Löperöt luotonantajat ja tappioiden sosialisointi

Asioita ennenkin ajatellut kaverini Tapsa lähetti minulle etevästi pohdittua asiaa Kreikan taloustilanteesta ja sen epäonnistumaan tuomituista hoitoyrityksistä. Seuraavat kaksi kappaletta ovat hänen tekstiään.

Minkähän takia Kreikan talousongelmista keskusteltaessa ei ole ottanut tulta sellainen järkeenkäypä ajatus, että maalle lainoja myöntäneet pankit ja muut rahoituslaitokset kantaisivat vastuunsa löteröstä luototuksestaan? Se voisi tapahtua vaikka niin, että osa veloista annettaisiin Kreikalle anteeksi velkajärjestelyllä ja ne poistettaisiin velkojien saamisista kirjaamalla ne luottotappioiksi. Myös korkoja alennettaisiin. Lopuista veloista velkojat ja velallinen sopisivat parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos tämä järjestely uhkaisi käydä liiaksi pankkien vakavaraisuuden päälle, niin vasta silloin muut valtiot tulisivat apuun. Tämä tapahtuisi siten, että tukea vastaanottavat rahoituslaitokset joutuisivat annetun tuen vastineeksi valtioiden omistukseen. Kun aika paranisi, saisivat valtiot omat rahansa takaisin myymällä osuutensa pankeista sijoittajille. Tällainen järjestely varmistaisi sen, ettei holtittomasti lainoja myöntäneille pankeille jaettaisi vastikkeetonta rahaa, vaan ne joutuisivat itse vastuuseen huonoista luottopäätöksistään.

Jos näin ei toimita, niin voidaan hyvällä syyllä epäillä, että kyseessä on salaliitto Euroopan kansoja vastaan. Jossain isojen pohattojen kabineteissa on päätetty puhaltaa valtioiden varat, jotta nämä joutuisivat supistamaan palvelutuotantoaan. Euroopan kansat asetetaan sellaiselle matokuurille, ettei ennen ole nähty. Työttömyys lisääntyy, palveluja leikataan, sosiaalietuudet ajetaan alas, terveydenhoito lopetetaan, mummot ajetaan mierontielle ja kaikkea muutakin kurjuutta jaetaan roppakaupalla. Ja kaikki tämä tapahtuu sen takia, että Eurooppaan halutaan halvan työvoiman markkinat. Näin rahamiehet voivat törsätä entistä enemmän.

Vaikka en olekaan salaliittoteorioiden varsinainen kannattaja, olen Tapsan kanssa tässä asiassa samaa mieltä. Toiminta on täysin tarkoituksellista. Vallalla olevan Milton Friedmanin kehittämän uusliberalistisen talousteorian mukaan  jokainen kriisi on mahdollisuus – jopa siinä määrin, että ellei kriisejä synny, niin niitä tehdään. Mahdollisuus se tietenkin on vain suursijoittajille. Kaikki voitot ovat yksityisomaisuutta, mutta tappiot sosialisoidaan veronmaksajien maksettaviksi. Kreikkaan ja heti perään koko Eurooppaan on tulossa sellainen omaisuuden uusjako, ettei moista ole nähty sitten Neuvostoliiton pesänselvityksen.

Kreikan valtio pakotetaan luopumaan kaikista omistuksistaan ja julkinen sektori tullaan ajamaan alas. Erityisesti alasajo koskee eläkkeitä, terveydenhoitoa, sairausvakuutusta ja sosiaalietuuksia. Vähemmällä pääsevät puolustuslaitos ja poliisitoimi, koska niitä tarvitaan tukahduttamaan syntyvät mellakat. Tämä ei ole mitään turhaa pelottelua, koska julkisen sektorin alasajo on myönnettävän tuen virallinen ehto. Elämme rahan hirmuvallan aikaa, mutta moniko meistä näkee tapahtuvan kehityksen? Aivan liian harva ja aivan liian myöhään.