Kierouteen kasvattamista

Parhaita kasvattajia ovat tunnetusti ne, joilla itsellään ei ole lapsia. Minulla ei ole kasvatusalan koulutusta eikä kokemusta, mutta silti ymmärrän kasvattamisesta näköjään enemmän kuin laukaalaisen koulun rehtori ja muut opettajat. Ainakin ymmärrän Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksen vaivatta.

Koulussa on jo yli kymmenen vuotta ollut käytössä päihteettömyysohjelma nimeltään Selvä sopimus. Siinä nuori sitoutuu päihteettömään elämään ja saa palkkioksi kodin kustantaman ja koulun kouluajalla järjestämän viikon ulkomaanmatkan. Tosin näille matkoille on taloudellisista ja muista syistä pystynyt osallistumaan vain 25 % koulun oppilaista. Loput ovat puurtaneet normaalisti koulutyössä.

Lisäksi koulu on antanut vanhemmille neuvoja kotitöiden hinnoittelusta. Nuorelle pitäisi koulun ohjeiden mukaan maksaa erikseen kaikista kotitöistä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi viimeinkin koululle huomautuksen.

Huomautuksen mukaan palkkiomatka on vastoin perusopetuksen maksuttomuuden periaatetta. Kodit asetetaan eriarvoiseen asemaan varallisuuden mukaan ja koulutyöhön kuulumaton matka pitäisi ajoittaa kouluajan ulkopuolelle. Lisäksi koulu meni liian pitkälle antaessaan kodeille kasvatuksellisia ohjeita vapaa-ajan toiminnoista ja velvoittaessaan raportoimaan tuloksista.

Apulaisoikeusasiamiehen päätöstä ei ole vaikea ymmärtää. On ihan selvää, että kodin kustantama ja koulun järjestämä palkkiomatka asettaa koululaiset eriarvoiseen asemaan vanhempien varallisuuden mukaan. Tästä kertoo selvää kieltään matkojen alhainen osallistumisprosentti. Lasten kasvatuksen ja vapaa-ajan ensisijainen vastuu kuuluu ehdottomasti vanhemmille, eikä koulu saa antaa siihen velvoittavia ohjeita saati raportointivelvoitetta. Ohjelman toteuttajilta on vuosien varrella homma lipsunut rukkasesta.

Apulaisoikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelta mieleeni tulee pari muutakin ongelmakohtaa. Hyvästä käyöksestä ja kotitöihin osallistumisesta palkitseminen hintataulukon mukaan vaikuttaa ihan honkkeleiden touhulta. Sillä opetetaan nuorille, että mitään ei tarvitse tehdä ilman erillispalkkiota. Lisäksi yhteisesti hyväksyttyjen normien noudattamisesta palkitaan erikseen. Muutaman vuoden kuluttua nämä nuoret törmäävät vaikeuksiin vaatiessaan palkkiota vaikkapa lakien noudattamisesta. Yhteiskunta on siitä ikävä, että se ei palkitse lakien noudattajia muuten kuin jättämällä heidät rauhaan. Vastaanhangoittelijat se pakottaa tottelemaan.

Tällainen raittiussopimus opettaa nuoret myös rikkomaan sopimusta, jos siitä ei jää kiinni. Lisäksi se kannustaa suorastaan valehtelemaan. Vain täysin sinisilmäinen voi kuvitella, että kukaan sopimukseen sitoutunut ei päihteitä kokeilisi. Nuoruus on kokeilun aikaa, sen ymmärtää jokainen omaa nuoruuttaan muistava. Jos pienen valehtelemisen palkkiona on ulkomaanmatka, niin suurin osa ihmisistä valehtelee.

Periaatteessa päihteettömyyssopimus on ihan hyvä juttu, mutta ilmeisesti hyvät tulokset sokaisivat silmät. Niin käy helposti, sillä omalle työlleen tulee helposti sokeaksi. On hyvä, että tämä peli nyt vihellettiin poikki.

Kommentit
  1. 1

    matti vaissi sanoo

    Olisipa mielenkiintoista tietää kuka tai ketkä opettajakunnan jäsenet ovat olleet tällaisen ratkaisumallin takana.
    Toivoa sopii,että tähän tällaiset hölmöilyt jäisivät,ja jos jossain muuallakin vastaavanlaisia puuhastellaan,niin ymmärtäisivä lopettaa moisenj het’sillään.