Vanhustenhoidon puutteet

Vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Näin ikävään lopputulokseen päätyi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira selvityksessään, jossa oli mukana 1 200 ympärivuorokautista hoitoa antavaa julkisen ja yksityisen sektorin yksikköä. Kaikkein parhaiten kaikilla kriteereillä mitattuna pärjäsivät yksityisen puolen laitokset ja eniten puutteita oli julkisen sektorin järjestämissä palveluissa. Tästä innokkaimmat yksityistäjät ovat jo vetäneen omat johtopäätöksensä, joiden mukaan julkinen sektori on taas osoittanut kelvottomuutensa yksityisen rinnalla.

Siltähän asia näyttää, jos sitä ei ajatella yhtään tämän pitemmälle. Eroja voidaan kuitenkin selventää miettimällä sitä, ketä hoidetaan missäkin. Tässä on hyvänä apuna jo joskus aiemmin esittämäni nelikenttä.

Varakkaat hyväkuntoiset saavat varmasti kaiken tarvitsemansa hoidon ja haluamansa palvelun, sillä he ovat yksityisten hoitolaitosten ihanneasukkaita. Heille voidaan räätälöidä palvelut henkilökohtaisen tarpeen ja halujen mukaan, koska niistä maksaminen ei ole mikään ongelma. Heidän hoitamisensa on helppoa, eikä henkilökuntaakaan tarvita kovin paljoa.

Varakkaat huonokuntoiset ovat jo haasteellisempi ryhmä, mutta maksua vastaan yksityinen laitos järjestää mielellään myös heidän hoitoonsa tarvittavan henkilökunnan ja erityispalvelut. Rahalla tunnetusti saa melkein mitä tahansa, ainakin hyvää hoitoa.

Köyhät hyväkuntoiset eivät itse pysty maksamaan hoidosta, mutta jopa kuntien niukat resurssit riittävät heidän tarpeidensa tyydyttämiseen. Heitä auttaa tietenkin myös oma toimintakyky, joka helpottaa henkilökunnan työtä.

Köyhät huonokuntoiset ovat jatkuvasti kasvava ongelmaryhmä. Yksityiset hoitolaitokset eivät suostu koskemaan heihin pitkällä kepilläkään, ellei kunta anna maksusitoumusta heidän hoidostaan. Sitä kunta ei voi tehdä, koska maksusitoumukseen käytetty raha olisi pois muilta tarvitsevilta. Niinpä juuri tämä ryhmä kuormittaa julkisen sektorin ylläpitämiä laitoksia. Heidän ympärivuorokautinen hoitamisensa vaatii eniten henkilökuntaa, mutta kaikesta on tingittävä.

Tinkiminen taas johtuu julkisen sektorin yleisestä rahanpuutteesta. Se johtuu myös siitä, miten yksittäisen kunnan valtuusto sattuu asennoitumaan ja mitä se pitää tärkeänä talousarviosta päättäessään. Yksityistämisen kannattajien pitäisi ajatella, että jos kunta ei ole kiinnostunut järjestämään itse vanhustenhuoltoa omana toimintanaan, niin tuskinpa se on halukas maksamaan siitä yksityisillekään.

Tätä en kuitenkaan menisi vannomaan, sillä varmaan moni tästä uusimmasta tutkimuksesta kuullut intoilija kunnassa julistaa suureen ääneen, että taas se nähtiin. Yksityinen sektori toimii paremmin, joten eiköhän yksityistetä meilläkin koko homma, niin johan rupeaa asiat järjestymään. Nämä hätähousut säikähtävät vasta sitten, kun kaksin- tai kolminkertaiset laskut lankeavat maksettaviksi. Sitten se kuitenkin on jo myöhäistä.