Kärsä kaukalossa

Kansanedustaja Ilkka Kanervaa koskeva rikosepäily siirtyy syyteharkintaan. Häntä epäillään lahjuksen ottamisesta Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Poliisi ja syyttäjä ovat kiinnostuneita Nova Groupin mahdollisista yhteyksistä maakuntakaavaan. Poliisi on tutkinut asiaa ja syyttäjä tekee kohtapuoliin oman ratkaisunsa, joten itse asiaan en tämän enempää puutu. Totean vain sen saman, minkä jokainen on omin silmin voinut havaita: Kanerva eli 60-vuotispäiviensä aikaan tammikuussa 2008 kuin renesanssiruhtinas. Vastenmielisen prameista juhlista ei puuttunut loistoa, kauniita naisia eikä maan mahtavia onnittelijoita.

Jotenkin Kanervan silloisesta olemuksesta tuli mieleen Italian pääministeri Berlusconi, mutta siinä missä Berlusconi porskuttaa, niin Kanerva putosi jalustalta. Ystävät ja selkääntaputtelijat katosivat ja jäljelle jäi vain joukko jo muutenkin ryvettyneitä liikemiehiä, joilla ei ole mitään halua puolustaa Kanervaa.

Poliittisen vallan ja liike-elämän kytkökset eivät ole mikään uusi asia. Uutta on vain se, että ne nykyisin paljastuvat ja niitä riepotellaan julkisuudessa. Ennen toimittiin hiljaisuudessa ja asioden yhteennivoutumista pidettiin luonnollisena.

Ajatellaanpa vaikka sota-ajan puolustusministeri Rudolf Walldenia. Hän oli paperitehtaan suuromistaja, kenraali ja puolustusministeri samanaikaisesti. Jatkosotaa on sanottu paperipatruunoiden sotaretkeksi Karjalan metsävarojen takia, ja asiassa on epäilemättä perää. Wallden hyötyi sodasta ja olisi voitokkaan lopputuloksen jälkeen hyötynyt vielä enemmän ihan henkilökohtaisesti. Hän olisi voittanut tehtailijana, voitokkaana kenraalina ja etevänä poliitikkona.

Vähemmän tunnettu episodi on Petsamon Nikkeli Oy:n perustaminen vuonna 1934. Yhtiön perustamisen hoiti käytännössä Risto Rytin asianajotoimisto. Ryti itse toimi Suomen Pankin pääjohtajana, joten neuvottelut hoiti toimiston puolesta J.O. Söderhjelm, josta tulikin Petsamon Nikkeli Oy:n toimitusjohtaja. Kuten tiedämme, Rytistä itsestään tuli myöhemmin pääministeri ja presidentti, joten hyvin voidaan puhua talouselämän ja politiikan yhteispelistä. Sitä ei kuitenkaan ihmetelty, vaan pidettiin isänmaallisena toimintana.

Petsamon Nikkeli Oy:ssä ei tosin ollut mitään isänmaallista. Itse yhtiö oli englantilaisten omistama ja sopimuksen mukaan kaikki voitot olisi tuloutettu Englantiin. Voittoa ei kuitenkaan ennättänyt tulla, koska varsinainen malmintuotanto alkoi vasta 1941 saksalaisten hyödyksi. Rauhansopimuksessa Petsamo nikkeleineen menetettiin Neuvostoliitolle.

Tällaiset pienet kurkistukset historiaan opettavat, että politiikka ja liike-elämä ovat ja ovat aina olleet tiukasti kytköksissä toisiinsa. Koska näin on, niin suhteen voisi ihan hyvin julkistaa ja kertoa vaikkapa puoluerahoituksesta suoraan. Kun suhde on kaikkien nähtävissä, on ihan turha enää leikkiä salarakasta.