Narrinpeliä

Paikallislehtemme kirjoitti viime helmikuun alussa tohkeissaan siitä, kuinka uusi ja innovatiivinen osaamisrotaatiokoulutus sai koulutettavat työttömät työnhakijat kiinni työelämään vain kahdessa viikossa ja vieläpä ilman turhaa paperinpyöritystä. He nimittäin istuivat luennoilla vain vajaat kaksi viikkoa ja siirtyivät sitten paikallisiin yrityksiin työharjoitteluun. Ajattelin jo silloin, että taitaisi tässä asiassa pienempikin into piisata. Lehdeltä jäi nimittäin kertomatta sellainen pikkuseikka, että nämä työelämään kiinni päässeet eivät suinkaan päässeet kiinni palkkaan. He tekevät 1-3 kk ilmaista työtä työharjoittelun nimellä ja heille maksetaan työmarkkinatuen lisäksi 9 euroa päivässä ruokarahaa. Tämän ns. koulutuksen jälkeen heistä tulee taas työttömiä työnhakijoita, koska yksikään heistä ei saa muutettua harjoittelupaikkaansa pysyväksi työpaikaksi.

Tämä yksityisten koulutusyritysten harjoittama ilmaisen työvoiman välitys ei ole mikään uusi keksintö, uutta on ainoastaan reippaan kuuloinen nimi osaamisrotaatio. Konsulttien mielikuvitus on rajaton; aiemmin olen kuullut puhuttavan ainakin työnhakukoulutuksesta, työelämän haasteiden ja mahdollisuuksien kartoituksesta sekä jopa urapolun esiin lakaisemisesta. Tällä kertaa uutuutena näyttää olevan myös turha paperinpyörittämisen välttäminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koulutuksen järjestäjä ei viitsi järjestää varsinaista koulutusta ollenkaan, vaan työntää kurssilaisensa mahdollisimman nopeasti pois käsistään työnantajien hoteisiin. Näin minimoidaan koulutusyrityksen kustannukset ja maksimoidaan voitto.

Koulutus järjestetään EU:n tuella, sitä hallinnoi TE-keskus ja sen toteuttavat yksityiset työvoimakoulutukseen erikoistuneet konsulttiyritykset. Kuka koulutuksesta sitten hyötyy?

Kaikkein eniten hyötyvät koulutusta järjestävät yritykset. Ne tekevät TE-keskuksen kanssa sopimuksen tietyn koulutuksen järjestämisestä ja se toteutetaan TE-keskuksen valvonnassa. Minua kiinnostaisi tietää, mikä on TE-keskuksen rotaatiokoulutuksesta maksama summa, mutta sitä minä en saa tietää. Se on liikesalaisuus. Varmaa kuitenkin on, että mitä vähemmän teoriakoulutusta järjestetään, niin sitä parempi on voitto.

Hyötyä saavat myös harjoittelijan ottavat työnantajat. Vaikka uuden ihmisen työhön perehdyttäminen aiheuttaakin lisätyötä, lienee ilmaisesta käsiparista saatava hyöty kuitenkin mukava kompensaatio. Harjoittelijaa ei koskaan palkata vakituiseksi työntekijäksi, koska uuden saa aina ilmaiseksi seuraavalta kurssilta.

Hyötyä saa myös TE-keskus kaunistuneiden työttömyystilastojen muodossa. Koulutettavat ovat kurssin ajan poissa tilastoista ja jostain syystä kursseja on kaikkein eniten juuri silloin, kun tilastot laaditaan. TE-toimisto voi osoittaa oman tehokkuutensa ja kehuskella omalla ammattitaidollaan.

Entä itse kohderyhmä, hyötyykö se? Eipä hyödy, ellei hyödyksi sitten lasketa arvokasta elämänkokemusta narraamisesta ja hyväksikäytöstä. Eri mieltä olevat puhuvat osaamisen kehittämisestä ja työelämän valmiuksien lisäämisestä sekä mahdollisuudesta näyttää osaamisensa ja siten raivata itselleen upea urapolku. Höpö höpö, sanon minä. Tämä on sitä konsulttipuppua, joka kyllä kuulostaa komealta, mutta ei tarkoita mitään.

Tästä näyttävästä uutisoinnista on kulunut kohta neljä kuukautta. Jos tämä koulutus olisi niin mullistavaa kuin annettiin ymmärtää, siitä olisi pitänyt jo kuulua hyviä uutisia. Kurssitettavien pitäisi jo olla oikeissa töissä. Heistä ei ole kuitenkaan kuulunut mitään, sen sijaan järjestetään uusia samanlaisia kursseja.

Kommentit (0)