Lumihiutale langalla

Viime viikolla satoi lunta huikeat viisi senttiä, ja sen seurauksena ainakin Pohjois-Karjalassa yli 5 000 kotitaloutta joutui olemaan tilapäisesti ilman sähköä. Myös junaliikenne meni taas kerran täysin sekaisin vaihtelevien selitysten mukaan joko lumisateen tai kiskoille pudonneiden lehtien takia. Tulevaa talvea ajatellen alku ei näytä erityisen hyvältä.

Viime talvena puolen vuorokauden sähkökatkot olivat arkipäivää. Junaliikenne takkusi sekä junien että ratojen vaihteiden jäätymisen ja lumipyryn takia. Maanteitä ei ennätetty aurata päiväkausiin. Kirjasin muistiin parhaita selityksiä, sikäli kun sähkökatkojen aiheuttamassa tivolimaisessa valonvälkkeessä tietokoneeseen riitti virtaa. Välillä piti käyttää ihan kynää ja paperia.

Sähkökatkot johtuivat tietenkin lumisateesta ja puiden taipumisesta tai kaatumisesta sähkölinjojen päälle. Lumipyry tukki sähkölämmitteiset junaratojen vaihteet ja tupruava lumi jäädytti junien alustat ja pyörästöt. Paras kuulemani selitys teiden auraamattomuuteen tuli paikallisradion haastattelemalta tienpidosta vastaavalta viranomaiselta. Teitä ei voitu kuulemma aurata ilmastonmuutoksen aiheuttamien lumisateiden takia. Tämä insinööri siis selitti ihan nauramatta, että aurauskalusto ei pysty liikkumaan, koska ilmastonmuutos aiheuttaa juuri sellaisen sääilmiön, jota varten kalusto on hankittu.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen jää historiaan ministerinä, joka sanoi junien jäätymisongelman helpottavan kevään ja ilmojen lämpenemisen myötä. Hän oli tietenkin ihan oikeassa, mutta jäiköhän jotain suunnittelematta uuden talven varalle?

Yhteistä näille selityksille on, että ne jäivät puolitiehen. Niin sanoakseni puututtiin oireisiin, mutta ei itse tautiin. Se tauti on tässä tapauksessa infrastruktuurin yleinen rappeutuminen ja ennen kaikkea sen kunnossapidon laiminlyönti.

Sähköyhtiöt, VR ja tieviranomaiset tietävät oikein hyvin, että joka talvi sataa lunta ja että siihen pitäisi varautua. Kustannustehokkuuden nimissä kunnossapitohenkilökunta on kuitenkin vähennetty minimiin, jolloin pitkittyneitä häiriöitä syntyy varmasti. Sähköyhtiöiden palveluksessa ei ole enää ollenkaan metsureita, jotka jo etukäteen kaataisivat sähkölinjoja uhkaavat puut. Vasta vahingon jo tapahduttua yritetään kiireellä haalia kokoon työvoimaa, mutta se ei olekaan kovin helppoa. Myös sähköasentajien määrä on tuottavuuden takia minimoitu, jolloin vähät asentajat joutuvat vaikean tilanteen tullen ylivoimaisen urakan eteen.

VR on tainnut luopua kokonaan vaihteiden mekaanisesta puhdistuksesta eli yhdistelmästä ihminen ja luuta. Se luottaa vähän lumen maista tuotuun sähköteknologiaan, joka ei mahda mitään kunnon kotimaiselle lumipyrylle. Etelä-Eurooppaan suunnitellun junakaluston toimivuudesta en viitsi edes puhua. Maanteiden aurauskalustoa on kyllä riittävästi, mutta eipä ole niiden käyttäjiä. Heidät on saneerattu pihalle syömästä tuottavuutta.

Olen taas valmiina merkitsemään muistiin koottuja selityksiä. Odotan mielenkiinnolla, milloin joku sanoo niin kuin asia oikeasti on. Eli meidän ei voittojen maksimoinnin takia kannata pitää riittävästi palkattua henkilökuntaa. Ongelmatilanteessa pahoittelemme tapahtunutta, syytämme ilmastonmuutosta ja lupaamme tehdä parhaamme. Kyllä kesä viimeistään sulattaa lumet.

Kommentit
  1. 1

    matti vaissi sanoo

    Aikana,jolloin VR:llä ei tunnettu automatiota,kuin Lähestymis-ja varoitusvalojen osalta,hoiti mies vaihteiden putsaamisen ja saapuvan tai lähtevän junan ohjaamisen mekaanisesti oikeaan osoitteeseen.
    Kyllä siihenkin aikaan oli oikullisia säitä ja kurjia kelejä…Kun jäätä oli kyllin estämään vaihteiden loksahtelun paikalleen,vaihdemies otti puhalluslampun ja hoiti homman…Siinä automaatio.Jos kyseessä jokin vakavampi ongelma tiedoitti ”automaatti” erivärisin valomerkein pimeän aikaan ja lippumerkein päivänvalossa asiasta esimiehilleen ja juniin saatiin tieto tilanteesta.
    Nykypäivänä on syy aina jossain ”toisten tekeleissä” ja näppärästi sitä livua käytelläänkin…tuntuu joskus siltä,että se onkin ainoa kunnolla toimiva”automaatio” nyky-rautateillä.