Tasavero ja rälssisääty

Jos olisin vanhanajan agitaattori, niin sanoisin, että nyt porvarihallitus vie tikkukaramellit lasten suusta. Koska en ole, tyydyn sanomaan, että veronkorotusten kohdistaminen kulutukseen on taas kerran askel kohti tasaverotusta. Hallitus kieltää tasaveron käsitteen jyrkästi, mutta saahan sitä kieltää. Eivät tosiasiat kieltämällä muuksi muutu. Ensi vuoden budjettiehdotuksessa tulo- ja pääomaverotus pysyvät ennallaan, mutta erityisesti energian ja makeisten verotus kiristyy tuntuvasti. Työnantajien Kela-maksun poiston jättämä aukko katetaan välillisiä veroja kiristämällä, vaikka julkisesti veronkorotuksilla väitetään taisteltavan kansanterveyden puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan.

Ensi vuonna valtio aikoo kerätä arvonlisäveroa 14 miljardia, valmisteveroja 6 miljardia, tupakkaveroa 704 miljoonaa, alkoholiveroa 1,3 miljardia, makeisveroa 135 miljoonaa ja energiaveroa 3,9 miljardia. Kokonaisveroaste tulee olemaan 43,6 %, jossa nousua 1,2 prosenttiyksikköä. Energiaveron korotus on suurin, peräti 715 miljoonaa. Tätä perustellaan ilmastonmuutosta vastaan taistelemisella. Jokainen kuitenkin tietää, ettei hallituksella ole mitään keinoa eikä aikomustakaan siirtää rahoja ilmastonmuutoksen estämiseen. Ainoa mahdollinen vaikutus perustuu energiankulutuksen kalleuteen ja sitä kautta tapahtuvaan säästämiseen, mutta jokaisen on pirttinsä lämmitettävä joka tapauksessa.  Polttoaineen hinnakorotus ei vaikuta kulutukseen, koska maaseudulla julkinen liikenne on pelkkä huono vitsi. Autoton on tuomittu kotiarestiin ilman mitään rikosta. Tämä näyttää Helsingistä katsoen olevan jotenkin mahdotonta ymmärtää.

Tuloverotusta ei siis aiota muuttaa, puhumattakaan pääomatulojen verotuksesta. Pääomatulot ovat tässä maassa niin pyhä asia, että niistä ei verottaja saa himoita yhtään nykyistä enempää. Kokoomus on monta kertaa sanonut Kataisen ja Zyskowiczin suulla suoraan, että Suomessa on niin vähän rikkaita, ettei heidän verojensa korottaminen kannattaisi. Pääomatuloveron nosto parilla prosenttiyksiköllä tuottaisi vain noin 100 miljoonaa euroa, joten homma ei lyö leiville. Kuitenkin sama summa kannattaa kerätä kaikilta karamellia syöviltä makeisverona.

Äkkiä katsoen kulutusvero vaikuttaa tasapuoliselta: joka kuluttaa, se myös maksaa. Tarkemmin ajateltuna se ei sitä kuitenkaan ole. Rikas kuluttaa tietenkin suhteessa enemmän kuin köyhä ja maksaa siten enemmän veroa, mutta kukaan ei voi kuluttaa määräänsä enempää ja jokaisen on kulutettava jonkin verran. Täsmälleen sama vero samasta kulutuksesta koskee enemmän köyhän kuin rikkaan kukkaroon.

Pääomatulojen 28 %:lla verotettu rälssisääty on yhteiskuntamme pahin vapaamatkustaja. Nykyinen verotus estää tehokkaasti työnteolla rikastumisen, mutta suosii pääomatuloilla rikastumista. Juuri pääomatuloilla elävät vaativat kovimmalla äänellä työn tuottavuuden lisäämistä, työurien pidentämistä ja sosiaaliturvan purkamista. Kuoroon yhtyvät keskiluokkaiset hyödylliset hölmöt, jotka omalla työnteollaan ja veroillaan kustantavat pääomarälssin vapaamatkustuksen. Suurin osa pääomatuloista ei mene kotimaan kulutukseen eikä siis palaa hyödyttämään Suomen kansantaloutta enempää liikevaihtona kuin veroinakaan. Se sijoitetaan ulkomaille tuottamaan lisää pääomatuloja.

Byrokratian ruma kukka

Joka kotiin jaettavan asiakaslehden mukaan Kela on kaikkien ystävä, joka hymyillen tarjoilee auliisti palveluksiaan jokaiselle. Se on orvon leipä ja köyhän turva, ja kaikki asiakkaalle kuuluvat etuudet maksetaan ripeästi. Neuvonta toimii ja hakemusten käsittely tapahtuu vauhdilla. Näinhän kaikki omissa asiakaslehdissään kertovat, liike-elämässä tällaiset lehdykät tosin ymmärretään mainoksiksi

Tosiasiassa Kela on byrokratian ruma kukkanen, oikea jäänne menneiltä ajoilta. Muistan hyvin viime talven, jolloin Kela ilmoitti konttoreidensa tukehtuvan asiakkaiden aiheettomiin valituksiin. Silloin kirjoitin tähän blogiini, että sellainen puhe on täyttä pötyä: aiheetonta valitusta ei ole olemassakaan. On vain asiakkaan epäoikeudenmukaisiksi kokemia päätöksiä, joihin hänellä on laillinen oikeus hakea muutosta.

Kelan asiakkaan on itse tiedettävä, mihin etuuksiin hän on oikeutettu. Sen lisäksi hänen pitää vielä osata hakeakin niitä ja toimittaa kaikki oikeat liitteet. Kela ei kerro oma-aloitteisesti kenellekään, että tämä olisi oikeutettu johonkin. Sama menettely jatkuu ensi maaliskuun alussa voimaan tulevan takuueläkkeen kanssa. Vai tiesittekö te, että maaliskuun 2011 alusta lähtien jokainen eläkeläinen on oikeutettu saamaan 685 euron kuukausittaisen takuueläkkeen? Eläkeläisen kaikki eläkkeet lasketaan yhteen ja jos kokonaiseläke jää alle tuon summan, on hänella oikeus saada puuttuva osa hakemalla sitä Kelan toimistosta. Jos luitte tämän aamun Helsingin Sanomat, niin tekin tämän tiedätte. Kela itse olisi sitä tuskin koskaan kertonut.

Asiakkaan on siis itse tiedettävä oikeutensa. Kelan mukaan asiasta ei kerrota eläkkeeseen oikeutetulle automaattisesti, koska on olemassa paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua hakea mitään etuutta. Lisäksi Kela ei kuulemma saa mitenkään selville ihmisten saamia kokonaiseläkkeitä. Nämä selitysyritykset ovat kyllä jo naurettavia. Varmasti on sellaisiakin ihmisiä, jotka haluavat tulla toimeen omillaan, ja se heille toki suotakoon. Herää vain kysymys, että haittaisiko tällaista ihmistä mitenkään tieto siitä, että hänellä olisi mahdollisuus saada lisää eläkettä? Eihän sitä ole mikään pakko hakea. Myös kokonaiseläkkeiden tietämisen mahdottomuus kuulostaa nykyaikana vahvasti liioitellulta. Kyllä nykyteknologialla pystytään yhdistelemään erilaiset tietorekisterit melko vaivattomasti, kyse on vain halusta ja kustannuksista.

Kysymys onkin juuri kustannuksista. Takuueläke aiheuttaa valtiolle vuosittain noin 119 miljoonan euron lisäkulut. Summa ei valtiota konkurssiin vie, mutta tavoilleen uskollisena Kela koettaa pihistää asiakkaan etuuksia viimeiseen asti. Jos asiakas ei tiedä oikeuksistaan mitään, ei hän osaa mitään hakea ja näin saadaan aikaan säästöjä.

Kyse ei ole yksittäisten virkailijoiden ilkeydestä, jotkut heistä ovat hyvinkin asiakaslähtöisiä ja avuliaita. Kyse on koko organisaation vanhakantaisuudesta ja byrokraattisesta jäykkyydestä. Sitä ei muuta pääjohtajan leveä hymy jokaisessa asiakaslehdessä, tarvitaan perusteellinen asennemuutos.

Muodikkaasti tekopyhä

Valtiovarainministeri Katainen kääri hihansa ja esitteli muodikkaan vihertävän budjettiehdotuksensa. Hänen vihreä verouudistuksensa tarkoittaa sitä, että energiaveron korotuksella kerätään valtion kassaan 750 miljoonaa euroa. Korotusta hän perustelee taistelulla ilmastonmuutosta vastaan ja kysymykseen kuka maksaa, hän tokaisi vain, että ilmastonsuojelu maksaa ja kuluttajan on se maksettava.

Budjettiesityksen kokonaistarkastelu paljastaa kuitenkin armotta, että taistelu ilmastonmuutosta vastaan on vain trendikästä tekopyhyyttä. Ei energiaveron korotus millään tavalla vaikuta ilmakehään, mutta kuluttajan kukkaroon se vaikuttaa. Vain kaikkein pienituloisimmat joutuvat säästämään energiaa, mutta hyvä- ja keskituloiset porskuttavat ihan kuin ennenkin. Energiaveron korotustarve johtuu siitä, että hallitus omilla toimillaan aiheutti valtion tuloihin 830 miljoonan euron aukon poistamalla yritysten Kela-maksun. Tämän tarkoitus oli elvyttää ja työllistää, mutta kukaan ei osaa sanoa, toteutuiko tavoite. Paitsi Kataisen mielestä tietenkin kaikki meni nappiin, mutta eipä hänen voi odottaa muuta sanovankaan.

Ei hallituksella ole mitään sellaista taikatemppua, jolla valtion energiaveroina keräämät rahat käytettäisiin ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ei hallitus edes väitä niin tekevänsä, vaan sanoo suoraan, että tarkoitus on vain ohjata kulutusta. Suoraan sanottuna minua tympäisee nykyinen tapa perustella puhtaasti fiskaalisia ratkaisuja muodikkaalla ilmastonmuutoksen torjumisella. Koko hyvä idea pilataan käyttämällä sitä härskisti tekosyynä milloin mihinkin asiaan.

Olihan Kataisella sanottavaa myös tulevaisuuden säästötoimista. Ne puheet olivat niin ympäripyöreitä ja moneen kertaan kuultuja, että ne olisi voinut jättää sanomatta. Työurien pidentäminen, kuntauudistus ja hallinnon tuottavuuden kohentaminen ovat hänen ainoat säästökeinonsa. Sitä hän ei osaa kertoa, mitä järkeä on pidentää työuria loppupäästä, kun samaan aikaan yhä useammat nuoret eivät työllisty ollenkaan.  Kaavamaiseti toteutettava kuntauudistus jättää huomioimatta paikalliset erot, kuten vaikka yhdistettävien kuntien keskusten pitkät välimatkat. Lisäksi kuntien huonosti toteutettu yhdistäminen on jo näyttänyt pahimmat puolensa: suurempaan kaupunkiin yhdistyvä pikkukunta menettää lukionsa, terveyskeskuksensa ja suunnilleen kaikki muutkin palvelunsa. Onneksi on olemassa myös järkevästi totetettuja kuntien yhdistämisiä.

Puheet hallinnon tuotannon kohentamisesta minun tekisi mieleni leimata populismiksi. Syy on varmaan siinä, että tunnen jonkin verran sekä valtion että kuntien hallintoa. Keskiverto kadunmies sen sijaan ei tunne, joten hänet on helppo saada uskomaan, että hallinnossa on paljon löysää. Tosiasiassa hallinnon tuottavuutta on jo tehostettu niin paljon, että aletaan olle äärirajoilla. Eläkkeelle jäävien tilalle ei aikoihin ole palkattu uusia työntekijöitä, vaan työt jaetaan uudelleen. Se tarkoittaa pelkästään töiden lisääntymistä. Se tarkoittaa tulevaisuudessa myös sitä, että kukaan nuorempaan polveen kuuluva ei näitä töitä opi tekemään. Mitä sitten tehdään, kun viimeinenkin nykyisistä työntekijöistä on eläkeiässä? Jatketaanko kenties hänen työuraansa viimeiseen hengenvetoon asti?

Enkö minä sitten näe Kataisen budjettiesityksessä mitään hyvää? Näen toki, ainakin sen, että vielä ensi vuonna ei tehdä mitään radikaaleja huononnuksia ihmisten elämään. Katainen kiistää kyseessä olevan vaalibudjetti, mutta sitähän tämä esitys on puhtaimmillaan. Suuret ja mullistavat ratkaisut tulevat vasta sitten, kun vaalit on pidetty ja ongelmat kasaantuessaan suurenevat. Sitten meidät taas syyllistetään kulutusjuhlasta, holtittomasta lainanotosta ja ilmaston pilaamisesta. Ja sitten alkaa kurinpalautus.