Kummallista kunnallishallintoa

Suomen kunnallisen päätöksenteon hölmöilyillä voisi täyttää suuren kirjaston. Pelkästään pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan päätöksistä kertyisi monta hyllymetriä vuosittain. Nostan esiin ihan esimerkin vuoksi kaksi ajankohtaista aihetta paikallislehti Vaarojen Sanomien neutraalin uutisoinnin takaa.

Valtuusto piti järjestyksessä toisen kokouksensa tänä vuonna. Kokous meni kuitenkin ihan joutavanpäiväiseksi kahvitteluksi, koska suurin osa käsiteltävistä asioista oli jätettävä pöydälle puutteellisen valmistelun takia. Tilinpäätöstä ja tilintarkastajien kertomusta ei lähetty valtuutetuille määräajassa eli vähintään seitsemän päivää ennen kokousta. Varikkoalueen kauppaa ei voitu päättää, koska kunto- ja hinta-arvioselvitykset olivat kesken. Kolmas pöydälle jäänyt iso asia liittyi kuntayhteistyöhön, mutta sen keskeneräisyyteen Juuka oli syytön.

Kun valtuusto kokoontuu vasta toisen kerran kalenterivuoden aikana kesäkuussa, on uskomatonta, että sinnne yritetään tuoda päätettäviksi keskeneräisiä asioita. Edellisen kokouksen jälkeen olisi ollut riittävästi aikaa valmistella asiat kunnolla. Jos ylivoimaisia esteitä kuitenkin on, miksi ihmeessä kokous jääräpäisesti järjestetään turhan takia? Pienen kunnan keskenään tutut ihmiset voisivat kokoontua iltakahville ilman virallista kokouskutsuakin. Tässä eivät auta mitkään selitykset; valmistelu on ollut ala-arvoista.

Joitakin valtuutettuja itseäänkin on ihmetyttänyt, miksi kunnanvaltuusto yleensäkin kokooontuu vain 3-4 kertaa vuodessa. Minä en ihmettele tätä asiaa ollenkaan. Kaikki johtuu valtuuston itsensä joskus toistakymmentä vuotta sitten hyväksymästä hallintosääännöstä. Tällä säännöllä valtuusto on ihan itse rajannut päätösvaltansa ulottumattomiin suurimman osan kunnan asioista ja siirtänyt ne kunnanhallituksen ja lautakuntien päätettäviksi. Valtuustolle itselleen on jätetty vain lakisääteiset tehtävät, eli talousarvion vahvistaminen, tilinpäätöksen ja tilintarkastuskertomuksen hyväksyminen ja kiinteän omaisuuden kaupat. Ne on lain mukaan pakko päättää valtuustossa, mutta muuta valtuusto ei olekaan itselleen jättänyt. Ihmettelevät valtuutetut eivät myöskään näytä ymmärtävän, että valtuusto voi myös muuttaa hallintosääntöä mieleisekseen. Kunta ei ole sidottu Kuntaliiton mallisääntöön, vaikka siihen aina vedotaankin. Jos valtuutettujen tietämys on näin kevyttä luokkaa, saattaa olla parempikin, että heillä on päätösvaltaa mahdollisimman vähän.

Toinen päivän kummallisuus littyy sosiaali- ja terveysjohtajan virkavapaan sijaisjärjestelyyn. Johtaja nimittäin virkavapaalle lähtiessään pyysi sijaisekseen naapurikunnan sosiaalijohtajaa ihan kaveripohjalta. Näin sitten tapahtuikin ja sijainen on ottanut tehtävän vastaan. Lehdessä ei kerrottu, onko kyseessä vuorotteluvapaa vai muu virkavapaus. Jos johtaja lähti vuorotteluvapaalle, viitattiin lainsäädännölle taas kerran kintaalla. Vuorotteluvapaan tarkoitus on nimittäin työllistää työttömiä. Ellei suorastaan sijaiseksi valita työtöntä, velvoittaa laki ketjuttamaan sijaisuuksia siten, että ainakin se ketjun viimeinen lenkki on työtön työnhakija.

Mikäli kyseessä on muu virkavapaa, on asiassa toimittu juridisesti oikein, mutta muuten kummallisesti. Viransijaisuudet julistetaan yleensä julkisesti haettavaksi. On erittäin poikkeuksellista, että sijaiseksi pyydetään kaveri, vaikka kaverin pätevyys ja ammattitaito ovatkin kohdallaan. Vaikka mitäpä tätä ihmettelemään. Niin Juuassa kuin kaikkialla muuallakin kunnanvirastoon on aina valittu ihmisiä sukulaisuus- ja tuttavuusperusteella. Kaikkein hämmästyttävin tapaus oli 1980-luvun alun Maaninka. Siellä kunnanviraston väestä oli laskujeni mukaan lähes 80 % keskenään sukulaisuus- tai lankoussuhteessa. Pitäisiköhän vastaava laskutoimitus tehdä muuallakin ja laskea vielä mukaan kaverit?