Hyvä ja pyyteetön ihminen?

40-vuotias Nokian prosessikehityspäällikkö irtisanoutui tehtävästään, palasi opiskeluaikaiseen idealismiin ja kiertää ympäri maailmaa erilaisissa vapaaehtoisissa luonnonsuojelutehtävissä. Hän on suojellut merikilpikonnia Karibialla, Australiassa ja Thaimaassa sekä istuttanut puita Galapagossaarilla. Työ on raskasta, mutta antoisaa. Tällaista ihmistä voisi kuvitella melkoisen pyyteettömäksi maailmanparantajaksi, jolle aiheutuu ilmaisesta vapaaehtoistyöstä pelkkiä kuluja. Lisäksi hänen on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta täytynyt ansaita Nokialla rutkasti rahaa, jotta hän pystyy omalla kustannuksellaan pelastamaan uhanalaisia eläimiä.

Eipä totuus olekaan näin auvoisan idealistinen. Tämä nainen on jo kaksi vuotta sitten perustanut oman palvelun eli käytännössä matkatoimiston nimeltään Ekomatkaajat. Toimistonsa kautta hän värvää väkeä erilaisiin luonnonsuojeluhankkeisiin. Aatteen sykähdyttämät luonnonsuojelijat siis lähtevät lomallaan tekemään työtä ilman palkkaa ja maksavat siitä ilosta tälle matkanjärjestäjälle. Vastineeksi matkatoimisto vie heidät ”pieniin, paikallisiin ja niin köyhiin kohteisiin, ettei niillä ole varaa maksaa palkkaa tai tarjota ylläpitoa.” Vapaaehtoinen kuulemma näkee ja kokee asioita, joita tavallisella turistimatkalla ei taatusti koe. Tämä pitää epäilemättä paikkansa.

Ekomatkaaja siis maksaa siitä, että pääsee tekemään palkatonta vapaaehtoistyötä kurjissa oloissa. Itse idean keksijällä näyttää menevän hyvin. Upeat neliväriesitteet mainostavat palvelua ja hymyilevä välittäjä haaveilee vain siitä, ettei hänen enää koskaan tarvitsisi palata toimistotöihin. Tuskinpa tarvitseekaan, sillä luonnonsuojeluhankkeilla on aina vilpittömiä ja auttamishaluisia kannattajia. Tämä yrittäjä vain sattui bisneshenkisesti keksimään, miten muuttaa oma idealisminsa rahaksi myymällä sitä toisillekin.

Sanokaa vain kyynikoksi, mutta minun mielestäni tämä ”opiskeluaikainen idealismi” haisee. Itse asiassa se muistuttaa minua vanhasta liikeideastani myydä kovaan hintaan survival-palvelua, jossa matkan ostaja yrittää selviytyä työmarkkinatuella työttömänä Pohjois-Karjalassa kokonaisen kuukauden. Saatan kertoa siitä tarkemmin joskus. Olen ilkeä ihminen, kun en usko pyyteettömyteen.

Kommentit
  1. 1

    keijo nevaranta sanoo

    Nykyaikana tuottaisaa lienee myös uskontojen perustaminen ja New Age.

  2. 2

    pirjo mikkonen sanoo

    Vaikka noin yleisesti ottaen maailmanmeno ahdistaa niin aina helpottaa jonkin verran kun huomaa että ajattelevia ihmisiä sittenkin löytyy. Tämähän sinällään ei auta muuttamaan menoa, mutta se pistää kuitenkin hiekkaa nykymenon rattaisiin..ja syvästäkin pessimisimistä huolimatta aina välillä pilkahtaa valon säteitä matkalle.

  3. 3

    Marjut sanoo

    Heh. Näinpäs tämän jutun vasta nyt. Haluan vain kommentoida kirjoitusta siitä, että totuus ei ehkä ole ihan näin mustavalkoinen. Ekomatkaajat ei ole matkatoimisto, enkä järjestä kenenkään matkoja projekteihin. Välityspalkkio yhteistyöprojekteihin on maksimissaan 20% projektin hinnasta, mikä ei nykytasolla riitä alkuunkaan kattamaan edes markkinointikuluja. Ja tuo 20% on aikalailla edullinen verrattuna moneen isoon eurooppalaiseen välittäjään.
    En mitenkään voi sanoa olevani idean keksijä, sillä vastaavia toimijoita on maailmalla runsaasti. No mistä ne rahat matkoihin tulee? Säästöistä ja vuosien työstä toimistossa ja niistä pienistä rahavirroista niiltä muilta maailmanparantajilta.

    Ehkä se on nykyään ihan mahdoton ajatus, että joku haluaa tehdä jotain positiivista ilman synkkiä taka-ajatuksia ja tavoittelematta rikkauksia.