Ihan pihalla

Olen ennenkin sanonut, että Pohjois-Karjalan maakuntaliittoon näyttää kerääntyneen töihin pää pilvissä ja jalat ilmassa seilaavia idealisteja. He eivät näe maakunnan todellisuutta, vaan oman, ihan itse luomansa todellisuuden. Siinä Pohjois-Karjalassa ei ole mitään muuta kuin ihanaa auvoa ja rajattomia mahdollisuuksia. Rikkaus ja hyvinvointi ovat tulossa ihan justiinsa niin kuin sosialismi Punaisen viivan Topias Romppaiselle.

Maakuntaliitto käyttää kolme miljoonaa euroa markkinointikampanjaan, jonka ainoa julistus on, että Pohjois-Karjalassa on tarjolla avoimia työpaikkoja kaikille halukkaille. Tänne siis kannattaa tulla kauempaakin eikä pidä uskoa maan synkimpiä työttömyystilastoja. Pampaloon mahdollisesti avattava valtava avokaivos edistää turismia, koska kaikki turistit haluavat ehdottomasti nähdä luonnonkauniilla paikalla sijaitsevan maailman suurimman kaivannon. Siinä samalla voi nauttia kaivosalueen viereen kehittyvistä matkailu- ja luontopalveluista.

Reilu viikko sitten maakuntaliiton kehittämispäällikkö innostui valtavasti sanomalehti Karjalaisen lukijoiden ideoista. Lehden Kuuma linja pyysi ideoita maakunnan kehittämiseksi. Ehdotuksia tuli vain 20, mutta kehittämispäällikkö suorastaan villiintyi tästä idealaboratoriosta. Mitä sitten ideoitiin?

Parhaana keksintönä kehittämispäällikkö piti oman maakunnan tuotteiden suosimista, jolloin eurot ja työpaikat jäisivät omalle alueille. Hän haluaa, että koulut ja laitokset suosivat lähiruokaa hankinnoissaan. Kehittämispäällikkö ei ole tainnut koskaan kuulla kilpailulainsäädännöstä.

Toinen hyvä idea oli pohjaveden brändääminen ja myyminen Lontoon ostoskeskuksissa nimellä Carelia Spring Water. Kolille pitäisi luoda maailman hienoin ja suurin minimatkailukeskus, jossa hyödynnetään ekologista ajattelua. Pohjois-Karjalan järvet pitäisi tyhjentää roskakaloista ja jauhaa ne lemmikkieläinten ruuaksi. Tämä Carelia Pet Delicates -hanke on kuulemma sellainen, jossa voi vain voittaa.

Väkisin herää epäilys, että nämä ideat on taidettu kerätä Paiholan mielisairaalan suljetulta osastolta. Tietenkin uusia ideoita tarvitaan aina ja kaikkia ajatuksia kannattaa pohtia. Maakuntaliiton kehittämispäällikön suorastaan lapselliselta vaikuttava valtava innostus näin raakileasteella oleviin ideoihin kuitenkin raastaa minun kyynistä sieluani. Mutta jonkinasteinen lapsellisuus ja usko omiin haaveisiin lienevät pääsyvaatimuksina maakuntaliiton virkoihin.

Lupa posotella

Talvinopeusrajoitukset tulivat voimaan ja heti alkoi marmatus siitä, kuinka tarpeettomia ja huonoja ne ovat. Tiellä pitää saada posotella vähintään kesänopeuksilla ihan kelistä riippumatta. Onhan alla hyvä, kallis ja turvalliseksi tutkittu auto ja ratin takana istuu keskivertoa parempi kuljettaja, jolla lisäksi on kiire ehdottoman tärkeille asioilleen. Nopeusrajoitusten mukaan ajelevat kuppaajat, mämmijät ja nynneröijät pitäisi saada häädettyä pois oikeilla asioilla liikkuvien kiireisten ja tärkeiden oikeiden ihmisten tieltä.

Näin eduskuntavaalien alla ei ratkaisuvaihtoehtoja puutu. Liikenneministeri Anu Vehviläinen kiirehti ehdottamaan, että kaikki päätiet pitäisi varustaa kelin mukaan vaihtuvilla nopeusrajoituksilla. Ehdotuksen toteuttaminen vaatisi noin 200 miljoonan euron investoinnit elektroniseen liikenteenohjausjärjestelmään. Se raha olisi tietenkin pois teiden kunnossapidosta, joka ainakin minun mielestäni on jo nyt varsinkin pääväylien ulkopuolella melkoisen kehnosti hoidettua.

Vielä paremmaksi pisti Karjalaisen yleisönosastossa juukalainen eduskuntavaaliehdokas, taksiautoilija Jarmo A. Tolvanen (Sd). Hänen mukaansa olisi järkevää luoda halki Suomen Hangosta Utsjoelle leveitä liikenteen pääväyliä, joissa olisi riittävästi ohituskaistoja, hitaan liikenteen omia kaistoja ja levikkeitä. Ruuhkat tulisi poistaa nopean liikenteen kaistoilla ja saada liikenne virtaamaan reippaasti. Näin pitäisi tehdä siksi, että ihmiset ovat kerta kaikkiaan väsyneitä ja ärtyneitä liikenteen sujumattomuuteen ja jatkuvaan autoilijoiden kiusaamiseen ja holhoamiseen.

Tästä tuli mieleeni erään kaverini vuosia sitten miettimä liikennejärjestely, jonka mukaan kiireisille, hyvän auton omistaville, rahakkaille hyville kuljettajille pitäisi rakentaa oma tieverkko, eräänlaiset posotuskaistat.

Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Ammatikseen tien päällä liikkuja näkee varmasti liikenteen eri tavalla kuin muut. Hänen silmiinsä pistävät hidastelijat, mopoautot, raskaat ajoneuvoyhdistelmät ja muut tientukot, mutta kustannuksista ei Tolvanen maininnut sanaakaan. Ei hänen ehdotuksensa hintaa varmaan kukaan ihan äkkiä pysty laskemaankaan, mutta ainakin asfalttia saataisiin rutkasti lisää.

Minä edustan sitä noin viittä prosenttia miesautoilijoista, joka ei kuvittele olevansa keskivertoa parempi kuljettaja. Näin siitä huolimatta, että minulla on voimassaoleva henkilöauton ammattiajolupa muistona nuoruuden taksikuskikokeilusta. Minun mielestäni talvinopeusrajoitukset eivät ole kiusantekoa, vaan järjen ja turvallisuuden sanelema maltillinen ratkaisu. Kaavamaisia ne tietenkin ovat, koska kieltämättä usein talvellakin pääteillä vallitsee kesäkeli.

Talvinopeudet eivät kuitenkaan ole vain lumen ja liukkauden takia säädettyjä. Alkutalvi on pimeää, märkää ja loskaista aikaa, jolloin näkyvyys on aina huono. Hämärää kestää suunnilleen koko päivän eivätkä hyvätkään valot silloin auta mitään. Lisäksi varsinkin syksyllä hirvet liikkuvat paljon ja voivat yllättäen pompata eteen milloin tahansa.

Olosuhteiden mukaan vaihtuvat nopeusrajoitukset olisivat tietenkin hyvä ja käytännöllinen ratkaisu. Kun rahaa ei kuitenkaan riitä joka paikkaan, haluaisin senkin 200 miljoonaa käytettäväksi ihan vaikkapa sivuteiden auraamiseen. Valtaväyliä myöten ei pääse ihan kaikkialle.

Lakitietoa kouluihin

Minä en tiedä, kuinka paljon tai vähän peruskoulussa opetetaan lakiasioiden alkeita. Sen minä kuitenkin tiedän, että useimmat nuoret ja hyvin monet aikuisetkin näyttävät saaneen oppinsa amerikkalaisista elokuvista ja poliisisarjoista. Tutun poliisin mukaan on ihan tavallista, että kiinniotettavat vaativat lukemaan heille heidän oikeutensa ja tietävät olevansa oikeutettuja yhteen puheluun. Kotietsintätilanteissa vaaditaan näyttämään kotietsintälupa. TV-sarjan Taivaan tulet ensimmäisessä jaksossa uusi poliisi kävi kaupunginjohtajan luona ilmoittautumassa palvelukseen.

Tästä voi päätellä, että oppia ei ole annettu kovinkaan paljon. Suurin osa ihmisistä ei tietenkään koskaan joudu kotietsintä-, kiinniotto- tai pidätystilanteeseen, mutta ihan kansalaistaitojen kannalta olisi syytä olla edes vähän perillä lainsäädännön alkeista. Sitä paitsi nuoria tällaiset asiat kiinnostavat, joten heille olisi helppo opettaa ihan perusasioita. Kun mielenkiinto saataisiin herätettyä vaikkapa väärien luulojen korjaamisella mainitsemissani asioissa, voitaisiin opetusta laajentaa myös useimmille jossain vaiheessa eteen tuleviin tilanteisiin. Ihan ensimmäisenä tulevat mieleeni työelämän peruslainsäädännön opetus, sopimusoikeuden alkeet, avo- ja avioliiton juridiset vaikutukset ja perintöasiat.

Ei tietenkään ole tarkoitus tehdä peruskoululaisista pikku juristeja, mutta jo tiedon alkeet helpottavat kummasti tulevassa elämässä. Jokainen joutuu joskus tekemisiin erilaisten lakiasioiden kanssa. Jos tiedon alkeet ovat hallussa, on paljon helpompi etsiä apua oikeasta suunnasta.

Kun kerran aloitin yleisistä vääristä luuloista, niin korjataan niitä nyt. Suomessa ei lueta kiinniotetulle tai pidätetylle oikeuksia amerikkalaiseen tai englantilaiseen tyyliin. Kenelläkään ei ole nimenomaista oikeutta yhteen puheluun, mutta pidätetyn omaiselle tai muulle läheiselle on pidätyksestä ilmoitettava. Poliisi antaa ilman muuta myös oikeuden kutsua lakimiehen mukaan kuulusteluun.

Kiinnioton tekee yksittäinen poliisi ja se saa kestää enintään 24 tuntia. Sen jälkeen kiinniotettu on vapautettava tai pidätettävä. Pidättämisestä päättää vähintään komisarion arvoinen poliisi. Pidätys saa kestää enintään kolme vuorokautta, jonka jälkeen pidätetty on vapautettava tai vietävä tuomioistuimeen vangitsemisoikeudenkäyntiin. Kotietsinnästä päättää ilman tuomioistuimen käsittelyä pidättämiseen oikeutettu viranomainen, jos on syytä epäillä rikosta, josta ankarin rangaistus on vähintään 6 kk vankeutta. Lisää voi jokainen lukea Pakkokeinolaista.

Niin, ja se Taivaan tulet. Muuten hyvä sarja karahti kiville heti alkuunsa, sillä Suomessa ei ole kunnallisia poliisilaitoksia. Kaupunginjohtaja ei ole poliisien esimies, kuten USA:ssa usein on. Käsikirjoittajan lipsahdus, jolla yksi sarjan keskeinen henkilö saatiin kätevästi mukaan, jäi varmaan useimmilta huomaamatta. Minua se kuitenkin vähän vaivasi.

Tämän jutun ideasta kiitän fb-kaveriani Mica Raimia, jonka kanssa olen aiheesta vaihtanut ajatuksia.