Köyhät kuriin

Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kiristyy ja sääty-yhteiskunta palaa takaisin muodossa tai toisessa. Yläluokka rakentaa itselleen lainsäädännöllisen suojamuurin alempia kansanosia vastaan. Tätä perusteesiäni olen jankuttanut ennenkin ja uusia todisteita väitteeni tueksi saamme tiedotusvälineistä päivittäin.

Ulkomaalaisten aiheuttama kerjäläisongelma on puhuttanut paljon ja uusia ratkaisumalleja on keksitty kilpaa. Pääministeri Vanhasen ehdotus ei ole kovin uusi eikä innovatiivinen, sillä sitä soveltavat jo pikkulapset. Vanhanen ehdotti, että ei anneta rahaa, kävellään ohi eikä olla näkevinään kerjäläisiä. Toisin sanoen suljetaan silmät ja toivotaan, että paha menee pois.

Melkoinen joukko kansanedustajia teki lakialoitteen, jolla kerjääminen kiellettäisiin kokonaan. Tässä on kuitenkin pieniä ongelmia, koska aloitteentekijät haluaisivat rajata lain koskemaan vain tietyistä maista tulevia tiettyyn etniseen kansanryhmään kuuluvia kerjäläisiä. Näin ei kuitenkaan voi tehdä, kuten kansanedustajat hyvin tietävät. Kerjääminen on kiellettävä kokonaan ja kaikilta, mikä lieneekin tavoitteena.

Kohta siis kaikenlainen kerjääminen on kiellettyä. Kiellon piirin on otettava romanikerjäläisten lisäksi satunnainen euronpummaus, katusoitto ja leipäjonossa seisoskelu, koska köyhien harjoittamaa kerjäämistä nekin ovat ja näyttävät lisäksi rumalta. Lain ulkopuolelle tultaneen kuitenkin rajaamaan järjestöjen feissarit ja muut rahalippaan helisyttäjät, Pelastusarmeijan joulupadat ja vaalirahaa kinuavat poliitikot. Vain köyhien kerjääminen on rangaistavaa. Suuntaus on se, että köyhyys kokonaisuudessaan tullaan määrittelemään rangaistavaksi olotilaksi.

Sanktioksi on ehdotettu sakkoa. Milläpä köyhä kerjäläinen sakkonsa maksaisi, joten rangaistuksen on oltava tuntuvampi. Ihan hyvin voitaisiin ottaa mallia historiasta ja lähettää kaikki köyhät ja kerjäläiset pelkällä hallinnollisella päätöksellä työlaitoksiin ja kehruuhuoneisiin. Näin tehtiin vielä pitkään 1900-luvulle saakka. Köyhät olisivat paitsi poissa vauraamman väestön silmistä, niin myös hyödyllisessa ja luonnetta jalostavassa työssä. Näillä sanoilla sitä ennenkin perusteltiin.

Samaa alempien kansanosien siivoamista pois kaduilta ajaa takaa myös Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen ehdotuksellaan palauttaa kunnalliset järjestyssäännöt. Hänen mielestään pelkkä koko maata kattava järjestyslaki ei riitä, vaan jokaisen kunnan pitäisi lisäksi voida ottaa huomioon omat erityispirteensä. Pajunen haluaisi kerjäläisten lisäksi poistaa katukuvasta myös kaljoittelijat ja kuseskelijat, koska sellaiset tyypit häiritsevät hänen lintukotoaan. Pajusen pitäisi tietää, että kunnalliset järjestyssäännöt poistettiin ja korvattiin järjestyslailla vasta kymmenkunta vuotta sitten juuri näiden kunnallisten erityispiirteiden takia. Turisti ei esimerkiksi voinut koskaan tietää, onko kaljan juominen julkisella paikalla juuri tässä kunnassa kiellettyä. Se selvisi vasta sakkolapun myötä. Nykymaailmassa jonkin kunnan nurkkapatriooottinen valtuusto epäilemättä yrittäisi kieltää vaikkapa muslimihuivien käytön.

Seuratkaapa ihan sillä silmällä käytävää keskustelua, niin huomaatte minun olevan oikeassa. Kaikkinaista köyhyyttä ja marginaalisuutta ei haluta poistaa, vaan ne halutaan siivota pois parempiosaisten silmistä. Tähän siivoamiseen on kova kuri vanhastaan hyväksi tiedetty keino.