Köyhät kuriin

Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kiristyy ja sääty-yhteiskunta palaa takaisin muodossa tai toisessa. Yläluokka rakentaa itselleen lainsäädännöllisen suojamuurin alempia kansanosia vastaan. Tätä perusteesiäni olen jankuttanut ennenkin ja uusia todisteita väitteeni tueksi saamme tiedotusvälineistä päivittäin.

Ulkomaalaisten aiheuttama kerjäläisongelma on puhuttanut paljon ja uusia ratkaisumalleja on keksitty kilpaa. Pääministeri Vanhasen ehdotus ei ole kovin uusi eikä innovatiivinen, sillä sitä soveltavat jo pikkulapset. Vanhanen ehdotti, että ei anneta rahaa, kävellään ohi eikä olla näkevinään kerjäläisiä. Toisin sanoen suljetaan silmät ja toivotaan, että paha menee pois.

Melkoinen joukko kansanedustajia teki lakialoitteen, jolla kerjääminen kiellettäisiin kokonaan. Tässä on kuitenkin pieniä ongelmia, koska aloitteentekijät haluaisivat rajata lain koskemaan vain tietyistä maista tulevia tiettyyn etniseen kansanryhmään kuuluvia kerjäläisiä. Näin ei kuitenkaan voi tehdä, kuten kansanedustajat hyvin tietävät. Kerjääminen on kiellettävä kokonaan ja kaikilta, mikä lieneekin tavoitteena.

Kohta siis kaikenlainen kerjääminen on kiellettyä. Kiellon piirin on otettava romanikerjäläisten lisäksi satunnainen euronpummaus, katusoitto ja leipäjonossa seisoskelu, koska köyhien harjoittamaa kerjäämistä nekin ovat ja näyttävät lisäksi rumalta. Lain ulkopuolelle tultaneen kuitenkin rajaamaan järjestöjen feissarit ja muut rahalippaan helisyttäjät, Pelastusarmeijan joulupadat ja vaalirahaa kinuavat poliitikot. Vain köyhien kerjääminen on rangaistavaa. Suuntaus on se, että köyhyys kokonaisuudessaan tullaan määrittelemään rangaistavaksi olotilaksi.

Sanktioksi on ehdotettu sakkoa. Milläpä köyhä kerjäläinen sakkonsa maksaisi, joten rangaistuksen on oltava tuntuvampi. Ihan hyvin voitaisiin ottaa mallia historiasta ja lähettää kaikki köyhät ja kerjäläiset pelkällä hallinnollisella päätöksellä työlaitoksiin ja kehruuhuoneisiin. Näin tehtiin vielä pitkään 1900-luvulle saakka. Köyhät olisivat paitsi poissa vauraamman väestön silmistä, niin myös hyödyllisessa ja luonnetta jalostavassa työssä. Näillä sanoilla sitä ennenkin perusteltiin.

Samaa alempien kansanosien siivoamista pois kaduilta ajaa takaa myös Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen ehdotuksellaan palauttaa kunnalliset järjestyssäännöt. Hänen mielestään pelkkä koko maata kattava järjestyslaki ei riitä, vaan jokaisen kunnan pitäisi lisäksi voida ottaa huomioon omat erityispirteensä. Pajunen haluaisi kerjäläisten lisäksi poistaa katukuvasta myös kaljoittelijat ja kuseskelijat, koska sellaiset tyypit häiritsevät hänen lintukotoaan. Pajusen pitäisi tietää, että kunnalliset järjestyssäännöt poistettiin ja korvattiin järjestyslailla vasta kymmenkunta vuotta sitten juuri näiden kunnallisten erityispiirteiden takia. Turisti ei esimerkiksi voinut koskaan tietää, onko kaljan juominen julkisella paikalla juuri tässä kunnassa kiellettyä. Se selvisi vasta sakkolapun myötä. Nykymaailmassa jonkin kunnan nurkkapatriooottinen valtuusto epäilemättä yrittäisi kieltää vaikkapa muslimihuivien käytön.

Seuratkaapa ihan sillä silmällä käytävää keskustelua, niin huomaatte minun olevan oikeassa. Kaikkinaista köyhyyttä ja marginaalisuutta ei haluta poistaa, vaan ne halutaan siivota pois parempiosaisten silmistä. Tähän siivoamiseen on kova kuri vanhastaan hyväksi tiedetty keino.

Kaksi isoäitiä

Venäläisestä ja egyptiläisestä isoäidistä on jo kauan puhuttu niin paljon ja niin hartaasti, että minäkin havahduin uuninpankolla maatessani ajattelemaan asian juridista puolta. Henkilökohtaisen mielipiteeni itse asiaan kerron viimeiseksi, joten jos pelkkä tunnereaktio teille riittää, niin hypätkää suoraan viimeiseen kappaleeseen.

Tämän päivän Helsingin Sanomien yleisönosastossa joku ehdotti, että presidentti voisi armahtaa isoäidit ja antaa heidän jäädä maahan. Kun presidentillä kerran on oikeus armahtaa rikollisia, niin kyllä hän silloin voi ”armahtaa” nämä ikäihmisetkin, päätteli kirjoittaja. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Jäänteenä kuningasvallan ajalta presidentillä on oikeus yksittäistapauksessa armahtaa jo tuomittu rikoksentekijä kärsimästä rangaistustaan osittain tai jopa kokonaan. Tämä koskee kuitenkin vain rikoksia, eivätkä isoäidit ole syyllistyneet mihinkään rikokseen eikä heitä ole myöskään rikoksesta tuomittu. Oleskeluluvan myöntäminen tai myöntämättä jättäminen on hallinnollista menettelyä ja valitukset käsitellään hallintotuomioistuimissa. Nyt se tie on kuljettu loppuun, eikä presidentti voi muuttaa KHO:n päätöstä eikä myöntää täytäntöönpanoon lievennyksiä.

Oleskelulupa-asiassa käyty keskustelu on joskus ollut omituista. On vaadittu, että juuri näissä kahdessa tapauksessa lakia olisi sovellettava jotenkin lievemmin kuin muulloin.  On vedottu kansanedustajiin, ministereihin ja jopa Venäjän pääministeriin, että nämä vaikuttaisivat viranomaisten ja hallintotuomioistuinten ratkaisuihin näissä yksittäistapauksissa. Tällainen keskustelu on asiatonta ja asiantuntematonta, koska se unohtaa sellaiset perusperiaatteet kuin hallinnon lainalaisuus, tasapuolisuus, yhdenvartaisuus lain edessä ja tuomioistuinten -myös hallinnollisten -riippumattomuus.

Hallinnon lainalaisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että oleskelulupaviranomainen on sidottu voimassaolevaan lakiin. Siitä ei voi poiketa kansalaismielipiteen perusteella. Tasapuolisuus- ja yhdenvertaisuusvaatimukset puolestaan edellyttävät, että kaikkia samanlaisia tapauksia on käsiteltävä samalla tavalla. Eiväthän tapaukset tietenkään koskaan ole täysin identtisiä, mutta lain on kuitenkin oltava sama kaikille. Kahden tapauksen saama mediajulkisuus ei saa olla syy kohdella näitä tapauksia eri tavalla kuin vailla julkisuutta tehtäviä samansisältöisiä päätöksiä. Tuomioistuinten päätöksiin ei saa vaikuttaa mikään ulkopuolinen taho, ei edes minkään maan presidentti, mediasta puhumattakaan. Päiväkodissa saattaa joskus tapahtua niin, että kovimmalla äänellä kiljuva saa ensimmäisenä kurahousut jalkaansa, mutta sama periaate ei päde oikeusvaltiossa.

Poliisi on toiminut asiassa yllättävän joustavasti jäädessään odottamaan luvattua lainmuutosta, joka mahdollistaisi näiden naisten uuden oleskelulupahakemuksen hyväksymisen. Kun muutosta lakiin ei kuitenkaan ole kuulunut, on poliisin pakko panna lainvoimainen päätös täytäntöön. Muuten se syyllistyy vakavaan virkavirheeseen.

Syyttävällä sormella voi osoittaa vain yhteen suuntaan. Hallitus lupasi pääministeri Vanhasen suulla jo pari kuukautta sitten, että tarvittava muutos lakiin saadaan aikaiseksi jo ennen kesää, naiset voivat tehdä uuden oleskelulupahakemuksen ja luvat voidaan muuttuneen lain perusteella myöntää. Tällä viikolla kävi ilmi, että lainmuutosta vasta ruvetaan vähitellen suunnittelemaan. Vanhanen ei tuntenut yksityiskohtia, mutta maahanmuuttoministeri Thors oli sanonut niitä olevan. Joskus lainvalmistelu on hidasta, mutta tarvittaessa muutokset toteutetaan hyvinkin nopeasti. Sairaanhoitajalakon uhatessa saatiin parissa päivässä aikaan laki, joka määräsi lakkoilijat töihin. Ilkeämielinen voisi epäillä, että Vanhanen toimi kuten vaalilupausten kanssa: kun jokin asia on luvattu, se katsotaan sillä lupauksella hoidetuksi ja unohdetaan kokonaan.

Ulkomaalaisvirastoa, hallintotuomioistuimia ja poliisia on ihan turha syyttää, koska ne kaikki vain noudattavat voimassaolevaa lakia. Vika on itse laissa ja hallituksen asia on antaa eduskunnalle ehdotus lain muuttamiseksi.

Ja sitten se minun mielipiteeni. Lakia on ehdottomasti muutettava siten, että se sallii inhimillisten tekijöiden paremman huomioonottamisen. Miten lain sanamuotoa sitten pitäisi muuttaa, sitä pohtikoot lakia valmistelevat virkamiehet. Siitä heille palkka maksetaan, ei vaikeuksien voivottelusta.

Älä vanhene, älä sairastu

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan vanhustenhuollon uudet järjestelyt tuovat varauduttua suuremman laskun kunnalle, kirjoittaa tämän aamun sanomalehti Karjalainen. Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään, kun tarkoitus oli saada uusilla järjestelyillä aikaan vuositasolla 1,5 miljoonan euron säästöt?

Tausta on lyhyesti tämä: Johtavan hoitajan paikalta kansanedustajaksi edennyt ja muutaman vuoden tauon jälkeen uudellen johtavaksi hoitajaksi palannut henkilö nimettiin vetämään vanhustenhoidon projektia. Kunnon projektitapaan hän ihan ensimmäiseksi suunnitteli itselleen johtajan paikan ja sitten aloitettiin uudelleenorganisointi tilaamalla ulkopuolinen ja hinnakas konsulttiselvitys. Konsultti päätyi radikaaliin ehdotukseen, jonka mukaan laitoshoitopaikat on lakkautettava kokonaan, vuodehoitopaikat minimoitava ja kaikki hoito on tapahduttava joko palveluasumisena tai tuettuna kotihoitona.

Koska konsultin sana tunnetusti on ehdoton totuus, niin neuvoa noudatettiin lopettamalla kunnan maksusitoumusten antaminen laitoshoitoon kokonaan. Tämä tapahtui jo viime syksynä, joten minulla ei ole aavistustakaan, mitä laitoksissa oleville vanhuksille tapahtui. Ainakaan palveluasunnoissa he kaikki eivät voi olla, koska vasta nyt on aloitettu mm. pienryhmäasunnoille soveltuvien tilojen kartoittaminen ja 35 vuodeosastopaikan muuttaminen palveluasumiseksi. Vasta ensi kuun alussa avataan uusi 13 asukkaan tehostetun palveluasumisen yksikkö. Onhan palveluasuntoja toki jonkin verran olemassa jo nyt, mutta mielestäni kunta asetti itsensä ihan omaa hölmöyttään pakkorakoon lopettamalla maksusitoumusten antamisen laitoksiin varmistamatta ensin, että kaikille on tarjolla palveluasunto. Nyt tämä ajattelemattomuus kostautuu kiireenä ja lisääntyneinä kustannuksina.

Itse konsultiselvityksen taustalla olevan ajattelun ymmärrän oikein hyvin. Olen aiemminkin sanonut, että kyseessä on vanhusten rahastus. Laitoshoidon potilasmaksu on asetuksella määrätty, mutta palveluasuminen hinnoitellaan tarjottujen palvelujen mukaan. Mitä enemmän asukkaalla on rahaa, sen enemmän hänelle räätälöidään palveluja. Sitä taas en ymmärrä, miksi kunnan päättäjät ovat tässäkin asiassa ulkoistaneet kaiken ajattelun ulkopuoliselle konsultille. Konsultin ajatustyö kun oli selvästi jäänyt pahasti kesken, mutta silti se oli kiirehdittävä toteuttamaan.

Ei Juuassa kannata sairastuakaan. Koko terveyskeskuksen lääkäri- ja hoitohenkilökunta ulkoistettiin kuukausi sitten Coronaria Oy:lle. Jo nyt sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut yhtiölle huomautuksen sopimuksenvastaisesta toiminnasta. Suurin puute on ollut lääkäreiden puutteellinen koulutus. Sopimuksen mukaan lääkäreiden pitäisi olla vähintään lisäkoulutusvaiheessa olevia ns. eurolääkäreitä, mutta he ovat olleet pääosin lääketieteen kandidaatteja. Lisäksi lääkärit ovat vaihtuneet tiheään, osa sopimukseen kuuluvista tehtävistä on jäänyt kokonaan hoitamatta ja lääkäreiden perehdyttäminen tehtäviin on ontunut. Puutteita on ollut erityisesti neuvolapalveluissa, kouluterveydenhoidossa sekä palveluasunnoissa asuvien vanhusten hoidossa. Kaikki tämä on tapahtunut yhden ainoan kuukauden aikana, joten voimme vain kauhulla odottaa, mihin kaikkeen yksityinen lääkärifirma vielä pystyy. Tiettävästi Coronarian laskutus palveluistaan on kuitenkin toiminut moitteettomasti ja ilman viivästyksiä.

Elämme merkillistä aikaa. Yksityiset konsultit esittävät kalliita visioitaan, joita päättäjät kiirehtivät toteuttamaan silmät ummessa. Yksityiset lääkärifirmat solmivat kannattavia sopimuksia veronmaksajien rahojen saamiseksi itselleen, mutta noudattavat omalta osaltaan sopimusta ihan miten haluavat. Kukahan ajattelisi sitä vanhusta tai sairasta, joka kaiken tämän sähläyksen keskellä kärsii kaikki seuraukset huonona tai kokonaan puuttuvana hoitona?

Narrinpeliä

Paikallislehtemme kirjoitti viime helmikuun alussa tohkeissaan siitä, kuinka uusi ja innovatiivinen osaamisrotaatiokoulutus sai koulutettavat työttömät työnhakijat kiinni työelämään vain kahdessa viikossa ja vieläpä ilman turhaa paperinpyöritystä. He nimittäin istuivat luennoilla vain vajaat kaksi viikkoa ja siirtyivät sitten paikallisiin yrityksiin työharjoitteluun. Ajattelin jo silloin, että taitaisi tässä asiassa pienempikin into piisata. Lehdeltä jäi nimittäin kertomatta sellainen pikkuseikka, että nämä työelämään kiinni päässeet eivät suinkaan päässeet kiinni palkkaan. He tekevät 1-3 kk ilmaista työtä työharjoittelun nimellä ja heille maksetaan työmarkkinatuen lisäksi 9 euroa päivässä ruokarahaa. Tämän ns. koulutuksen jälkeen heistä tulee taas työttömiä työnhakijoita, koska yksikään heistä ei saa muutettua harjoittelupaikkaansa pysyväksi työpaikaksi.

Tämä yksityisten koulutusyritysten harjoittama ilmaisen työvoiman välitys ei ole mikään uusi keksintö, uutta on ainoastaan reippaan kuuloinen nimi osaamisrotaatio. Konsulttien mielikuvitus on rajaton; aiemmin olen kuullut puhuttavan ainakin työnhakukoulutuksesta, työelämän haasteiden ja mahdollisuuksien kartoituksesta sekä jopa urapolun esiin lakaisemisesta. Tällä kertaa uutuutena näyttää olevan myös turha paperinpyörittämisen välttäminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koulutuksen järjestäjä ei viitsi järjestää varsinaista koulutusta ollenkaan, vaan työntää kurssilaisensa mahdollisimman nopeasti pois käsistään työnantajien hoteisiin. Näin minimoidaan koulutusyrityksen kustannukset ja maksimoidaan voitto.

Koulutus järjestetään EU:n tuella, sitä hallinnoi TE-keskus ja sen toteuttavat yksityiset työvoimakoulutukseen erikoistuneet konsulttiyritykset. Kuka koulutuksesta sitten hyötyy?

Kaikkein eniten hyötyvät koulutusta järjestävät yritykset. Ne tekevät TE-keskuksen kanssa sopimuksen tietyn koulutuksen järjestämisestä ja se toteutetaan TE-keskuksen valvonnassa. Minua kiinnostaisi tietää, mikä on TE-keskuksen rotaatiokoulutuksesta maksama summa, mutta sitä minä en saa tietää. Se on liikesalaisuus. Varmaa kuitenkin on, että mitä vähemmän teoriakoulutusta järjestetään, niin sitä parempi on voitto.

Hyötyä saavat myös harjoittelijan ottavat työnantajat. Vaikka uuden ihmisen työhön perehdyttäminen aiheuttaakin lisätyötä, lienee ilmaisesta käsiparista saatava hyöty kuitenkin mukava kompensaatio. Harjoittelijaa ei koskaan palkata vakituiseksi työntekijäksi, koska uuden saa aina ilmaiseksi seuraavalta kurssilta.

Hyötyä saa myös TE-keskus kaunistuneiden työttömyystilastojen muodossa. Koulutettavat ovat kurssin ajan poissa tilastoista ja jostain syystä kursseja on kaikkein eniten juuri silloin, kun tilastot laaditaan. TE-toimisto voi osoittaa oman tehokkuutensa ja kehuskella omalla ammattitaidollaan.

Entä itse kohderyhmä, hyötyykö se? Eipä hyödy, ellei hyödyksi sitten lasketa arvokasta elämänkokemusta narraamisesta ja hyväksikäytöstä. Eri mieltä olevat puhuvat osaamisen kehittämisestä ja työelämän valmiuksien lisäämisestä sekä mahdollisuudesta näyttää osaamisensa ja siten raivata itselleen upea urapolku. Höpö höpö, sanon minä. Tämä on sitä konsulttipuppua, joka kyllä kuulostaa komealta, mutta ei tarkoita mitään.

Tästä näyttävästä uutisoinnista on kulunut kohta neljä kuukautta. Jos tämä koulutus olisi niin mullistavaa kuin annettiin ymmärtää, siitä olisi pitänyt jo kuulua hyviä uutisia. Kurssitettavien pitäisi jo olla oikeissa töissä. Heistä ei ole kuitenkaan kuulunut mitään, sen sijaan järjestetään uusia samanlaisia kursseja.

Palvelusetelillä paranee?

Maassamme otetaan ihan lähiaikoina käyttöön uusi terveydenhuollon palveluseteli, jota käytetään mm. leikkausjonojen purkamiseen. Ensimmäisenä sen ottaa käyttöön Kuusamo jo kesäkuun aikana. Periaate on hyvin yksinkertainen: kunta antaa terveydenhuollon asiakkaalle palvelusetelin, jolla kunta lupaa maksaa vaikkapa leikkauskustannukset missä tahansa asiakkaan valitsemassa minkä tahansa yksityisen palveluntuottajan sairaalassa. Leikkausjonojen luvatussa maassa tämä kuulostaa erinomaiselta ajatukselta. Vaan onko se?

Tarkempi tarkastelu osoittaa, että kyseessä on taas vain uusi keino ohjata yhteiskunnan rahoja eli verorahojamme yksityisille palveluntarjoajille. Leikkausjonoja ei pureta julkisen terveydenhuollon lisärahoituksella, vaan asiakkaat ohjataan suoraan yksityisiin sairaaloihin yhteiskunnan tuella. Tämä on täysin harkittu poliittinen ja idologinen valinta, ei suinkaan mikään pakko.

Tässä vaiheessa joku lukija jo ärähtää, että eikö se ole ihan se ja sama sen kaihileikkauspotilaan kannalta, leikataanko hänet julkisessa vai yksityisessä sairaalassa, kun se kuitenkin tapahtuu yhteiskunnan varoilla? Muuten olisikin, mutta palveluseteliin sisältyy 25 %:n omavastuuosuus kustannuksista. Näin avataan taas yksi uusi ohituskaista niille, joilla on rahaa. Jo tähän asti hyvätuloiset ovat voineet ostaa palvelunsa yksityisiltä Kelan suosiollisella tuella, mutta nyt sama mahdollisuus avautuu myös vähemmän hyvätuloisille, joilla kuitenkin on jonkin verran rahaa. Kaikkein osattomimmat jäävät osattomiksi myös palvelusetelin eduista, koska heillä ei ole sitä 25 %:n omavastuuosuutta.

Voisikohan sosiaalitoimi tulla avuksi? Sitä minä en tiedä, eikä sitä tiedä vielä tässä vaiheessa kukaan muukaan. Epäilen kuitenkin, että ei tule sosiaalitoimi avuksi, koska vaikka leikkausjonot jonkin verran palvelusetelillä lyhenevätkin, niin eivät ne silti mihinkään katoa. Niinpä se köyhin väestönosa saa rauhassa sokeutua, rampautua, tukehtua ja kuolla sydänvaivoihinsa leikkausvuoroa odotellessaan, koska heillä ei ole sitä vaadittavaa 25 %:n omavastuuosuutta. Mutta heidän sairautensa onkin heidän omaa syytään, kuten ministeri Risikko on todennut. He hankkivat tahallaan kroonisia sairauksia polttamalla tupakkaa eivätkä edes hakeudu hoitoon kuten parempi väki. Kuolkoot.