Draivia 110 lasissa

Työntekijöiden määrä valtion virastoissa on koko 2000-luvun ajan vähentynyt, mutta samalla tyytyväisyys työoloihin on lisääntynyt. Näin merkillisiä asioita kertoo tänään julkaistava Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tekemä työolotutkimus. Suurin osa valtion virastojen tuottavuuden kasvusta on saatu aikaan säästöohjelmalla, jonka mukaan eläköityvien tilalle ei palkata uusia, sekä irtisanomisilla. Yllättäen tämä ei kuitenkaan heikentänyt jäljellejääneiden tyytyväisyyttä, vaan päinvastoin lisäsi sitä. Työkaverin potkut siis suoraan lisäsivät paikkansa pitäneiden onnea, niinhän tämä on tulkittava.

Tulos on tosiaankin niin yllättävä, että minä en sitä usko. Tutkimuksen tekijöillä on ollut selvä tehtävänmäärittely, ja hyvin todennäköisesti he ovat tienneet lopputuloksenkin etukäteen. Jo tutkijoiden kielenkäyttö paljastaa, millaiset konsultinnilkit ovat olleet asialla. Tutkimukseen osallistunut Liikenneviraston suunnittelupäällikkö puhuu kuin idioottimaisen motivointikurssin vetäjä. Hän sanoo näin: ”Kyse on siitä, että julkishallinnon töissä on ollut löysää. Tyytyväisyys liittyy siihen, että työssä on draivia. On hyvä, että työtä tekee joskus 110 lasissa.” Tämä ei ole akateemisen sivistynyttä kielenkäyttöä, mutta nykyajan nuoret leijonat ilmeisesti puhuvat näin moukkamaisesti.

Ihan vakavasti puhuen on virastoissa saattanutkin olla jonkin verran löysää ajankäyttöä, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että tietty vapaus tuottaa parempia lopputuloksia. Jos töitä ei tarvitse painaa koko ajan 110 lasissa, ennättää paneutua kulloiseenkin asiaan kunnolla. Myös tutkijat myöntävät, että jossain vaiheessa tehtävät ruuhkautuvat ja tekemättömät työt aiheuttavat stressiä. He kuitenkin riemuitsevat, että ainakaan vielä tätä pistettä ei ole saavutettu. Nähtävästi heidän tarkoituksenaan on ehdottomasti saavuttaa tämä piste ja mielellään vielä ylittääkin se.

Tutkimuksen todistama työviihtyvyyden lisääntyminen on näennäinen ja perustuu alkeelliseen työpaikan menettämisen pelkoon. Irtisanomisilla ja säästötoimilla ihmiset on saatu peloteltua niin säikyiksi, että kukaan ei uskalla valittaa. Minä osaisin milloin tahansa tehdä tuollaiseen lopputulokseen päätyvän tutkimuksen. Kaikki on kiinni oikeiden kysymysten esittämisestä. Ei pidä kysyä, että viihdytkö työssäsi, vaan on kysyttävä, että viihdytkö työssäsi, vai pitäisikö sinut erottaa? Samoin on kysyttävä, että pitäisikö jotain tehdä työilmapiirin parantamiseksi, vai pitääkö sinulle antaa potkut kuten edelliselle ruikuttajalle? Näin saadaan oikeita ja haluttuja tutkimustuloksia, joita kelpaa esitellä näyttönä säästötoimien mukanaan tuomista hyödyistä.

Kummallista kunnallishallintoa II

Olen ihmetellen seurannut muutaman kuukauden pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan sekoilua varikkoalueen kaupoissa. Ensin kunta myi oman varikkoalueensa ilman mitään tietoa uudesta paikasta. Itse aiheutetussa pakkotilanteessa uusi alue löytyi ja kauppa runnottiin väkisin läpi valtuustossa eilen. Sitä ennen tapahtui kaikenlaista muuta jännää. Näin sivusta seuraajan näkökulmasta asia eteni valmistelukoneistossa kuin humalaisen ohjaama auto.

Kunta siis myi ensimmäiseksi varikkoalueensa. Kaupan pitävyys ei ole ollenkaan varmaa, koska päätöksestä on valitettu.  Uuden alueen ostoon ei talousarviossa ollut määrärahaa. Kun uusi alue vauhdilla etsittiin entisestä teollisuuskiinteistöstä, viivästyivät alueen kunto- ja korjausarvioselvitykset minulle tuntemattomasta syystä. Siitä huolimatta kunnanhallitus esitti valtuustolle 150 000 euron lisämäärärahan myöntämistä kauppaa varten. Tässä vaiheessa valtuustokin jo närkästyi valmistelun kelvottomuuteen ja pani asian pöydälle. Selvitykset valmistuivat ennätysajassa ja eilen valtuusto hyväksyi lisämäärärahan äänin 20 – 5 yhden valtuutetun äänestäessä tyhjää.

Ihan selvyyden vuoksi sanottakoon, että mitään varsinaisesti lainvastaista ei ole tapahtunut. Valtuusto voi kesken talousarviovuoden myöntää lisämäärärahaa pakottaviin tarpeisiin. Sen sijaan koko touhu rikkoo lain henkeä vastaan puhumattakaan hyvän taloudenpidon ja hyvän hallintotavan vaatimuksista.

Talousarvioon on otettava ennakolta tiedossa olevat tulot ja menot. Miten voi olla mahdollista, että varikkolueen myynti ja uuden ostaminen ajankohtaistuivat niin nopeasti, että ne eivät olleet tiedossa jo talousarvion hyväksymisvaiheessa? Miksi kunta toimi kuten vähämielinen edunvalvontatapaus ja myi varikkoalueen ilman tietoa siitä, mihin koneensa sijottaa?  Miksi uuden alueen kunto- ja korjausselvitykset viivästyivät? Miksi kunnanhallitus yritti tunkea valtuuston päätettäväksi lisämäärärahan myöntämisen ilman näitä välttämättömiä selvityksiä? Onko pikavauhtia tehty selvitys laadittu huolella ja ammattitaidolla? Vaivaako kunnan valmistelevia virkamiehiä ylimielisyys, piittaamattomuus, huolimattomuus vai ammattitaidon puute? Vai onko kyse peräti näiden kaikien yhdistelmästä?

Ilmeisesti ja toivottavasti näihinkin kysymyksiin perustui valtuutettu Heidi Wilskan (kesk.) ehdotus koko asian palauttamiseksi uudelleen valmisteltavaksi. Häntä kannatti vain neljä muuta valtuutettua. Yleensä minä en kehu ketään, mutta kun aihetta on, teen sen ihan nimeltä mainiten. Wilska ja nämä neljä muuta valtuutettua osoittivat ymmärtävänsä päätöksenteon huolellisen valmistelun, avoimuuden, hyvän taloudenpidon ja hyvän hallintotavan vaatimuksia. Valtuustoa yritettiin käyttää kumileimasimena ja hyväksyttää sillä kelvottomasti valmisteltu ja jossain neuvotteluissa sovittu menettely. Loppujen lopuksi niin siinä kävikin, mutta toivottavasti valmistelijat ottavat jatkossa opikseen. Ja toivottavasti myös äänestäjät muistavat, ketkä valtuutetut käyttävät päätään muuhunkin kuin nyökyttelyyn.

Kiskonnan tapainen työsyrjintä IV

Työelämävalmennus tarkoittaa palkatonta, pelkällä työmarkkinatuella tehtävää täysipainoista työtä. Jos joku ei vielä satu tuntemaan minun mielipidettäni asiasta, niin minäpä kertaan sen. Väitän sen olevan laissa kiellettyä kiskonnan tapaista työsyrjintää. Siinä nimittäin samaa työtä tekevät ihmiset asetaan perusteettomasti aivan eri asemaan palkan suhteen: toisille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja toisille ei makseta mitään.

Tämä toteutetaan valtiovallan aktiivisella avustuksella ja valmennettavien määrä on kasvussa. Vuosi sitten toukokuussa työelämävalmennettavia oli 11 400 ja viime toukokuussa jo 15 200. Koska asiasta on esitetty kritiikkiä, on Työministeriö päättänyt ihan itse selvittää järjestelmän toimivuutta ja mahdollisia epäkohtia. Selvitys valmistuu vasta syksyllä, mutta jo tämän päivän lehdestä saamme etumakua se tulevasta sisällöstä. Tutkimus tulee osoittamaan, että järjestelmä toimii hyvin, vaikka pieniä virheitä on sattunut.

Työministeri Anni Sinnemäki kehuu lehdessä, että järjestely on erinomainen. Sen avulla madalletaan työelämän kynnystä ja helpotetaan palkattomien valmennettavien palkkaamista oikeisiin töihin. Valmennusjakso on lyhyt ja sen tarkoitus on ohjata työnantaja palkkaamaan harjoittelija vakituiseksi. Ministerin puheet osoittavat, että hän ei tunne ollenkaan oman alansa lainsäädäntöä saati sitten työelämää, vaan on opetellut ulkoa edeltäjiensä käyttämän fraseologian.

Ministeri myöntää, että joitain väärinkäytöksiä on tullut ilmi. Ammattilainen on saattanut joutua tekemään valmennettavana oman alansa töitä palkatta. Tähän ei ministerin mukaan ole mikään pakko suostua, koska ketään ei voida pakottaa palkattomaan työhön. Ministeri unohtaa sanoa, että ketään ei siihen voida pakottaa, mutta kieltäytyjä menettää ihan varmasti työttömyysetuutensa. Se on nimittäin kirjattu lakiin ja TE-toimistot ja Kela soveltavat tätä lakia kirjaimellisesti.

Ministeri väittää myös, että työelämävalmennettavia ei anneta ihan mihin tahansa yrityksiin. Jos yritys irtisanoo, lomauttaa tai suorittaa työaikajärjestelyjä, ei valmennettavia sellaiseen yritykseen ohjata. Valmennus ei myöskään saa toimia epäreilun kilpailun välineenä ja antaa etua palkattoman työvoiman muodossa. Tämä on taas sitä samaa tosiasioita tuntemattoman höpötystä. Käytännössä irtisanomiset ja lomautukset eivät koskaan ole estäneet ilmaistyövoiman rekrytointia, itse asiassa ne päinvastoin kiihdyttävät sitä. Tämä johtuu taas siitä, että palkattomasta työvoimasta yritys saa väkisinkin merkittävän kilpailuedun.

Ministerin puheet kertovat joko täydellisestä tietämättömyydestä, tai sitten niillä on toinen tarkoitus. Niillä voidaan valmistella syksyllä ilmestyvän tutkimuksen tuloksia, jotka ovat näköjään jo selvillä, vaikka tutkimustyö on vasta aloitettu. Tämän oman toiminnan tutkimisen soisin yleistyvän muillakin aloilla, vaikkapa rikollisuuden tutkimuksessa. Tilastot kaunistuisivat kertaheitolla, jos epäillyt saisivat tutkia omat tekemisensä.