Mitäpä se hallintoalamaiselle kuuluu?

Kiteen kunnan hallintojohtajan sijaiseksi vuoden ajaksi valittiin 24 -vuotias tuore hallintotieteiden maisteri, jonka ainoa kokemus kunta-alalta on lyhyt harjoittelujakso kunnassa sekä tärkeämpänä kuluvan vaalikauden valtuustokokemus. Eihän siinä sinänsä mitään, joskus jokaisen on jostain aloitettava. Hallintojohtajan pesti tuntuu kuitenkin melko omituiselta tehtävältä kunnallisalan opetteluun. Jos ette satu tietämään, niin hallintojohtaja on sama kuin kunnansihteeri. Hän vastaa käytännössä asioiden valmistelun ja täytäntöönpanon laillisuudesta sekä valtuuston ja hallituksen kokousten pöytäkirjaamisesta. Lisäksi hän on vastuussa kaikkien vaalien käytännön orgainisoinnista kunnan sisällä. Hän on virka-asemaltaan kunnanjohtajasta seuraava.

Lehtijutun mukaan uusi hallintojohtaja on aloittanut työnsä tavaamalla kuntalakia ja opettelemalla puhelimen ja tietokoneen käyttöä. Odotettavissa taitaa olla mielenkiintoisia munauksia, jos hallintojohtaja ei tunne entuudestaan ollenkaan kunnallislainsäädäntöä. Hallintotieteiden maisterina hän on tehtävään tietenkin muodollisesti pätevä, mutta painoiko valinnassa liian paljon hänen valtuustopaikkansa? Ja oliko viransijaisuus edes yleisesti haettavana, vai täytettiinkö se vähin äänin sopupelillä? Tätä minä en tiedä, mutta ainakaan silmiini ei sattunut hakuilmoitusta, vaikka yleensä seuraan juuri tämänkaltaisten virkojen täyttöprosessia.

Toimeentulotukihakemuksen käsittelyaika saa kunnassa olla korkeintaan seitsemän arkipäivää. Määräaika on ehdoton, on ollut jo kaksi ja puoli vuotta. Silti monet kunnat eivät siitä piittaa, eivät sittenkään, vaikka saavat huomautuksia Eduskunnan oikeusasiamieheltä ja Aluehallintoviranomaiselta. Kunnat vetoavat kiireeseen, ruuhkaan, kesälomiin, virastojen kesäsulkemisiin, työntekijöiden vähyyteen ja jopa totuttuun tapaan. Yhteistä kaikille selityksille on, että ne ovat kelvottomia verukkeita. Määräaika on lain mukaan ehdoton, eikä siitä voi kiemurrella mitenkään irti. Opitut tavat istuvat sitkeässä, rahanpummaajat odotelkoot hiljaa.

Eilen odotin uutisista kuulevani valtiovarainministeri Kataisen kertovan ensi vuoden budjetin linjauksista. Hän kieltäytyi kuitenkin vastaamasta budjetin yksityiskohtia koskeviin kysymyksiin. Hän puhui vakuuttavan miehekkäällä äänellään viisareiden osoittamisesta ylöspäin ja kehui hallituksen elvytyspolitiikan osuneen nappiin. Puheitaan hän ei perustellut mitenkään. Hän raotti kuitenkin tulevaisuuden verhoa lausumalla enteellisesti :”Pitäkäähän ihmiset huolta sitä, että pystytte maksamaan velkanne siinä vaiheessa, kun korot nousevat.”

Kansalaisten velkaantumisaste on käsittämättömät 120 %, mutta luulisi valtiovarainministerin silti kertovan hiukan yksityiskohtaisemmin talousarvion sisällöstä. Tosin iäkäs äitini totesi eilen uutisia katsoessaan, että Kataisen ja Kokoomuksen suosio perustuvat komean miehen matalaan ja vakuuttavaan ääneen. Sanoipa tuommoinen mies ihan mitä tahansa, niin häntä uskotaan vaikkei kuunneltaisikaan. Muorissa puhui 75 vuoden elämänkokemus purevan ivallisesti.

Mitä yhteistä on Kiteen hallintojohtajalla, toimeentulotuen käsittelyajoilla ja valtiovarainministerin arvoituksellisilla puheilla? Eipä juuri muuta kuin yleinen asenne. Päättäjien asiat eivät millään tavalla kuulu kansalaisille, kyllä viranomaiset osaavat työnsä eikä niitä saa arvostella. Virkamiehet ja päättäjät linnoittautuvat joko omalle kunnanmäelle tai Arkadianmäelle ja antavat sieltä mahtikäskyjä. Heidän toimintaansa ei saa puuttua eikä sitä saa arvostella. Vielä 70-luvulla puhuttiin ihan yleisesti ja virallisesti kansasta hallintoalamaisina. Tätä sanaa ei ole käytetty aikoihin, mutta asenteissa se elää uutta kukoistuskauttaan. Hallintoalamaisen osa on sananmuksiseti olla alamainen ja ottaa vastaan, mitä ylhäältä annetaan.