Poliittinen tuomioistuin

Suunnitteilla oleva kerjäämisen kieltävä lainmuutos ei ole vastoin perustuslakia. Itellan jo kokeilema yksityispostin avaaminen, skannaus ja sähköpostina lähettäminen ei ole vastoin perustuslaissa säädettyä kirjesalaisuutta. Näin on linjannut ylin perustuslain asiantuntijaelin, eduskunnan perustuslakivaliokunta. Mikä on tämä korkea taho, joka tulkitsee perustuslakia näin vapaasti?

Yleensä oikeusvaltioina itseään pitävissä maissa tuomioistuimet ovat riippumattomia. Ne eivät ole sidottuja mihinkään muuhun kuin lakiin eikä niihin saa edes yrittää vaikuttaa. Näin on myös suomalaisten tuomioistuinten laita. Useimmissa maissa on kuitenkin erillinen ja riippumaton perustuslakituomioistuin, joka tutkii jo säädetyn lain perustuslainmukaisuuden. Jos laki on vastoin perustuslakia, se kumotaan tai sitä ei saa soveltaa.

Meillä asia on perinteisesti ratkaistu toisin. Eduskunta valitsee keskuudestaan perustuslakivaliokunnan, joka tutkii säädettävän lain suhteen perustuslakiin jo etukäteen. Tämä olisi periaatteessa ihan toimiva järjestelmä, ellei se sisältäisi suoranaisia poliittisesti valitun tuomioistuimen piirteitä.

Valiokunta koostuu niistä samoista kansanedustajista, jotka myös lain säätävät. He siis etukäteen tulkitsevat oman tulevan toimintansa perustuslainmukaisuutta. Jäseniltä ei vaadita myöskään minkäänlaista lainopillista asiantuntemusta. Itse asiassa siellä saattaa istua juuri se kansanedustaja, joka teidän mielestänne on tyhmä kuin vasemman jalan töppönen. Valiokunta kuulee luonnollisesti asiantuntijoina mm. valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita, mutta valitettavasti ihan tasavertaisesti myös omaa asiaansa ajavia lobbareita. Valiokunta ei ole sidottu yhdenkään asiantuntijan mielipiteeseen, vaan se tekee ratkaisunsa itsenäisesti. Niinpä päätökseen voi vaikuttaa yhtä paljon valtiosääntöoikeuden professorin näkemys, lobbarin yksipuolinen ylistys tai vaikkapa krapulapäivä, joka herpaannuttaa ajatukset.

Kerjäämiskiellon toteaminen perustuslainmukaiseksi perustuu ihan selvästi enemmän populismiin ja poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen kuin perustuslain tuntemukseen. Kirjesalaisuuden rikkominen taas hyväksytään perustuslainmukaiseksi teknologiauskon ja säästösyiden takia. Lisäperusteluina oli asianomaisen suostumus, joka mukamas poistaa perustuslain antaman suojan. Kuten aiemmin olen todennut, voitaisiin samalla perusteella poistaa hengen suoja ja tulkita itsemurhan aktiivinen avustaminen perustuslainmukaiseksi. Perustuslakivaliokunta voisi periaatteessa ihan tarkoituksenmukaisuussyistä todeta, että teiltä voidaan lainsäädännöllä viedä rahat ja vapaus ihan perustuslain hengessä.

Ei sellaista tietenkään tapahdu, mutta kukapa olisi vielä kymmenkunta vuotta sitten voinut kuvitella, että toisten yksityiskirjeet voi ulkopuolinen avata ilman, että siitä nousee äläkkä? Jos meilläkin vaikka USA:n tapaan Korkein Oikeus tutkisi vasta ristiriitatilanteessa jo säädetyn lain ja perustuslain välisen suhteen, ei ulkopuolisten lobbareiden kiistaton vaikutus lainsäädäntöön haittaisi mitään. Vielä parempi tietysti olisi, että jokin riippumaton erillistuomioistuin tutkisi etukäteen uuden lain jo valmisteluvaiheessa. Valitettavasti minun on vaikea uskoa siihen, että kukaan pystyisi puolueettomasti tutkimaan omia motiivejaan ja vieläpä etukäteen.