Kuinka lypsävä lehmä myytiin

Lypsävän lehmän myymisellä ja rahojen ryyppäämisellä tarkoitan menettelyä, jolla maamme kansallisomaisuutta on yksityistetty 1990-luvun alusta lähtien. Valtion laitokset, valtionyritykset ja valtion omistus pörssiyhtiöissä on myyty polkuhintaan budjetin tilkkeeksi ja rahat on käytetty elämiseen. Kyseessä on selvä ideologinen ja poliittinen valinta eikä suinkaan mikään taloudellinen pakko, vaikka meille niin on kerrottu. Ei olisi ollut mitään järkevää tarvetta myydä tuottavia yrityksiä, mutta halua oli ja on sitäkin enemmän. Puheet omistuspohjan laajentamisesta, ulkopuolisen pääoman virtaamisesta maahan ja kansankapitalismista ovat pelkkää sumutusta ja sananhelinää. Vaan kuinka kaikki oikein tapahtui?

Ensin valtion laitokset yhtiöitettiin. Sitten ne saneerattiin pörssikuntoon ja myytiin kansainvälisille suursijoittajille. Tässä vaiheessa avautui kotimaisille toimijoille rahastuksen paikka. Uuden yhtiön osakkeita nimittäin myytiin tiskin alta erikoishintaan yhtiön toimivalle johdolle, hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenille sekä heidän lähipiirilleen. Näin mm. Pekka Vennamo perheineen hankki alihintaan yli 50 000 kpl entisen Telen ja tulevan Soneran osakkeita. Tätä kutsutaan sitouttamiseksi, mutta sisäpiirikauppaa se ei ole. Sekä Rahoitustarkastus että Eduskunnan oikeusasiamies ovat nimenomaan todenneet, että koska kyseessä ei vielä ollut pörssiyhtiö, ei sisäpiiritietoa ole voitu käyttää hyväksi. Sisäpiirikauppa on rikos vain jo olemassa olevissa pörssiyhtiöissä, ei vasta perusteilla olevissa.

Toisessa vaiheessa myytiin valtaosa osakkeista ulkomaalaisille sijoitusyhtiöille. Nyt pääsivät rahastamaan sijoituspankkiirit, kuten mm. Björn Wahlroos. Hän nimittäin oli valtion luottomiehenä arvioimassa osakkeiden tulevaa arvoa sekä toimi ostajan ja myyjän välimiehenä. Välityspalkkiot hän laskutti molemmilta.

Vasta viimeiseksi päästiin kansankapitalismiin eli osakkeita myytiin kaikille halukkaille oikeaan pörssihintaan. Tai olisi myyty, mutta enää ei ollut myytävää. Valtaosa oli jo myyty alihintaan erikoisjärjestelyin.

Valtionyhtiöiden osalta kuvio oli muuten täsmälleen sama, mutta niitä ei tarvinnut erikseen yhtiöittää. Pelkkä pörssikuntoon saneeraaminen riitti. Tämä taloustermi tarkoittaa poikkeuksetta irtisanomisia ja lomautuksia.

Simsalabim, näin helppoa se oli ja on edelleen. Veronmaksajien omaisuuden yksityistäminen sujuu ilman riitasointuja, koska meillä tunnetusti vallitsee kulloinkin vain yksi totuus. Tällä kertaa se totuus kuuluu, että rahaa tarvittiin valtionvelan hoitoon ja muutenkin globalisaatio vaatii omistuspohjan lajentamista ja pääomien virtaamista maahan. Pakkohan asian on olla näin, koska kaikki talousgurut ja poliitikot näin sanovat.