Vallan kieltä

Päättäjillä ja julkisella sanalla on ikävä tapa ottaa käyttöön uusia sanoja ikään kuin itsestään selvyyksinä, selittämättä niitä ollenkaan. Kuinka moni ihan rehellisesti sanoen tiesi ensimmäisen kerran sanat kuullessaan, mitä tarkoittavat vaikkapa pk-yritys, arvopaperistaminen tai elinkaarimalli? Meitä joko pidetään viisaampina kuin mitä olemme tai sitten sanojen käyttäjät haluavat osoittaa oman etevämmyytensä uusilla trendi-ilmaisuilla. Joskus 90-luvulla alettiin yhtäkkiä kaikkialla puhua pk-yrityksistä ja minua ärsytti suunnattomasti jonkin aikaa, kunnes jostain sain vaivihkaa selville sen tarkoittavan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tietenkään en kehdannut paljastaa tyhmyyttäni kysymällä sitä keneltäkään, vaan teeskentelin tietäväni mistä puhutaan. Olen muuten varma, että niin tekivät ja tekevät yhä monet muutkin.

Kreikan talouskriisin yhteydessä on yllättäen ja selittämättä ruvettu puhumaan arvopaperistamisesta ja elinkaarimallista. Sanat ovat selvää suomea, mutta niiden sisältö ei avaudu ennen kuin siitä ottaa selvää. Se muuten kannattaakin selvittää, sillä ennustan näitä sanoja käytettävän kohta yleisesti vaikkapa kuntien taloudesta puhuttaessa.

Lyhyesti sanottuna arvopaperistaminen tarkoittaa tulevien tulojen myymistä kertakorvausta vastaan sijoittajalle. Yksityistaloudessa tämä tarkoittaisi sitä, että palkansaaja myisi kerralla kaikki tulevat palkkatulonsa jollekin toiselle ja saisi käteen koko elinikäisen palkkansa. Hyvänä puolena olisi mukava kertakorvaus, mutta sitten joutuisi ojentamaan kaikki tulevat tilipussinsa palkankorotuksineen sille sijoittajalle. Molempien osapuolien riskit olisivat melkoiset, kuten jokainen hyvin ymmärtää.

Elinkaarimalli tarkoittaa sitä, että rakennetaan velaksi. Joku ulkopuolinen rakentaja tekee vaikkapa sillan omalla kustannuksellaan ja yhteiskunta maksaa sitä sitä siltaa vähitellen vuosien ajan käyttömenoistaan. Oikeastaan asunnon ostaminen velaksi on lähellä elinkaarimalliajattelua. Vaikka jokin malli sopii erinomaisesti yksittäiselle kansalaiselle, ei se silti välttämättä sovi sellaisenaan julkiselle sektorille. Sitä kun säätelevät mm. lait, jotka velvoittavat kunnankin ottamaan talousarvioon sillanrakennuskulut pääomapuolelle silloin kun ne ovat ajankohtaisia. Käyttömenoista ei voi maksaa pääomakustannuksia, vaikka mieli tekisi.

Kun seuraavan kerran oman kuntanne virkamiesjohto tai luottamushenkilöt käyttävät jotain uutta muoti-ilmaisua, niin rohkaiskaa mielenne ja kysykää, mitä se tarkoittaa. Jos arvopaperistamisella ja elinkaarimallilla saatiin kokonainen  valtio polvilleen, niin miten helposti saadaankaan jollain muulla hämärällä termillä nurin pieni kunta?

Kommentit (0)