Toiveajattelua ja torjuntaa

Tilastokeskuksen julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset kotitaloudet ovat velkaantuneempia kuin milloinkaan ennen, itse asiassa suorastaan ryvemme velassa. Aikana 2002-09 asuntovelat lisääntyivät huikeat 110 % ja muutkin velat peräti 90 %. Ymmärrettävän asuntolainan lisäksi velaksi hankitaan myös auto, kesämökki ja ulkomaan lomamatkat. Monikaan ei osta käteisellä edes ruokaa, puhumattakaan kodin elektroniikasta. Koko homma näyttää siltä, että perseaukiset teeskentelevät rahamiestä.

Silti kuluttajien luottamus oman taloudellisen asemansa kehitykseen on vahva. Kerran kuukaudessa kuulemme uutisista, että Taloustutkimus Oy:n TV-uutisille tekemän kyselyn mukaan kuluttajien luottamus oman taloutensa myönteiseen kehitykseen on kasvussa. Sen sijaan koko kansantalouden kasvuun luotetaan entistä vähemmän. Jostain syystä Taloustutkimus Oy ei koskaan kysy kuluttajilta syytä tähän epäloogisuuteen. Miten ihmeessä joku voi luottaa juuri oman taloutensa positiiviseen kehitykseen, jos sama ihminen ei usko koko kansantalouden kasvuun?

Tätä ei kysytä sen takia, että kuluttajat eivät osaa siihen vastata. Ensinnäkin keskivertokuluttajan ymmärrys kansantaloudesta on melkoisen olematon. Oman taloutensa hän tuntee, mutta ei osaa yhdistää sitä kansantalouteen. Suurempi syy on kuitenkin se, että kyseessä on puhtaasti uskonasia. Kun asunto, auto ja kesämökki ovat velkarahalla hankittuja, ei kukaan edes halua nähdä sitä karmeaa mahdollisuutta, että kaikki romahtaa yhteen irtisanomisilmoitukseen. On henkisesti paljon helpompaa torjua kaikki ikävät mahdollisuudet ja uskoa vankasti siihen, että juuri minua eivät irtisanomiset ja lomautukset koske. Ei kukaan halua uskoa, että juuri minun talouteni putoaa kontalleen, mutta eivät tällaiset tutkimukset mitään talouden reaalitilasta kerro. Aivan yhtä hyvin voitaisiin kysyä kuluttajien uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Tulos olisi kutakuinkin ennakoitavissa, mutta ei kuitenkaan todistaisi sitä olevan olemassa.

Juuri tämän lapsenomaisen silmiensulkemisrefleksin takia myöskään köyhyyttä ei haluta nähdä muistuttamassa ikävästä vaihtoehdosta. Väli-Suomen sanomalehtien teettämän tutkimuksen mukaan peräti 2/3 suomalaisista haluaa kieltää kerjäämisen lailla. Kaikkein kielteisimmin kerjäämiseen suhtautuvat luonnollisesti eniten ansaitsevat, koska he eivät ymmärrettävästi halua nähdä rikkaruohoja nurmikollaan. Myös valtaosa keskituloisista haluaa kerjäämiskiellon lakiin. Heidän kohdallaan kyse on juuri tästä torjumisilmiöstä. Ei haluta muistaa ja tunnustaa sitä tosiasiaa, että oma tulevaisuudenkuva siinä kyyhöttää polvillaan kerjäämässä. Myönteisimmin kerjäämiseen suhtautuvat kaikkein pienituloisimmat. Heillä on realiteettien tajua ja tieto siitä, kuinka ohuen langan varassa talous on. Heidän määränsä tulee kasvamaan, ja mitä tiukemmin keskituloinen nyt sulkee silmänsä, sen kovempi jysäys hänen putoamisensa tulee olemaan.

Kommentit (1)
  1. matti vaissi
    3.7.2010, 11:10

    Pakkohan se on korviaanmyöten velkaantuneen uskoa parenmpaan henk.kohtaiseen tulevaisuuteen,koska inflaatio ei enää velkoja maksa…Itsensä kusetusta ja perusteetonta optimismia…Toki pitää myös suvulle ja naapureille liioitella omat mhdollisuutensa…sekä takaajille,että pankkiireille.”Eihän meillä voi käydä niinkui Jenkeissä:neljänsadantonnin talo myydään neljälläkympillä.”

Kommentointi suljettu.