Ilmainen neuvo toimeentulotuesta

Kylillä liikkuessani ja ihmisten kanssa jutellessani olen toistuvasti törmännyt ikävään ilmiöön: kuntien sosiaaliviranomaiset rikkovat Toimeentulotukilakia joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Näin siitä huolimatta, että perustuslain mukaan kaikissa virkatoimissa on noudatettava lakia. Kyse on yleensä tilanteesta, jossa yli 500 päivää työttömänä ollut on menettänyt oikeutensa työmarkkinatukeen ns. työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen takia ja sen seurauksena sosiaaliviranomaiset ovat alentaneet hänen toimeentulotukeaan 20 % samalla kieltäytymisperusteella.

Seuraava saattaa tuntua vähän vaikeaselkoiselta, mutta kannattaa yrittää pysyä kärryillä. Tämä on nimittäin ihan ilmainen neuvo tällaisessa tilanteessa, joka melko usein tuntuu osuvan pitkäaikaistyöttömän kohdalle.

Työttömyysturvalaissa on kolmisen vuotta ollut hyvin ikävä 8 luvun 4a §. Mikäli 500 päivää työmarkkinatukea saanut henkilö kieltäytyy tai eroaa ilman pätevää syytä tai erotetaan työstä tai työmarkkinakoulutuksesta, hän menettää työmarkkinatukensa. Sen saa takaisin vasta sitten, kun on ollut töissä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa vähintään viisi kuukautta. Tämä pätevä syy on todella ankarasti määritelty; en paljon liioittele sanoessani, että vain oma kuolema, kooma tai muu erittäin vakava sairastuminen katsotaan päteväksi syyksi. Liikenneyhteyksien puuttuminen, lastenhoidon järjestämisen vaikeus tms. järkisyyt eivät kelpaa, vaan Kela julistaa oikeuden työmarkkinatukeen menetetyksi. Asiasta voi valittaa Työttömyysturvalautakuntaan ja edelleen Vakuutusoikeuteen, mutta menestymisen mahdollisuudet ovat lähestulkoon olemattomat. Laki on tarkoituksella kirjoitettu tiukaksi. Se on sitä paljon puhuttua keppiä.

Kun työmarkkinatuki menee, niin silloin on turvauduttava kunnan myöntämään toimeentulotukeen. Sitä kunnan on pakko myöntää, mutta Toimeentulotukilain 10 §:ssä säädetään alennetusta perusosasta. Nyt tarkkana, tämä on tärkeää. Tämän 10 § 1 kohdan mukaan perusosaa voidaan alentaa enintään 20 %, mikäli henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Kysymyksessä on kaksi eri lakia ja kaksi eri sanaa, ja henkilöllä voi olla Toimeentulotukilaissa tarkoitettu perusteltu syy, vaikkei hänellä olisikaan Työttömyysturvalain mukaista pätevää syytä. Perusteltu syy on paljon avarampi sanamuoto ja mahdollistaa laajemman tulkinnan.

Juuri tässä kohdassa lakia rikotaan avoimesti. Sosiaaliviranomaiset nimittäin väittävät kirkkain silmin, että sanamuodot ovat yksi yhteen ja että kyseessä on jonkinlainen automaatti, jonka mukaan Kelan päätös alentaa myös toimeentulotukea. Se ei pidä paikkaansa. Minä voin sen todistaa milloin tahansa, koska olen laatinut kahdessa eri tapauksessa valituksen ja sosiaalilautakunnan päätös on mennyt nurin hallinto-oikeudessa.

Lisäksi sosiaaliviranomaiset käyttävät johdonmukaisesti alennusprosenttina lain mahdollistamaa ylärajaa 20 %. Tähän ei ole muuta syytä kuin säästö ja keljuilu, koska lain mukaan alennusprosentti voi olla mitä tahansa välillä 1 – 20. Lisäksi samaisen 10 §:n 4-kohta määrää, että alennusta käytettäessä on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Edellä olevassa lauseessa pilkun paikka on ratkaiseva. Lause tarkoittaa sitä, että suunnitelma on aina laadittava. Yhteistyössä eri tahojen kanssa se on laadittava, mikäli se on mahdollista. Tätä kohtaa sosiaalityöntekijät eivät osaa lukea, vaan jättävät suunnitelman laatimatta vedoten vaikkapa asiakkaan mahdottomuuteen. Jos asiakas on mahdoton, on suunnitelma laadittava vaikka ilman hänen myötävaikutustaan. Ellei suunnitelmaa ole laadittu, on koko alennetusta toimeentulotuesta annettu päätös laiton ja valitusviranomainen tulee sen varmasti kumoamaan. Päätöksestä tehdään ensin oikaisuvaatimus sosiaalilautakunnalle. Lautakunnan päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen.

Ja miksikö minä tämän kaiken kerron? Ihan sen takia, että minua raivostuttaa tahallinen laista piittaamattomuus. Vielä enemmän raivostuttaa se, jos viranomaiset eivät edes tunne päivittäin soveltamaansa lainsäädäntöä. Loppu on silkkaa pirullisuutta. Sanokaa vain pilkunviilaajaksi, mutta sellaista juridiikka joskus on.