Kahden kerroksen väkeä

Maassamme on meneillään työnantajien taistelu ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöiden oikeuksia vastaan. Aitoon mafiatyyliin EK:n Peter Fagernäs on ilmoittanut, että nyt on vain kaksi vaihtoehtoa: suomalainen työ on saatava halvemmaksi ja työuria on pidennettävä tuntuvasti tai sitten ulkomaisen työvoiman maahanmuuttoa on lisättävä reilusti. Hän tarkoittaa tietenkin vain ulkomaisen työvoiman lisäämistä, ja lisäksi työvoima on tuotettava mahdollisimman köyhistä maista. Sieltä tulevat ihmiset ovat tottuneet tulemaan toimeen vähällä, joten heille ei tarvitse täälläkään maksaa kunnon palkkaa. Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta tarkoituksena on luoda kahdet työmarkkinat, jolloin suomalaisenkin työn on pakko tulla halvemmaksi. Tämä tarkoittaa tietenkin palkkaleikkauksia ja muiden etuuksien karsimista. Tässä on onnistuttu jo melko hyvin ja kritsoijat vaiennetaan armotta.

Kun Heinäluoma oikeutetusti ihmetteli tilannetta, hänet leimattiin rasistiksi ja eilen eduskunnan kyselytunnilla hänelle naurettiin oikein peruskoulutyyliin: tyhmä, tyhmä, hähhähhäää…! Samaan aikaan valtion tuottavuusohjelman nimissä ajetaan alas työsuojeluvalvontaa, jotta vapaisiin työmarkkinoihin ei voitaisi puuttua. Ministerit Hyssälä ja Sinnemäki käyttäytyvät kuin pikkulapset, jotka eivät halua kuulla epämiellyttävää totuutta. He sulkevat silmänsä ja panevat kädet korville kieltäen jankuttamalla pahan olemassaolon. He kehtaavat väittää ihan vakavalla naamalla, että meillä ulkomaalaisiin työntekijöihin sovelletaan lakia ja työehtosopimuksia samalla tavalla kuin suomalaisiinkin työntekijöihin. Heillä ei ole aavistustakaan todellisuudesta eikä pienintäkään halua ottaa siitä selvää. Jos työ- ja palkkaehdot kerran ovat kaikille samat, niin miten ihmeessä työnantajien kannattaa tuoda työvoimaa ulkomailta vaikka omia työttömiä on 250 000?

Kun tämä pommi räjähtää silmille, niin ketähän sitten syytetään? No tietenkin kansaa, joka on rasistista Heinäluoman yllytyksestä. Työnantajat puolestaan sysäävät tarpeettomiksi käyvät ulkomaalaisetkin työntekijänsä yhteiskunnan murheeksi. Ei työnantajia kiinnosta heidän kohtalonsa, ainoastaan heidän työpanoksensa ja erityisesti sen edullinen hinta.

Hännänheilutusta

Kun seuraa vähän aikaa minkä tahansa puolueen edustajainkokouksen touhua, tulee väkisin mieleen lauma koiranpentuja isäntineen. Sama liehakoiva touhuaminen, silmissä sama innostus ja entäpä sitten, kun valtakunnan tason poliitikko tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan! Voi sitä kiemurtelua ja hännänheilutusta, eivät oikein näytä tietävän miten päin olla.

Takaisin kotipuoleen palattuaan nämä liehakot loistavat lainavaloa kuin kuu. Omalle pikku hovilleen he kertovat terveiset suuresta maailmasta. Että näin me siellä puhuttiin ja sovittiin. Kun tällainen pitäjän pikkupoliitikko sitten sanoo vaikkapa vain käyneensä kunnanvaltuuston kokouksessa, hänen oma pikku laumansa mielistelee häntä julistamalla, että varmasti tuli hyviä päätöksiä, kun sinä olit siellä muita neuvomassa. Nämä paikallispoliitikon liehittelijät ylpeilevät sillä, että tuntevat jonkun, joka on tavannut valtakunnan tason päättäjiä. Ehkä jopa ministerille päivää sanonut. Lainavaloilla nämäkin ajelevat, mutta eivät sitä ymmärrä.

Tämmöisiä me ihmiset olemme, laumaeläimiä. Joku koira tosin saattaa vanhemmiten tulla äreäksi ja viihtyä omissa oloissaan. Ihmisissäkin on sellaisia.

Etsi köyhä – ja tapa!

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisee lähiaikoina tutkimuksen terveydenhuollon palvelujen saatavuuden kehityksestä 1991-2003. Jos julkaisee, sillä tulokset ovat ikävää luettavaa. Sanomalehti Karjalainen oli ne kuitenkin saanut käsiinsä ja kertoi ajankohtaista tietoa.

Vuosina 1991-2003 väestön varakkaimman viidesosan kuolleisuus vähentyi puoleen, köyhimmällä viidesosalla vähennys oli vain 10 %. Varakas pääsee hoitoon kolme kertaa paremmin kuin köyhä. Jo 2000-luvun alkuun mennessä Suomen terveydenhuollon taso oli OECD-maiden alinta kastia, keikuimme samalla alhaisimmalla tasolla Portugalin ja USA:n kanssa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne ei ole ainakaan parantunut.

Tää korutont on kertomaa, mutta mitäpä sanoo tähän peruspalveluministeri Paula Risikko? Hän arvioi, että köyhien suurempi kuolleisuus johtuu kroonisista itseaiheutetuista sairauksista, koska köyhät polttavat tupakkaa. Sen lisäksi köyhät eivät ymmärrä hakeutua hoitoon samalla tavalla kuin rikkaat. Syy on siis kokonaan heidän omansa.

Helsingin ylipormestari vaatii järjestyslakiin kerjäämisen kieltävää pykälää. Ehdotus on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Köyhyydestä päästään tietenkin parhaiten eroon tekemällä siitä laitonta, joten kriminalisoitakoon köyhyys. Jo 1990-luvun laman aikana Lapinlahden Lintujen TV-showssa esiteltiin uusi ja todella hauska muotivillitys suoraan Amerikasta. Sen nimi oli Etsi köyhä – ja tapa!

Ilmainen neuvo toimeentulotuesta

Kylillä liikkuessani ja ihmisten kanssa jutellessani olen toistuvasti törmännyt ikävään ilmiöön: kuntien sosiaaliviranomaiset rikkovat Toimeentulotukilakia joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Näin siitä huolimatta, että perustuslain mukaan kaikissa virkatoimissa on noudatettava lakia. Kyse on yleensä tilanteesta, jossa yli 500 päivää työttömänä ollut on menettänyt oikeutensa työmarkkinatukeen ns. työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen takia ja sen seurauksena sosiaaliviranomaiset ovat alentaneet hänen toimeentulotukeaan 20 % samalla kieltäytymisperusteella.

Seuraava saattaa tuntua vähän vaikeaselkoiselta, mutta kannattaa yrittää pysyä kärryillä. Tämä on nimittäin ihan ilmainen neuvo tällaisessa tilanteessa, joka melko usein tuntuu osuvan pitkäaikaistyöttömän kohdalle.

Työttömyysturvalaissa on kolmisen vuotta ollut hyvin ikävä 8 luvun 4a §. Mikäli 500 päivää työmarkkinatukea saanut henkilö kieltäytyy tai eroaa ilman pätevää syytä tai erotetaan työstä tai työmarkkinakoulutuksesta, hän menettää työmarkkinatukensa. Sen saa takaisin vasta sitten, kun on ollut töissä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa vähintään viisi kuukautta. Tämä pätevä syy on todella ankarasti määritelty; en paljon liioittele sanoessani, että vain oma kuolema, kooma tai muu erittäin vakava sairastuminen katsotaan päteväksi syyksi. Liikenneyhteyksien puuttuminen, lastenhoidon järjestämisen vaikeus tms. järkisyyt eivät kelpaa, vaan Kela julistaa oikeuden työmarkkinatukeen menetetyksi. Asiasta voi valittaa Työttömyysturvalautakuntaan ja edelleen Vakuutusoikeuteen, mutta menestymisen mahdollisuudet ovat lähestulkoon olemattomat. Laki on tarkoituksella kirjoitettu tiukaksi. Se on sitä paljon puhuttua keppiä.

Kun työmarkkinatuki menee, niin silloin on turvauduttava kunnan myöntämään toimeentulotukeen. Sitä kunnan on pakko myöntää, mutta Toimeentulotukilain 10 §:ssä säädetään alennetusta perusosasta. Nyt tarkkana, tämä on tärkeää. Tämän 10 § 1 kohdan mukaan perusosaa voidaan alentaa enintään 20 %, mikäli henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Kysymyksessä on kaksi eri lakia ja kaksi eri sanaa, ja henkilöllä voi olla Toimeentulotukilaissa tarkoitettu perusteltu syy, vaikkei hänellä olisikaan Työttömyysturvalain mukaista pätevää syytä. Perusteltu syy on paljon avarampi sanamuoto ja mahdollistaa laajemman tulkinnan.

Juuri tässä kohdassa lakia rikotaan avoimesti. Sosiaaliviranomaiset nimittäin väittävät kirkkain silmin, että sanamuodot ovat yksi yhteen ja että kyseessä on jonkinlainen automaatti, jonka mukaan Kelan päätös alentaa myös toimeentulotukea. Se ei pidä paikkaansa. Minä voin sen todistaa milloin tahansa, koska olen laatinut kahdessa eri tapauksessa valituksen ja sosiaalilautakunnan päätös on mennyt nurin hallinto-oikeudessa.

Lisäksi sosiaaliviranomaiset käyttävät johdonmukaisesti alennusprosenttina lain mahdollistamaa ylärajaa 20 %. Tähän ei ole muuta syytä kuin säästö ja keljuilu, koska lain mukaan alennusprosentti voi olla mitä tahansa välillä 1 – 20. Lisäksi samaisen 10 §:n 4-kohta määrää, että alennusta käytettäessä on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Edellä olevassa lauseessa pilkun paikka on ratkaiseva. Lause tarkoittaa sitä, että suunnitelma on aina laadittava. Yhteistyössä eri tahojen kanssa se on laadittava, mikäli se on mahdollista. Tätä kohtaa sosiaalityöntekijät eivät osaa lukea, vaan jättävät suunnitelman laatimatta vedoten vaikkapa asiakkaan mahdottomuuteen. Jos asiakas on mahdoton, on suunnitelma laadittava vaikka ilman hänen myötävaikutustaan. Ellei suunnitelmaa ole laadittu, on koko alennetusta toimeentulotuesta annettu päätös laiton ja valitusviranomainen tulee sen varmasti kumoamaan. Päätöksestä tehdään ensin oikaisuvaatimus sosiaalilautakunnalle. Lautakunnan päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen.

Ja miksikö minä tämän kaiken kerron? Ihan sen takia, että minua raivostuttaa tahallinen laista piittaamattomuus. Vielä enemmän raivostuttaa se, jos viranomaiset eivät edes tunne päivittäin soveltamaansa lainsäädäntöä. Loppu on silkkaa pirullisuutta. Sanokaa vain pilkunviilaajaksi, mutta sellaista juridiikka joskus on.

Koulumatikkaa, kalanmaksaöljyä ja muuta kommunismia

Pohjois-Karjalassa jaetaan parhaillaan vappulehteä Punaiset Sanomat. Lehteä koristaa myös SKP:n logo, joten jokainen voi heti päätellä, minkä puolueen julkaisu se on. Se todennäköisesti laukaisee monissa potentiaalisissa lukijoissa myös kognitiivisen dissonanssin, ja lehti kannetaan avaamatta tikulla pihalle. Kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa sitä, että ihminen ottaa vastaan vain sellaista tietoa, joka vastaa hänen ennakkokäsityksiään.

Kunnos sotamies Svejk puolestaan pohdiskeli näin: ”Hyvin kasvatettu ihminen voi lukea kaikkea. Luonnollisia asioita pitävät sopimattomina vain kaikkein suurimmat sikailijat ja katalimmat törkimykset, jotka surkeassa valemoraalissaan eivät katso sisältöä vaan käyvät raivoissaan yksittäisten sanojen kimppuun.” Olen aina pyrkinyt olemaan tässä asiassa Svejkin linjoilla, joten tietenkin luin lehden.

En tuntenut mitään tarvetta muuttaa poliittista ajatteluani ja äänestää seuraavissa vaaleissa kommunisteja. Sen sijaan huomasin, että lehti oli täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia juttuja nyky-yhteiskunnan jokapäiväisistä epäkohdista selkeän kansantajuisesti kirjoitettuna. Ylisanoja ja poliittista fraseologiaa ei viljelty ollenkaan. Tässä joitakin otsikoita mielenkiinnon herättämiseksi: Maahanmuuttajat – syypäitä vai syntipukkeja, Koulukiusaaminen on väkivaltaa, Sota ja kerskakulutus suurimmat ympäristörikokset, Uraanikaivosten radioaktiivinen perintö. Lisäksi lehdesssä oli kirjoituksia erittäin ajankohtaisesta terveydenhuollon yksityistämisestä. Tällaiset asiat koskettavat meitä kaikkia ja uudet näkökulmat asioihin ovat aina tervetulleita. Paitsi tietenkin silloin, jos ainoa mielenkiinnon kohteenne on se, saako maajussi morsiamen ja maajussin lehmä sulhasen.

Ennakkoluuloilla on uskomattoman suuri vaikutus mielipiteisiimme. Tästä on hyvä esimerkki vaikkapa Ilmari Kiannon kirje Samuli Paulaharjulle Vienan retkikunnan ajalta 1918: ”Punaiset pirut saastuttavat koko Vienan. Suomalais-punakaartilaiset huligaanit, nuo otsatukkaiset lurjukset, levittävät kuppatautia ennen niin viattomaan Vienaan. Kaikki on yhtä punaista helvettiä.” Tämän kirjoittaessaan Kianto ei vielä ollut edes perillä Vienassa, mutta tiesi jo, mikä tilanne siellä vallitsee.

Niin, tuo otsikko. Se on peräisin Mauri Kunnaksen 1970-80 lukujen sarjakuvasta Nyrok City, joka myös on suositeltavaa luettavaa.