Kahden kerroksen väkeä

Maassamme on meneillään työnantajien taistelu ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöiden oikeuksia vastaan. Aitoon mafiatyyliin EK:n Peter Fagernäs on ilmoittanut, että nyt on vain kaksi vaihtoehtoa: suomalainen työ on saatava halvemmaksi ja työuria on pidennettävä tuntuvasti tai sitten ulkomaisen työvoiman maahanmuuttoa on lisättävä reilusti. Hän tarkoittaa tietenkin vain ulkomaisen työvoiman lisäämistä, ja lisäksi työvoima on tuotettava mahdollisimman köyhistä maista. Sieltä tulevat ihmiset ovat tottuneet tulemaan toimeen vähällä, joten heille ei tarvitse täälläkään maksaa kunnon palkkaa. Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta tarkoituksena on luoda kahdet työmarkkinat, jolloin suomalaisenkin työn on pakko tulla halvemmaksi. Tämä tarkoittaa tietenkin palkkaleikkauksia ja muiden etuuksien karsimista. Tässä on onnistuttu jo melko hyvin ja kritsoijat vaiennetaan armotta.

Kun Heinäluoma oikeutetusti ihmetteli tilannetta, hänet leimattiin rasistiksi ja eilen eduskunnan kyselytunnilla hänelle naurettiin oikein peruskoulutyyliin: tyhmä, tyhmä, hähhähhäää…! Samaan aikaan valtion tuottavuusohjelman nimissä ajetaan alas työsuojeluvalvontaa, jotta vapaisiin työmarkkinoihin ei voitaisi puuttua. Ministerit Hyssälä ja Sinnemäki käyttäytyvät kuin pikkulapset, jotka eivät halua kuulla epämiellyttävää totuutta. He sulkevat silmänsä ja panevat kädet korville kieltäen jankuttamalla pahan olemassaolon. He kehtaavat väittää ihan vakavalla naamalla, että meillä ulkomaalaisiin työntekijöihin sovelletaan lakia ja työehtosopimuksia samalla tavalla kuin suomalaisiinkin työntekijöihin. Heillä ei ole aavistustakaan todellisuudesta eikä pienintäkään halua ottaa siitä selvää. Jos työ- ja palkkaehdot kerran ovat kaikille samat, niin miten ihmeessä työnantajien kannattaa tuoda työvoimaa ulkomailta vaikka omia työttömiä on 250 000?

Kun tämä pommi räjähtää silmille, niin ketähän sitten syytetään? No tietenkin kansaa, joka on rasistista Heinäluoman yllytyksestä. Työnantajat puolestaan sysäävät tarpeettomiksi käyvät ulkomaalaisetkin työntekijänsä yhteiskunnan murheeksi. Ei työnantajia kiinnosta heidän kohtalonsa, ainoastaan heidän työpanoksensa ja erityisesti sen edullinen hinta.