistää, niin eikö liikkeellä pitäisi olla etsintäpartioita kääntelemässä kiviä ja kantoja työntekijöitä etsien? Työnantajien pitäisi rukoilla polvillaan rahatukku kourassa, että tule hyvä ihminen meille paikkaamaan työvoimapulaa, muuten emme mitenkään selviä, mutta sen sijaan ne irtisanovat ja lomauttavat entisiäkin.

Yksi kuulemani selitys on työntekijöiden väärä koulutus. Miten se voi olla mahdollista, koska kaikki ammattikoulutus ja kurssitoiminta räätälöidään aina työmarkkinoiden kulloisenkin tarpeen mukaan? Muutamia vuosia sitten tarvittiin Perloksen tehtaille valtavat määrät muovialan insinöörejä ja tehdastyöntekijöitä ja heitä myös koulutettiin sankoin joukoin. Sitten tuotanto siirrettiin kannattamattomana Kiinaan ja tehdaspaikkakunnat julistettiin kriisialueiksi. Metsäkoneenkuljettajia ja paperiteollisuuden ammattilaisia on koulutettu kasvavan tarpeen mukaan, mutta nyt yhtiöt siirtävät tuotantonsa Etelä-Amerikkaan.

Kaikki johtuu siitä, että työnantajat eivät ole minkäänlaisessa vastuussa työvoimastaan. Heitä palkataan tarpeen mukaan ja lomautetaan ja irtisanotaan yhteiskunnan huolehdittaviksi suhdanteiden mukaan. Työnantajien ihannetyöläinen olisikin helposti varastoitavissa oleva syömätön, sontimaton ja syväjäädytetty moniosaaja, joka voitaisiin tarpeen mukaan sulattaa käyttöön ja tarpeen loputtua palauttaa varastoon.

Kommentit (1)
  1. No perhana, näitähän lukee oikein mielikseen ja oikein olet urakalla lähtenyt liikkeelle. Tuollainen lyhyt rykäys on hyvä, siihen malttaa keskittyä ja sellaisesta ei tule tekijällekään liikaa paineita, kun nappaa sen yhden asian mikä sattuu sille päivälle päähän pätkähtämään.

    Asiapainotteisuus pakinatyylin mausteella toimii. Fanitan heti. Olkoon urasi täällä riittoisa. Näissä näkyy hyvä pohja, synnynnäinen hyväpäisyys ja lukemisen laaja kirjo, asioiden seuranta ja sekoitus sopivaksi sopaksi, maistuu!
    Kari

Kommentointi suljettu.