Savuverho

Eduskunta teki eilen historiallisen ja kauas hamaan tulevaisuuteen vaikuttavan ydinvoimapäätöksensä ja poistui tyytyväisenä kesälomalle. Saatiin taas yksi ikävä asia hoidettua. Jotta kansa varmasti unohtaisi tämän pikkujutun, nousi tämän päivän uutisotsikoksi sukupuolineutraali avioliitto. Oikeusministeri Brax ilmoitti, että ministeriö ryhtyy tosissaan selvittämään samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollisuutta. Mukana seuraisivat kaikki normaalin avioliiton oikeudelliset vaikutukset. Tämä on mielestäni hyvä asia, koska valtiovallan tehtävänä ei saa olla esteiden asettaminen aikuisten ihmisten välisille suhteille. Tämän enempää en aio koskaan tähän asiaan puuttua, ellei keskustelu nyt mene ihan mahdottomaksi.

Vaikka kyllä se menee. Täsmälleen eri mieltä olevia löytyy paljon ja lisäksi tulevat kaikki ne vielä lukuisammat, joiden mielipide on jotain siltä ja väliltä. Tämä keskustelunaihe heitettiin tarkoituksella luuksi koirille kaluttavaksi kesän aikana. Lehdet ja sosiaalinen media tulevat kiehumaan vihantäyteisiä kirjoituksia puolesta ja vastaan, facebook-ryhmiä perustetaan läjäpäin ja kansalaiskokouksia järjestetään. Kirkot ja seurakuntasalit täyttyvät maailmanlopun ennustajista ja kannattajat liehuttavat toreilla lippuja. Selvityksiä tehdään ja asiantuntijoita haastatellaan, mietintöjä kirjoitetaan urakkatahtia.

Tämä asia annettiin kansan märehdittäväksi juuri siksi, että kaikkien huomio kiinnittyisi taas epäolennaiseen. Asialla on loppujen lopuksi hyvin marginaalinen merkitys, mutta sen avulla ikävä ydinvoimajupakka unohtuu, tai ainakin sen toivotaan unohtuvan. Lisäksi tulossa on viimeistään ensi keväänä huomattavia menoleikkauksia ja veronkorotuksia, jotka voidaan hoitaa vähin äänin savuverhon suojassa. Kansa nimittäin vaahtoaa sukupuolineutraalista avioliitosta eikä huomaa, että taustalla varsinkin jo valmiiksi huono-osaisten aseman heikentämistä suunnitellaan koko ajan. Savuverhon suojissa on hyvä hyökätä, opetettiin jo aikoinaan armeijassa.

On minulla konkreettisempikin opetus tästä savuverhon levittämisestä tai luun heittämisestä. Aikoinaan kunnallistutkintoon kuului pakollinen puolen vuoden harjoittelu jossain kunnanvirastossa. Juuan viisas ja kokenut silloinen kunnanjohtaja opasti laatimaan kunnanhallituksen ja -valtuuston esityslistan oikein. Jos päätettävänä on iso, vaikea ja kalliiksi tuleva asia, sen saa kätevimmin menemään ehdotuksen mukaan laittamalla samalle esityslistalle ensimmäiseksi jonkin helpon asian, josta jokaisella on vamasti paljon sanottavaa. Näin tollompikin luottamushenkilö pääsee puhumaan ymmärtämästään asiasta sydämensä kyllyydestä, mutta päätöksen lopputuloksella ei ole mitään käytännön merkitystä. Se tärkeämpi asia meneekin sitten läpi ilman puheita ja vastaväitteitä.

Tämä on ilkeää puhetta, mutta ihan normaalia arkipäivän psykologiaa. Ja uskallanpa vaikka vetoa lyödä, että juuri samaa menettelyä sovelletaan nyt ja se tulee toimimaan. Jostain pikku-uutisesta saamme sitten lukea, että menoja on päätetty leikata ja veroja korottaa. Avioliittokeskustelusta sen sijaan revitään isoja otsikoita.