Tsaari hyvä, pajarit pahoja

Sanomalehti Karjalaisessa on yleisönosaston tekstiviestipalsta, jolle ainakin yksi presidentti Tarja Halosen vihaaja lähettelee toistuvasti raivonpärskähdyksiään. Tyyli on sitä mitä se aina tällaisilla palstoilla on: maassa on työttömyyttä, lakkoilua, köyhyyttä, eriarvoisuutta, tyhmiä kansanedustajia, hölmöjä hallitusherroja ja milloin mitäkin vääryyttä, mutta Tarja vain hymyilee eikä tee mitään. Presidentin täytyisi ilmeisesti korjata välittömästi kaikki kansan havaitsemat epäkohdat.

Se vain ei käy päinsä, presidentillä ei ole tällaista valtaa. Perustuslain mukaan presidentti voi armahtaa jo tuomitun rikollisen, mutta hän ei saa puuttua yksittäistapauksissa eduskunnan, hallituksen, tuomioistuinten, virastojen tai laitosten tai yksittäisten virkamiesten päätöksiin. Tällaista ohjaamisoikeutta ei presidentillä koskaan Suomessa ole ollut. Sitä ei ollut edes rakastetulla ja kaivatulla Kekkosella, vaikka hän sitä omavaltaisesti käyttikin myllykirjeillään. Kukaan ei kai uskaltanut sanoa hänelle, että toiminta oli tasapainoilua laillisuuden rajalla ja usein ylitti sen selvästi.

Koko ajattelu tsaarin hyvyydestä ja pajarien pahuudesta kumpuaa kaukaa historian hämäristä, satojen vuosien takaa. Silloin talonpoikien ja muun rahvaan näkökulmasta kuninkaan tärkein tehtävä oli kuunnella heitä ja korjata vääryydet, joita aateliset, sotilaat ja virkamiehet aiheuttivat. Silloin vuolas valituskirjelmä tai peräti ”kuninkaissa käyminen” saattoi oikeasti johtaa edulliseen lopputulokseen, koska itsevaltaisella kuninkaalla oli kaikki valta halutessaan vaikuttaa hallintokoneistoon. Ajat ja lait ovat muuttuneet, mutta ihmeen sitkeässä ajattelu istuu.

Olen muuten sitä mieltä, että sanomalehtien tekstiviestipalstat joutaisi lopettaa. Lyhyeen tekstiviestiin ei voi liittää mitään kunnon perusteluja, joten viestit ovat lähinnä surkuhupaisia raivonpurkauksia eivätkä vakuuta ketään.