Kalakukko ja kansallinen itsetunto

Kun itäsuomalainen harrastajakalastaja saa poikkeuksellisen hyvän saaliin, hän voi perata ylimääräiset pikkuahvenet rantakalliolla, huuhdella järvessä ja myydä kalakukkoleipomolle. Kohta ei kuitenkaan voi, sillä EU:n direktiivi kieltää tällaisen porsastelun ihan lähiaikoina. Direktiivi on annettu ja elintarvikevirastomme Evira on kiirehtinyt antamaan pilkuntarkat ohjeet sen noudattamiseksi. Kukkoon tarvittavat kalat on perattava joko kalastusaluksella tai tarkoitukseen hyväksytyssä elintavikkeiden käsittelyyn tarkoitetussa laitoksessa.

Tätäkään direktiiviä ei ole tehty Suomea varten, vaan se on yleiseurooppalainen kalankäsittelymääräys. Se, mikä meidän oloissamme on luonnollista ja järkeenkäypää, on keskieurooppalaiselle kauhistus. Pikkutarkkojen direktiivien pilkuntarkka noudattaminen on paitsi typerää, niin myös koko EU:n arvovaltaa murentavaa. Herää oikeutettu kysymys, eikö EU:lla tosiaan ole tärkeämpää tekemistä kuin vahtia sinttien perkaamista?

Kasvottoman EU:n arvosteleminen ei ole kovin hyödyllistä, joten päätöksentekoketjua on seurattava hiukan tarkemmin. Direktiivi valmistellaan asantuntijavoimin ja neuvottelujen avulla. Millaisia olivat meidän neuvotteljamme ja miksi he pitivät suunsa kiinni silloin, kun asiaa käsiteltiin? Jos he yrittivät saada järjen ääntä kuuluviin, niin miksi he eivät huutaneet kovempaa?

Valmistelun jälkeen on asiasta tehty päätös. Viimeistään tässä vaiheessa olisi pitänyt nostaa kova meteli. Millaisen äläkän olisivat mahtaneet nostaa Italian tai Ruotsin päättäjät, jos direktiivillä olisi yritetty kajota ilmakuivatun kinkun tai hapansilakan valmistukseen? Meidän edustajamme taitavat olla liian ujoja, hiljaisia tai vain laiskoja, koskapa he eivät sanoneet mitään.

Eviran virkamiehillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin laatia direktiivin mukaiset kansalliset ohjeet. Olen kuitenkin varma, että asiassa olisi ollut mahdollista laatia jotenkin lievempiä ohjeita. Tarkoitan tällä ihan suoraa direktiivin kiertämistä, niin kaikki muutkin tekevät. Ei Suomen ole mikään pakko olla koko ajan EU:n mallioppilas. Joskus voisi vetää kylmästi kotiinpäin ja viitata kintaalla kaikkein typerimmille direktiiveille. Ikävä kyllä virkamies ei voi tätä tehdä syyllistymättä virkavirheeseen, joten sen järjen äänen olisi kuuluttava jo aikaisemmassa vaiheessa.

Onko mokoma herkku sitten saarnan arvoinen asia?  Kyllä se on, kalakukko on itäsuomalainen perinneruoka. Pienet kalakukkoleipomot hankkivat suunnilleen kaikki raaka-aineensa juuri harrastajakalastajilta, koska kukkoahventa ei erikseen kannata pyytää. Se on nimittäin pieni ja sellaisena helposti mureaksi hautuva. Se on sitä kokoluokkaa, että ammattikalastajat luokittelevat sen roskakalaksi. Roskakalaa siitä sananmukaiseti tuleekin, kun se joudutaan heittämään kaatopaikalle. Moni pieni leipomo joutunee sulkemaan ovensa raaka-ainepulan takia.

Näin käy silloin, kun ei osata, uskalleta tai ymmärretä pitää puoliaan. Onneksi jokainen saa ainakin vielä perata itse syömänsä kalat ihan missä ja miten vain.

Kommentit
  1. 1

    matti vaissi sanoo

    Eikös minun,suomalaisena ja EU-kansalaisena, pitäisi tietää,kuka/ketkä valtuutamistamme edushenkilöistä ja asiantuntijoista osallistuivat ko.kukko-direktiivin laadintaan… miten he ovat toimineet ja mitä lausuntoja antaneet? Ovat siellä ja myöskin täällä kotimaassa meidän palkollisiamme.Tällaisessa”esimies-alais-suhteessa” on voitava vaatia raportointia alaiselta; edes matkaraportin laatimisen verran. Senverran aikaa on jokaisella ”pitkänpäivänpuurtajallakin”
    Olenko laiska tai välinpitämätön ”pomo”,kun en edes tiedä ketä minulla on duunissa saatika missä viipottavat,mitä puuhastelevat Vastaan itse kysymykseeni: Olen,sekä laiska,että välinpitämätön..