Moraalinen esteellisyys II

Kahdella tai useammalla tuolilla istuvilla poliittisilla päättäjillä on omasta mielestään poikkeuksetta päässään kytkin, jolla he voivat virittää aivonsa toimimaan vain ja yksinomaan sen kulloisenkin tuolin mukaan. Tätä itsepetoksen lajia olen usein ihmetellyt. Helsingin Sanomien mukaan peräti 12 Helsingin kaupunginhallituksen 15:sta jäsenestä on  sidoksissa HOK-Elantoon. Yhdeksän heistä istuu sen edustajistossa ja kolme hallintoneuvostossa. Valtuutetuista enemmän kuin joka neljäs on myös joko HOK-Elannon edustajistossa tai hallintoneuvostossa. Helsingin lakimiesten mukaan vain hallintoneuvosto on HOK-Elannon päättävä elin, joten ainoastaan sen jäsenet saattavat joskus olla esteellisiä päätettäessä kaavoituksesta, tonttijaosta tai vaikkapa hankintojen kilpailutuksesta. Kaikki muut vain kääntävät siitä kytkimestä päänsä ajattelemaan pelkästään kaupungin etua.

Tämä on rakenteellista korruptiota pahimmillaan. Se on juurtunut nin syvälle, että sitä ei edes huomata ja se kiistetään jyrkästi.  Silti tämä ehdottoman puolueeton päätöksenteko on aiheuttanut sellaisia kummallisuuksia, että HOK-Elanto on saanut varattua tontin ilman kilpailua ja pääkonttorin viereen on rakennettu maanalainen 373 auton pysäköintikeskus poikkeusluvalla. Päätökset ovat juridisesti täysin vedenpitäviä, koska yksikään virallisesti jäävi ei ole osallistunut päätöksentekoon. Moraalista puolta meillä ei edes ajatella. Viisaita päätöksentekijöitä on maassamme kerrallaan ilmeisesti niin vähän, että jokaisen on ihan pakko istua monella erilaisella tuolilla. Jos luottamushenkilöksi sattuu pääsemään joku ihan vailla mitään kytköksiä liike-elämään oleva, hän ei pysy sellaisena kauan. Hänelle järjestetään nopeasti jokin paikka HOK-Elannossa ja lisäksi jossain muualla. Heidät liitetään osaksi rakenteellista korruptiota niin nopeasti ja tehokkaasti, että he eivät näytä sitä itsekään tajuavan.

Rakenteellinen korruptio toimii liike-elämän lisäksi myös kaveripohjalta, varsinkin pienissä kunnissa. Sivistyslautakunta valitsi Juuan lukion opettajan vakinaiseen virkaan nuoren miehen, joka sattuu olemaan lukion nykyisen rehtorin poika. Asia eteni juridisesti täysin oikein: rehtori ei virallisesti missään vaiheessa osallistunut asian valmisteluun eikä ollut lautakunnan kokouksessa edes paikalla. Lisäksi valittu on virkaan kaikin puolin pätevä. Usean hakijan joukosta valittiin varmasti hyvä henkilö, mutta uskooko joku tosissaan, että hakijat olivat lähtökohdiltaan tasavertaisessa asemassa? Eikö äidin asema mitenkään, edes alitajunnan tasolla, vaikuttanut asiaan? Ei kuulemma vaikuttanut, kaikki tapahtui ehdottomasti pykälien mukaan ja yhteistä etua silmälläpitäen.

Tämä päätös ei ollut poliittinen, mutta tällaisissa ja erityisesti poliittista virantäyttöä koskevissa päätöksissä käytetään usein myös käänteistä perustelua. Kysytään, että pitäisikö äidin asemasta tai kunnassa vallassa olevan puolueen jäsenkirjasta olla sitten haittaa? Sehän asettaisi hakijan lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan. Tämä on erinomainen perustelu, koska siihen ei oikein voi vastata, että pitäisi.

Kaikki tällaiset päätökset vahvistavat ihmisten uskoa siihen, että päätöksenteossa pieni piiri ajaa omia sekä sukulaistensa ja kavereidensa etua. Kun ulkopuolelta tuleva otetaan tämän piirin jäseneksi hän ilahtuu siitä niin, että rupeaa toimimaan täsmälleen samalla tavalla. Arvostelijoille hän sanoo kirkkain silmin, että asialle ei mahda mitään, koska päteviä päättäjiä on aivan liian vähän. Pakko olla monessa mukana.