Kerjäämiskiellosta palveluspakkoon

Laki on aina väline halutunlaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Yhteiskunta on täsmälleen sellainen, millaiseksi vallanpitäjät sen luovat – niin hyvässä kuin pahassa. Meillä sääty-yhteiskunta on kehittynyt jo niin pitkälle, että varakkaampi väestönosa ei enää siedä silmissään kerjäläisiä. Sisäministeriön työryhmä esittää järjestyslakia muutettavaksi siten, että kerjääminen kielletään kokonaan. Häiritsevä kerjääminen on kiellettyä jo nyt, mutta lainsäätäjän otteet kovenevat koko ajan. Lisäksi on tulossa ainakin tilapäinen leiriytymiskielto estämään kerjäläisten pesiytymistä paremman väen haitaksi. Ongelma siis poistetaan tekemällä siitä laitonta.

Koska asioiden korjaaminen on näin helppoa, tullaan seuraavaksi kieltämään ainakin työttömyys ja köyhyys. Tällaisille kriminalisoinneille meillä onkin jo historiallista pohjaa, joten vanhojen lakien ajantasaistaminen voidaan aloittaa vaikka heti. Aikana 1664-1883 maassamme oli kiellettyä niin köyhyys, kerjääminen kuin työttömyyskin. Järjestelmän nimi oli palveluspakko. Sen sisältö oli lyhyesti se, että jokaisen vähänkin kynnelle kykenevän oli pestauduttava jonkun toisen palvelukseen. Mikäli jossain tavattiin työkykyinen mutta palveluspaikkaa vaillla oleva irtolainen, köyhä tai kerjäläinen, hänelle seurasi ankara rangaistus. Miehet passitettiin alkuaikoina sotaväkeen ja myöhemmin pakkotyölaitoksiin, naiset kehruuhuoneisiin. Palveluspakon luonnollisia seurauksia olivat myös palkkasääntely kustannusten hillitsemiseksi ja rajoitettu työpaikan vaihto-oikeus työvoiman pysyvyyden varmistamiseksi. Viimeisenä varmistuksena oli isännänvalta, joka piti sisällään myös oikeuden ruumiilliseen kuritukseen.

Vanhan lainsäädännön palauttaminen on jo hyvässä vauhdissa. Samaan aikaan kun meillä on lähes 500 000 työtöntä, puhutaan koko ajan pahenevasta työvoimapulasta. Näin muokataan mieliä tuleville päätöksille, joilla työvoimapulaan vedoten kuka tahansa työtön voidaan velvoittaa mihin tahansa työhön millä tahansa palkalla. Jos ette usko tätä mahdolliseksi, niin miettikääpä seuraavia jo olemassa olevia säädöksiä:

Jokainen alle 25-vuotias työtön velvoitetaan työharjoitteluun, työelämään tutustumiseen tai työllisyyskoulutukseen liittyvään harjoitteluun ilman palkkaa. Sama koskee jokaista yli 25-vuotiasta pitkäaikaistyötöntä. Mitään palkkasääntelyä ei edes tarvita, koska varsinaista palkkaa ei makseta. Tästä pakkotyöstä voi kyllä kieltäytyä, mutta silloin menettää työttömyysetuutensa. Työnantajan isännänvaltaa vastaan ei kannata pullikoida, koska silloin työnantaja voi ilmoittaa harjoittelijan kieltäytyneen työstä. Seuraus on sama kuin ihan oikeasta kieltäytymisestä.

Ei isäntää vastaan kannata nykyisin nousta edes vakituisessa ja oikeassa työsuhteessa. Ensimmäinen tupakointikieltoa uhmannut on jo irtisanottu ihan laillisesti ja jatkoa seuraa varmasti. Ajattelu alkaa olla jo kuin ennen vanhaan, jolloin palvelusväki oli lähtökohtaisesti kelvotonta ja laiskaa, eikä ilman jatkuvaa käskytystä ja valvontaa tehnyt mitään.

Nyt joku aiempia juttujani lukenut sanoo, että minä toistan itseäni. Niinhän minä teenkin, minä suorastaan jankutan. Yritän nimittäin saada teidän avaamaan silmänne.