Pärstäkerroinpalkkaus

Miltä teistä tuntuisi olla töissä sellaisessa työpaikassa, jossa palkkausta ei määriteltäisi ollenkaan työehtosopimuksessa, vaan työntekijän tuottavuuden mukaan? Jossa palkka määräytyisi yksilöllisesti, kannustavasti ja oikeudenmukaisesti? Jos ajatus kuulostaa hyvältä, olette Metson toimitusjohtaja ja Teknologiateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Jorma Elorannan kanssa samoilla linjoilla. Lisäksi olette luultavasti oman pomonne hyvä kaveri ja ihan varmasti lapsellisen sinisilmäinen.

Elorannan mukaan Suomen pitää pystyä uudistamaan poikkeuksellisen jäykkä palkkausjärjestelmänsä, jossa yleiskorotuksista sovitaan liittotasolla. Työehtosopimuksilla säädellystä maailmasta on luovuttava ja palkankorotusvaraa ei saa syödä yleiskorotuksilla. Jäykkä työmarkkinatoiminta on vakava este jopa kansainväliselle kilpailukyvylle. Elorannan omien sanojen mukaan palkkauksen uudistus tarkoittaisi sitä, että toiset saisivat enemmän, toiset vähemmän ja jotkut eivät saisi mitään.

Elorannan ykkösvihollinen on selvästi ay-liike, joka on tähän asti onnistunut säilyttämään yleiskorotukset. Jos hänen visionsa jostain syystä toteutuisi, syntyisi työpaikoilla mielenkiintoisia tilanteita. Epäilemättä ihan ensiksi tuottavimmiksi työntekijöiksi määriteltäisiin kaikki järjestäytymättömät. Suuntaamalla palkankorotukset heille saataisiin kaikki liittoihin kuuuluvat ennen pitkää savustettua ulos. Sitten olisi vuorossa kateuteen ja kyttäämiseen perustuva pudotuspeli, jossa aluksi menestyisivät etevimmät panettelijat ja mielistelijät. Esimiehen kalakaverit ja tietysti serkun kumminkaimat nousisivat huikeaan arvoon tuottavuutta tutkittaessa. Työilmapiiri tuskin olisi erityisen hyvä, kun kaikki vahtisivat toistensa tekemisiä ja erityisesti palkkaa.

Nykyinen yksilöllisyyden korostaminen myös palkkauksen suhteen on tiettyyn rajaan asti ihan hyvä asia. Työnantajalla pitää olla mahdollisuus myös kannustavaan palkkaukseen, mutta eivät yleiskorotukset tätä estä nykyisinkään. Jos palkkaus kuitenkin perustuu puhtaaseen hajoita ja hallitse -menetelmään, niin silloin työnantaja sahaa omaa oksaansa. Työehtosopimuksella kaikille taattu yleiskorotus on työrauhan ja työn tuottavuuden kannalta paljon järkevämpää kuin kaikkien sota kaikkia vastaan.

Olen kerran joutunut julkisella sektorilla esimiehenä tilanteeseen, jossa piti päättää ylimääräisten kannustuspalkkioiden jakamisesta. Kyse oli mitättömän pienistä rahasummista, mutta tehokkuuden lisäämiseen tarkoitettu idea meni suomeksi sanottuna ihan perseelleen. Jo arviointivaihe toi esiin muuten mukavista ihmisistä aivan uusia ja arvaamattomia luonteenpiirteitä, kuten ennakkokateuden, panettelun ja vanhojen kaunojen esiin kaivamisen puhumattakaan inhottavan läpinäkyvästä mielistelystä. Kannustuspalkkioiden jako sitten hyydytti työilmapiirin huurrelukemiin pikäksi aikaa. Ei tarvinne erikseen edes mainita, että työteho laski ja työviihtyvyys katosi.

Ehkä vuorineuvos Elorannankin kannattaisi laskeutua tornistaan tavallisten kuolevaisten pariin ja perehtyä hiukan ihmismielen toimintamekanismeihin ennen yleiskorotusten romuttamista.

Kommentit
  1. 1

    A-P Liedes sanoo

    Niitä henkilöitä joille palkka maksetaan tuottavuuden perusteella kutsutaan yrittäjiksi.

  2. 2

    Nimetön sanoo

    Kannustepalkkio on ajatuksena erinomainen; kuten kommunismikin. Heikkouksiakin löytyy,joista mainittakoon tärkein ja molemmille ”ideologioille”yhteinen:Ei sovi ihmisille,johtuen heidän heikkouksistaan.