Käenpoika

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto käyttää seuraavan kolmen vuoden aikana kolme miljoonaa euroa kertoakseen muulle maalle ja maailmalle, että Pohjois-Karjalassa on tarjolla töitä. ”Meillä on vetovoimaisia yrityksiä ja vapaita työpaikkoja sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Pohjois-Karjalaan kannattaa tulla töihin, käymään ja investoimaan”, hehkuttaa maakuntajohtaja Pentti Hyttinen. Hyväksytyn ohjelman nimi on ”Pohjois-Karjalan ja Joensuun vetovoimaohjelma 2011-2013”. Sen sisältö tuli jo kerrottua, mutta silti se maksaa miljoonan vuodessa.

Tällaisella ohjelmalla ei ole mitään kosketuskohtaa todellisuuteen. Pohjois-Karjala on synkintä työttömyysaluetta, mutta maakuntaliitto aikoo rahaa säästämättä kertoa ihan päinvastaista. Liitossa ei ilmeisesti osata lukea ollenkaan tilastoja, vaan eletään itse luodussa keinotodellisuudessa. Tästä kertoo se, että ohjelman perusteena käytettiin alueen päättäjille suunnattua kyselyä. Vastauksia tuli huikeat 190 kappaletta ja 89 % vastanneista arvioi, että alueen imagon merkitys on tärkeä. Mahtava pohjatyö on siis suunnitelmalle tehty.

Edellinen kolmivuotinen markkinointiohjelmakausi päättyy vuodenvaihteessa. Sen sisältö oli yhtä tuulesta temmattua, eikä sen tulosten analysointia ole edes aloitettu. Silti maakuntajohtaja osaa jo tässä vaiheessa sanoa suoralta kädeltä, että ohjelma oli menestys. Niin tulee epäilemättä olemaan uusikin ohjelma. Kun itse laatii ohjelman, toteuttaa sen ja analysoi tulokset, niin saa varmasti asian kuin asian näyttämään erinomaiselta.

Mistä ohjelman toteuttamiseen vaadittavat miljoonat sitten saadaan? Sitäkään ei vielä tiedetä, mutta maakuntajohtaja olettaa, että EU maksaa puolet. Loput tulevat kunnilta ja elinkeinoelämältä, mutta tarkkaa suhdetta ei tiedetä. Käytännössä siis valtaosa tästä todellisuuden vääristelykampanjasta maksetaan verovaroin. Muutenkin köyhät kunnat joutuvat osallistumaan tällaiseen höpötykseen.

Maakuntaliitto on merkillinen käenpoika ja salaseura, joka elää ihan omassa todellisuudessaan veronmaksajien rahoilla. Se syö paljon rahaa, kasvattaa itseään ja tuottaa silkkaa hölynpölyä. Sillä ei ole mitään virallista päätösvaltaa, vaan se on kuntien ja elinkeinoelämän yhteinen etujärjestö. Päätöksiä tekevät kuntien valitsemat luottamushenkilöt ja itse liiton palkkalistoilla olevien määrä on kiitettävä.

Suoraan sanottuna minä en tiedä maakuntaliiton tekemisistä juuri tämän enempää. Se esiintyy tiedotusvälineissä vain silloin, kun se laatii jotain tämäntapaisia kelvottomia ja kalliita suunnitelmia. Edellinen maakuntajohtaja Tarja Cronberg piti sentään sanomalehti Karjalaisessa eräänlaista työpäiväkirjaa. Hän kirjoitti lehteen viikottain kolumnin työstään.

Kolumnit olivat melkoisen kamalaa luettavaa. Niiden mukaan maakuntajohtajan työ oli kiireistä ja hektistä. Hänen piti matkustaa pari kertaa viikossa Helsinkiin yhteistyöpalaveriin ja monta kertaa kuukaudessa ulkomaille kehittämään yhteistyöhankkeita. Niistä hankkeista hän ei kertonut muuta kuin sen, että lupaavasti alkanutta yhteistyötä tullaan jatkamaan. Sitäkin syvällisemmin hän paneutui elämänmenoon brysseliläisissä katukahviloissa ja haikaili maailmalla pääsystä kotiin omaan saareen. Hän pätevöityi tässä vaativassa tehtävässä työministeriksi ja sittemmin kovapalkkaiseksi konsultiksi.

Nykyisen maakuntajohtajan tulevaisuudensuunnitelmia en tiedä, enkä haluakaan tietää. Nykyisyydestä tiedän sen verran, että hän käyttää kolme miljoonaa kertoakseen kaikille, että meillä täällä maakuntaliitossa on itsellämme töitä. Koettakaapas muutkin etsiä.