Uutisten takana

Reino-tohveleita Lieksassa valmistava Aino & Reino Kotikenkä Oy ei saa rekrytoitua tuotantolinjalleen työntekijöitä, kertoo sanomalehti Karjalainen. Yrityksen mukaan vika on yksinomaan paikallisen työvoiman haluttomuudessa ja kelvottomuudessa. Tohveleiden ompelua ei koeta seksikkääksi, kyseessä on matalapalkka-ala ja ennen kaikkea motivaatio kyseiseen työhön puuttuu. Viime kesänä tuotantolinjalla tapahtui jopa yhden ihmisen vähennys, vaikka tarvetta olisi ollut muutaman työntekijän lisäämiseen.

Tämä on uskomattoman kuuloista puhetta maakunnassa, jossa on maan korkein työttömyysprosentti. Lieksan kokoisesta kunnasta ja lähialueilta ei siis muka löydy muutamaa motivoitunutta tehdastyöntekijää? Jutun sivulauseesta selviääkin tämän ”motivaation puutteen” todellinen syy, joka on rekrytoinnin kelvottomuus. Yritys ei millään tavalla kouluta eikä haluakaan kouluttaa uusia työntekijöitä alusta lähtien, vaan haluaa palkata vain valmiita ammattilaisia, joilla on työstä aiempaa kokemusta. Koulutus ei kuulemma sovi yrityksen toimintaan eikä muutamaa henkilöä kerrallaan kannata kouluttaa.

Kysyä sopii, mistä ihmeestä yritys luulee saavansa koko maasta ulosliputetulle teollisuudenalalle nuoria ja osaavia ammattilaisia, joilla on työkokemusta? Mistä juontaa juurensa sellainen ajattelu, että yrityksen kuin yrityksen pitäisi saada itselleen jostain työvoimavarastosta valmiiksi koulutettuja työntekijöitä kulloisenkin tarpeen mukaan? Tarpeen loputtua heidät pitäisi voida palauttaa sinne varastoon. Kaikki merkit viittaavat siihen, että kohta Kotikenkä Oy alkaa tuoda ulkomailta ammattitaitoista halpatyövoimaa Lieksan tehtaalleen. Muuten ei puheita valtavista rekrytointiongelmista ja paikallisten kelvottomuudesta voi selittää.

Toinen saman lehden selitystä kaipaava uutinen koskee Valamon luostarin YT-neuvotteluja. Neuvottelut koskevat yli 30 luostarin ulkopuolista työntekijää ja heijastuvat tietenkin myös ulkoistettuun toimintaan, kuten siivoamiseen.

Luostari myy hiljaisuuden ja uskonnollisen ilmapiirin lisäksi myös matkailupalveluja, viiniä ja turistirihkamaa. Viime vuosien nousukausi on sokaissut sekä liiketoimintaa vetävän ammattijohtajan että hengellisen johdon silmät. Parin viime vuoden aikana on usko jatkuvaan nousuun johdattanut investoimaan yli kahdella miljoonalla eurolla ravintola- ja matkailupalveluihin. Lama pysäytti kaiken, retriitti ei enää myy.

Perinteisen investoinnin väärinajoituksen lisäksi sorruttiin myös liialliseen maalliseen koreuteen. Arvovieraille tarkoitettuun luksusmajoitukseen eli Sillankorvan taloon tehtiin remontti rahaa, lasia, kaakelia ja muuta krumeluuria säästämättä. Tämä talo ei tuota mitään, sillä se on tarkoitettu vain harvinaisillle arvovieraille, jotka eivät edes maksa majoituksestaan. Suurimman osan aikaa taloo seisoo tyhjillään.

Liiketoiminnan virheitä ei uskonnollinenkaan yhteisö maksa itse, vaan maksattaa ne työntekijöillään. Hotelli-ja ravintolapuolelle on tulossa lomautuksia ja irtisanomisia. Siivous on ulkoistettu SOL-siivouspalveluille ja siivoojia on luostarissa viisi. SOL aikoo lähteä ensi talvelle kahdella työntekijällä. Kaikki palkatut työntekijät tietävät kuitenkin jo tässä vaiheessa, että Valamossa ei väkimäärä vähene, vaan todennäköisesti lisääntyy.

Luostarilla on käytettävissään sellainen keino, jota tohvelitehdas ei voi käyttää: talkootyö. Hengellistä lohtua ja hiljaisuutta hakevia tai vain muodikasta trendiä seuraavia ilmaisia talkoolaisia on luostarissa ollut aina. He ovat erittäin kätevää ja edullista työvoimaa, koska he tekevät työtä ruokapalkalla ja siunauksen toiveessa. Heidän avullaan luostari pääsee vaikeuksiensa yli, mutta palkatut työntekijät tuntevat koko laman nahoissaan.

Kommentit
  1. 1

    matti vaissi sanoo

    Tohvelitehtailija tuskin tuo halpaa työvoimaa lieksaan,vaan pakkaa Singerinsä rekkoihin ja köraa Eestiin,tai johonkin balttian halpamaahan.Palkkaa sielläkin joutuu Reiska maksamaan,mutta muut houkuttimet on motiivina tohvelisankarilla. Tänne tuotu ja laillisesti työllistetty halpeliini ei olekkaan niin edullinen,kun aluksi tuntuu. Lojaalina ja joviaalina työnatajana tunnettu on tuollaisessa käpykylässä silmätikku ja kateuden kohde. Siis sinne tossuntekoon,missä ei koira ammattijärjestöjen hahmossa perään hauku.