Asennemuokkausta

Työttömät ja opiskelijat nakertavat taloutta. Näin otsikoi sanomalehti Karjalainen pikku-uutisen Jyväskylän kaupungin ensi vuoden talousnäkymistä. Koko juttu on niin pieni ja asenteiltaan kuvaava, että kirjoitan sen tähän kokonaan.

Työttömät ja opiskelijat pienentävät Jyväskylän verokertymää. Jyväskylällä on ensi vuoden lopussa reilut 2 800 euroa lainaa asukasta kohti. Ensi vuodesta on tulossa alijäämäinen.

Jyväskylä aikoo vähentää peruskoulujen opetusta. Koulukyyti aiotaan kustantaa vain niille, joilla on yli viiden kilometrin koulumatka. Kaupunki uusii kouluja, päiväkoteja ja terveyskeskuksia. Katuja ei korjata.

Siinä oli koko uutinen, josta lukijalle jää mieleen vain se olennaisin: Työttömät ja opiskelijat nakertavat rottien lailla kunnan taloutta niin, että lapset eivät saa koulukyytejä, opetus vähenee ja kadut jäävät korjaamatta. Talousongelmien syy, seuraukset ja syylliset saatiin selville muutamalla rivillä.

Sama asenneilmapiiri toistuu usein julkisessa keskustelussa ja uutisoinnissa. Kuntien talous nähdään itseisarvona, hyvätuloisten etuoikeutena ja vain harvojen ymmärtämänä järjestelmänä, jota kaikenlaiset tuholaiset nakertavat. Kunnan perusolemus ja sen toiminnan tarkoitus tuntuu hämärtyneen tai sitä ei olla koskaan ymmärrettykään.

Koko kuntajärjestelmä perustettiin 1850- ja -60 -luvuilla köyhäinhoidon takia. Sen ympärille on aikojen kuluessa rakennettu nykyinen kuntaorganisaatio lukuisine tehtävineen, mutta alkuperäinen tarkoitus ei ole kadonnut yhtään mihinkään. Se on vain hautautunut muun toiminnan alle ja nykyisin se näköjään koetaan yhä useammin pelkkänä hyvää taloudenpitoa sotkevana ikävänä menoeränä.

Julkisen sektorin johtajat leikkivät yhä enemmän yritysjohtajia liikemaailmasta kopioituine puheineen ja tekoineen. Monet vertaavat itseään ihan suoraan yritysjohtajiin aina palkkavaatimuksia myöten. Kaikessa korostuu taloudellinen ajattelu ja kannattavuus. Suotavaa olisi, että kunta tuottaisi voittoa.

Kunnan talouden on tietenkin oltava kunnossa, koska kunta ei voi muuten hoitaa sille laissa määrättyjä ja muita itse itselleen ottamiaan tehtäviä. Jos talouden epätasapainon syyksi leimataan työttömät, opiskelijat ja muut köyhät nakertajat, olisi aika lähettää johtajat uudelleenkoulutukseen. He eivät enää ymmärrä, mikä on kunnan tarkoitus.

Ja mikä sitten on kunnan tarkoitus? Aloitin syksyllä 1979 kunnallistutkinnon opiskelemisen Tampereen yliopistossa. Suunnilleen ensimmäinen oppimani asia oli, että kunta on julkisyhteisö, jonka tehtävänä on tuottaa jäsenilleen ilmaispalveluja tai palveluja mahdollisimman edulliseen hintaan. Tätä tarkoitusta varten kunta kerää veroja ja maksuja. Kunnan tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan palveluja. Niitä palveluja on tuotettava kaikille jäsenille, ei vain niille, jotka maksavat eniten veroja. Kunta on pakkoyhteisö, joten jokaisen on pakko olla sen jäsen. Näin siitä huolimatta, että talousajattelijat nykyisin haluaisivat sulkea talouden nakertajat yhteisön ulkopuolelle.

Nämä perusasiat eivät tietääkseni ole muuttuneet miksikään kolmessakymmenessä vuodessa. Jos joku muuta väittää, niin todistakoon asian osoittamalla minulle laista oikean kohdan.

Kommentit
  1. 1

    matti vaissi sanoo

    Kunnan toimenkuva ja perustarkoitus on lipsumalla muuttunut ja muuttuu edelleen kaiken aikaa. Kuntalaitosta hävitetään tarmokkaasti liitosten myötä ja lähestytään aimoharppauksin läänijaon rajaviivoja. Ja kun suunta sielläkin puolen on ollut kohti suurempia yksikköjä,on lopputulos taattu.Ennenvanhainen ihanne koko maanpiirin kattavasta asutuksesta on romukopassa ja kansa hallittavuutensa ja kustannusedukkuutensa nimissä ajettu isoihin läjiin.
    Suunta jatkuu ja muutama turismilla ja kaivannaisteollisuudella menestyvä kunta on harvalukuinen poikkeus.
    Kuka sellaista maata haluaa isänmaakseen kutsua,jossa mm. terveyspalvelut tarjoillaan lähimmässä suurkaupungissa,jonne matkaa pahimmissa tapauksessa satojakin kilometrejä?
    Kun saadaan tuo syöpäläinen,nimeltään ’Kunta’ tiputettua väliportaana pois koko kuviosta,niin säästetään valtavat summat rahaa…Mihin? – Sopii kysyä.