Mitä isot edellä

Valtimon kunnan omistaman puistoalueen raivaustyön yhteydessä kaadetut puut päätyivät jotenkin kunnan teknisen lautakunnan puheenjohtajan ilmaisiksi polttopuiksi. Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja saa syytteen hankintalain rikkomisesta. Entinen pääministeri saattaa joutua valtakunnanoikeuteen vaalirahoituksen kiemurtoiden takia.

Kaikki nämä tapaukset ovat täysin erillisä ja luonteeltaan erilaisia. Yhteistä niille on se, että päättävässä asemassa olevat sivuuttivat lainsääädännön joko tahallaan tai välittämättä ottaa siitä selvää. He toimivat näppituntumalta tai pelkästään totuttua tapaa noudattaen. ”Näin on ennenkin tehty” on yksi lainrikkomusten raivostuttavimpia selityksiä. Se ei koskaan tule menemään läpi missään tuomioistuimessa, mutta silti sitä tarjotaan jatkuvasti.

Valtimon teknisen lautakunnan puheenjohtaja ei paljon selittele. Jos kunta haluaa puut takaisin, niin hakekoot, mutta maksakoot jo aiheutuneet kuljetuskustannukset, hän sanoo. Lisäksi hän väittää saaneensa puut laillisesti, koska joko työnjohtaja tai paikalla työskennellyt mies antoivat luvan. Tällä tasolla olevan luottamushenkilön on ihan pakko tietää, että kunnan omaisuutta ei voi lahjoittaa kuka tahansa paikalle sattunut vastaantulija. Kyseessä on mitä ilmeisimmin vanha tapa, jonka laillisuutta ei koskaan ennen ole kyseenalaistettu.

Helsingin sosiaalijohtaja tilasi ensi töikseen omaan työhuoneeseensa 72 000 euron design-huonekalut ohittaen hankintalain edellyttämän kilpailutuksen. Samoin hän toimi tilatessaan kerjäläisprojektiin konsulttitöitä entiseltä työnantajaltaan 128 500 euron edestä. Hänen tapauksessaan kyse on selvästi tietämättömyydesta ja ammattitaidon puutteesta. Hänet on ylennetty omien kykyjensä yläpuolelle, mikä ei ainakaan Helsingin kaupungilla ole mitenkään tavatonta. Papin koulutus ei välttämättä ole paras mahdollinen kunnan suurimman hallinnonalan johtavaksi virkamieheksi, mutta itse mies oli sopiva.

Entisen pääministerin asiaa on jauhettu jo niin paljon, ettei minulla ole siihen mitään lisättävää. Mies on osoittautunut niin huonomuistiseksi ja hoksaamattomaksi, että oikeus saa tutkia hänen tekemisensä.

Maan tapa on vanha ilmiö, mutta vasta nyt siihen on alettu kiinnittää huomiota. Vielä pari vuosikymmentä sitten oli ihan tavallista, että kunnan luottamushenkilö hyötyi luottamustoimestaan muutenkin kuin kokouspalkkioiden verran. Heitä valittiin näennäisvirkoihin, he saivat omille mailleen edullisia kaavoja, he onnistuivat myymään oman yrityksensä palveluksia ja tuotteita kunnalle ja tekivät kunnan kanssa edullisia kiinteistökauppoja. Kukaan ei tätä ihmetellyt, sillä se oli maan tapa ja toimi kannustimena päästä osille rahanjaosta.  Ajattelu on piintynyt niin syvälle, että nyt asioiden perään kyselijöitä syytetään ajojahdista.

Toivottavasti sekä luottamushenkilöt, kuntien virkamiehet että poliittiset puolueet alkavat vähitellen oppia, että lainsäädäntö ei ole tarkoitettu noudatettavaksi vain silloin, kun sattuu huvittamaan, muistamaan tai hoksaamaan. Onneksi media tuo nykyisin väärinkäytöksiä kiitettävästi esille. Pahat tavat eivät karsiudu, ellei niitä karsita.

Kommentit