Draivia 110 lasissa

Työntekijöiden määrä valtion virastoissa on koko 2000-luvun ajan vähentynyt, mutta samalla tyytyväisyys työoloihin on lisääntynyt. Näin merkillisiä asioita kertoo tänään julkaistava Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tekemä työolotutkimus. Suurin osa valtion virastojen tuottavuuden kasvusta on saatu aikaan säästöohjelmalla, jonka mukaan eläköityvien tilalle ei palkata uusia, sekä irtisanomisilla. Yllättäen tämä ei kuitenkaan heikentänyt jäljellejääneiden tyytyväisyyttä, vaan päinvastoin lisäsi sitä. Työkaverin potkut siis suoraan lisäsivät paikkansa pitäneiden onnea, niinhän tämä on tulkittava.

Tulos on tosiaankin niin yllättävä, että minä en sitä usko. Tutkimuksen tekijöillä on ollut selvä tehtävänmäärittely, ja hyvin todennäköisesti he ovat tienneet lopputuloksenkin etukäteen. Jo tutkijoiden kielenkäyttö paljastaa, millaiset konsultinnilkit ovat olleet asialla. Tutkimukseen osallistunut Liikenneviraston suunnittelupäällikkö puhuu kuin idioottimaisen motivointikurssin vetäjä. Hän sanoo näin: ”Kyse on siitä, että julkishallinnon töissä on ollut löysää. Tyytyväisyys liittyy siihen, että työssä on draivia. On hyvä, että työtä tekee joskus 110 lasissa.” Tämä ei ole akateemisen sivistynyttä kielenkäyttöä, mutta nykyajan nuoret leijonat ilmeisesti puhuvat näin moukkamaisesti.

Ihan vakavasti puhuen on virastoissa saattanutkin olla jonkin verran löysää ajankäyttöä, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että tietty vapaus tuottaa parempia lopputuloksia. Jos töitä ei tarvitse painaa koko ajan 110 lasissa, ennättää paneutua kulloiseenkin asiaan kunnolla. Myös tutkijat myöntävät, että jossain vaiheessa tehtävät ruuhkautuvat ja tekemättömät työt aiheuttavat stressiä. He kuitenkin riemuitsevat, että ainakaan vielä tätä pistettä ei ole saavutettu. Nähtävästi heidän tarkoituksenaan on ehdottomasti saavuttaa tämä piste ja mielellään vielä ylittääkin se.

Tutkimuksen todistama työviihtyvyyden lisääntyminen on näennäinen ja perustuu alkeelliseen työpaikan menettämisen pelkoon. Irtisanomisilla ja säästötoimilla ihmiset on saatu peloteltua niin säikyiksi, että kukaan ei uskalla valittaa. Minä osaisin milloin tahansa tehdä tuollaiseen lopputulokseen päätyvän tutkimuksen. Kaikki on kiinni oikeiden kysymysten esittämisestä. Ei pidä kysyä, että viihdytkö työssäsi, vaan on kysyttävä, että viihdytkö työssäsi, vai pitäisikö sinut erottaa? Samoin on kysyttävä, että pitäisikö jotain tehdä työilmapiirin parantamiseksi, vai pitääkö sinulle antaa potkut kuten edelliselle ruikuttajalle? Näin saadaan oikeita ja haluttuja tutkimustuloksia, joita kelpaa esitellä näyttönä säästötoimien mukanaan tuomista hyödyistä.

Kommentit
  1. 1

    Keijo Nevaranta sanoo

    Entinen esimieheni muinoin 80-luvulla totesi, ettei hänen ole koskaan tarvinnut antaa potkuja kellekään. Jos haluaa jostakin henkilöstä eroon tarvitsee vain joka aamu käydä kysymässä: ”Jaa vieläkö sää tulit töihin? Mitä sää täällä muuten oikeen teet?” Toteutti demokraattisesti ainakin yhdessä tietämässäni tapauksessa ko. metodia.