Kuka on jokamies?

Joka vuosi metsämarjojen ja sienien kypsymisen aikaan esitetään vaatimuksia, että jokamiehenoikeudet pitäisi rajata koskemaan vain Suomen kansalaisia. Äkkiä ajatellen vaatimus ei kuulosta ihan mahdottomalta, mutta lähemmin tarkasteltuna sen toteuttaminen ei olekaan ihan helppoa.

Jokamiehenoikeus on lähinnä pohjoismainen erikoisuus, eikä sitä suurimmassa osassa maailmaa tunneta ollenkaan. Se perustuu vanhaan maan tapaan, eikä siitä ole säädetty lailla. Lakikirjasta jokamiehenoikeutta on turha etsiä muuten kuin käänteisesti: Se, mitä ei ole erikseen kielletty lainsäädännössä, kuuluu jokamiehenoikeuteen. Tiivistettynä jokamiehenoikeus sisältää oikeuden liikkua jalkaisin kenen tahansa maalla pihapiiriä lukuunottamatta ja kerätä luonnonvaraisia marjoja ja sieniä. Tulenteko ja leiriytyminen ilman maanomistajan lupaa on kiellettyä, samoin puiden ja kasvien turmeleminen.

Jokamies on sananmukaisesti jokainen ihminen ikään, sukupuoleen tai kansalaisuuteen katsomatta. Jos jokamiehenoikeus haluttaisiin rajata koskemaan vain maan kansalaisia, pitäisi asiasta säätää laki. Yleiset oikeudet olisi määriteltävä ja sen jälkeen pitäisi säätää, että näitä oikeuksia ei ole muiden maiden kansalaisilla. Tämä on mahdotonta, koska Suomen lainsäädäntö koskee kaikkia maassa kulloinkin olevia kansalaisuuteen katsomatta. Tiettyä ihmisryhmää ei voida rajata oikeudettomaksi, koska se olisi syrjivää lainsäädäntöä.

Ovatko ulkomaalaiset marjanpoimijat sitten ongelma? He ovat sitä lähinnä itselleen, koska heitä tuodaan maahan mitä kummallisimmin ehdoin. He maksavat matkanjärjestäjille suuria summia ja odottavat ansaitsevansa rahat moninkertaisesti takaisin. Hyvänä vuotena se onnistuukin, mutta huonona hyötyvät vain matkanjärjestäjät ja marjanpoimijoiden palkkaajat. Marjojen tukkukauppiaat ovat siirtäneet taloudellisen riskin kokonaan työntekijöille, sillä marjanpoimijoilla ei ole mitään takuupalkkaa. Ääritapauksessa he eivät ansaitse edes matkarahoja takaisin kotimaahansa. Silloin he jäävät yhteiskunnan tukitoimien varaan.

Väite siitä, että ulkomaalaiset vievät meidän marjamme, on samaa sarjaa kuin puheet työpaikkojen ja naisten viemisestä. Kyllä metsissä riittää kerättävää kaikille, tai sitten siellä ei ole kenellekään mitään. Tehokas poimijajoukko saattaa kyllä tehdä puhdasta jälkeä pienellä alueella, mutta kyllä paikallinen harrastaja marjamaansa tuntee ja osaa koskemattomille paikoille. Muutenkin meitä vaivaa sellainen virheellinen ajattelu, että metsämarjat ja sienet jotenkin olisivat olemassa ihmistä ja erityisesti suomalaista ihmistä varten. Eihän asia niin ole, ne kasvavat kyntämättä ja kylvämättä. Oikeastaan ne luonnonmukaisesti ovat luonnonvaraisia eläimiä varten, mutta keräilevä ihminen voidaan ihan hyvin rinnastaa niihin.

Kun ulkomaalaisille poimijoille selitetään metsässäliikkujan oikeudet ja velvollisuudet, he osaavat pysyä poissa pihapiiristä. Vakavampi ongelma on ulkomaalaisten maanomistus. Ulkomaalainen tuo mukanaan oman maansa tavat ja luulee voivansa kieltää kaiken liikkumisen omistamillaan mailla. Yhä useammin metsässä voi törmätä omatekoiseen kylttiin, jossa kielletään kaikenlainen liikkuminen omistusoikeuteen vedoten.

Näille kylteille voi jokamies huoletta viitata kintaalla, sillä omistusoikeus ei rajoita jokamiehenoikeutta. Haulikon ja susikoiran kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä väittelemään, vaan on peräännyttävä poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus laittomasta uhkauksesta. Kyllä käräjäoikeus sitten aikanaan opettaa ulkomaalaisellekin maanomistajalle jokamiehenoikeuttta.