Kansanko edustajia?

Kansa ja sen eduskuntaan valitsemat edustajat puhuvat aivan eri asioista ja eri kielellä. Sattuipa silmiini ihan tuore tutkimus, jonka mukaan kansan mielestä täkeimmät poliittiset asiat tällä hetkellä ovat:

1 Kasvava työttömyys ja sen mukanaan tuoma kansan entistä syvempi kahtiajako eri luokkiin, ellei peräti säätyihin.

2 Poliitikkoihin kohdistuva epäluottamus ja siihen liittyen vaalirahoituksen epäselvyydet ja yhteiskunnan rakenteellinen korruptio.

3 Terveyden- ja vanhustenhuollon resurssien riittämättömyys.

4 Maahanmuutto

Poliitikkojen puheita ja touhuja seuratessa heidän agendallaan tärkeimmät asiat näyttävät olevan rahoitusepäselvyyksien välttely ja muistamattomuus. Heidän onnekseen Heinäluoma päästi suustaan jotain sellaista, joka pahalla tahdolla ja itse asiakysymys sivuuttaen voitiin kääntää rasismiksi. Näin varsinkin hallituspuolueiden edustajat pääsivät hurskastelemaan ja kauhistelemaan, pääministerikin suorastaan vastenmielisyyttä tuntien. Kokoomus on keskittynyt värjäämään sinistä vihreäksi ja todistelee maksetuilla ilmoituksilla, että citymaasturilla ajeleva kerskakuluttaja onkin itse asiassa luonnonsuojelija. Jotkut rakentelevat Nato-jäsenyydestä vaaliteeman, se on yhtä varmaa kuin aamen kirkossa. Vihreä työministeri tyytyy vain totemaan työttömien kulloisenkin määrän. Hänen mieleensä ei näytä juolahtavan, että juuri hänen pitäisi asialle tehdä jotain.  Eräs opposition kansanedustaja on keskittänyt tarmonsa oman menestyksensä maksimoimiseen tangokuninkaallisten kilpalaulannassa. Tärkeää kai sekin on, mutta jotenkin olen olettanut kansanedustajan homman olevan kokopäivätyötä.

Kovin eri asioista siis puhuvat kansa ja sen vaaleissa valitsemat edustajat. Minun mielestäni kansan mielenkiinnon kohteet tuntuvat hiukan asiallisemmilta, mutta ehkäpä minä vain en ymmärrä politiikan hienouksia. Kunhan kesällä Keskustan puoluekokouksessa saamme Merisalon kakkoshallituksen, eivät puheenaiheet tule yhtään paranemaan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa lienee odotettavissa kaikkien aikojen pohjanoteeraus äänestysaktiivisuudessa. Olisiko vika sittenkin poliitikoissa, jotka keskittyvät oman menestyksensä maksimoimiseen ja sivuuttavat oikeat asiat? Olisiko ihan liikaa pyydetty vaatia politiikkaa takaisin politiikkaan?