Yksinäinen ratsastaja

Sanomalehti Karjalaisen tekstiviestipalstalla joku valitti sitä, että oli saanut poliisilta sakot pahoinpitelystä valvottuaan lakia. Hän oli mennyt ottamaan tupakat pois julkisella paikalla tupakoivalta alaikäiseltä. En ole ihan varma onko tämä totta, mutta jotain tällaista oli kyllä odotettavissa. Jotkut ihmiset kerta kaikkiaan ovat sellaisia, että he haluavat toimia lainvalvojina erityisesti niissä asioissa, jotka heitä moraalisesti närkästyttävät.

Nämä oikeuden puolesta taistelevat yksinäiset ratsastajat eivät välitä perehtyä oman toimintansa lainmukaisuuteen. Jokamiehen kiinniotto-oikeudesta on säädetty Pakkokeinolain 1 luvun 1 §:ssä. Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakevan rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta. Sama oikeus on silloin, jos kyseessä on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottoriajoneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä varkaus. Näistä teoista ei ole säädetty vankeutta, mutta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takia niihin on ulotettu jokamiehen kiinniotto-oikeus.

Tupakkalakia muutettiin syksyllä niin, että alaikäiseltä on tupakoiminen ja tupakan hallussapito kielletty. Tämä lainmuutos ei kuitenkaan oikeuta ketään käyttämään omankädenoikeutta. Lain valvonta kuuluu vain ja yksinomaan poliisille. Lainsäätäjien ymmärtämättömyyttä kuvastaa se, ettei lain rikkomisesta ole säädetty minkäänlaista rangaistusta.  Vain typerys säätää sellaisen lain, jota ei voida valvoa ja jonka rikkomisesta ei seuraa rangaistusta.

Kun tupakkalaki 1990-luvulla säädettiin, innostuivat yksityiset tupakkapoliisit valvomaan sitä täysin rinnoin. Viimeinkin laki oli heidän puolellaan! Lisäpontta he saivat televisiossa esiintyneestä virkamiehestä, joka määritteli lain sanamuodon ”ulko-oven välitön läheisyys” tarkoittavan viittä metriä. Joissain julkisissa rakennuksissa käytettiin oikeasti mittanauhaa tupakointikieltorajan määräämiseen. Vieläkin näkee ovia, joiden kyltissä tupakointi kielletään alle viiden metrin etäisyydellä ulko-ovesta.

Viisi metriä ei perustu mihinkään muuhun kuin tämän yksittäisen virkamiehen huolimattomaan arvioon haastattelussa. Hän sai asiasta myöhemmin esimiehiltään huomautuksen, mutta silti raja jäi maagisesti elämään.

Nyt jotkut yli-innokkaat moraalinvartijat näköjään kohdistavat huomionsa alaikäisten toimintaan. Näille omavaltaisille sankareille pieni sakkorangaistus on ihan oikein. Yhteisöllisyys ja vastuunkanto nuorista ei tarkoita sitä, että jokainen saa ojentaa heitä väkivaltaisesti.

Tiedän, että on olemassa paljon allergikkoja ja astmaatikkoja, joille tupakansavu saattaa aiheuttaa vaarallisia kohtauksia. Heti uuden lain voimaantultua 90-luvulla tapasin Helsingissä bussipysäkillä tällaisen henkilön. Hän pyysi minua kohteliaasti siirtymään kauemmaksi tupakoimaan, koska savu aiheuttaa hänelle hengenahdistusta. Nolostuneena tumppasin tupakkani enkä sen jälkeen ole vastaavissa tilanteissa polttanut. Jos tämä ihminen olisi rähjäten kiskaissut savukkeen suustani, olisin luultavasti lyönyt.

Ministeriö ja aseluvat

Kaksi vuotta sitten Kauhajoen kouluampumisen jälkeisessä paniikissa sisäministeriö antoi poliisille ohjeet tiukentaa ampuma-aselupien myöntämiskäytäntöä. Epätietoisuuden ilmapiirissä poliisi noudatti uusia ohjeita tunnollisesti, mutta nyt hallinto-oikeudet kumoavat poliisin tekemiä päätöksiä. Tänä vuonna hallinto-oikeuksiin on tullut kymmenkertainen määrä valituksia verrattuna kahden vuoden takaiseen tilanteeseen. Nyt valituksista menestyy jo joka neljäs, kun aiemmin valituksista meni läpi vain joka kymmenes.

Syy tähän on ihan selvä: ministeriön ohjeet eivät ole lain mukaisia. Poliisin on myös aselupia käsitellessään noudatettava lakia. Jos ministeriön ohjeet poikkeavat laista, on ohjeet sivuutettava. Tuomioistuimia ei voida ohjeistaa ollenkaan, vaan ne noudattavat yksistään lakia. Tästä tosiasiasta kertoo selvää kieltään se, että yleensä valitus menestyy silloin, kun poliisin kielteistä päätöstä on perusteltu ministeriön ohjeilla.

Tämän ei pitäisi olla yllätys kenellekään. Joku ministeriön virkamies olisi voinut kertoa myös ministeri Holmlundille lainsäädännön hierarkiasta, joka on yksi oikeusjärjestelmän perusteista. Ylimpänä on perustuslaki, sitten seuraavat laki, asetus, valtioneuvoston päätös ja vasta viimeisenä ministeriön ohjeet. Alempi säädös ei koskaan saa olla ristiriidassa ylemmän kanssa. Jos ristiriita havaitaan, ei alempaa säädöstä saa soveltaa.

Ministeriön ohje ei ole edes osa lainsäädännön hierarkiaa, vaan se on nimensä mukaisesti vain ohje soveltaa lakia tietyllä tavalla. Ohje ei kuitenkaan sulje pois viranomaisen velvollisuutta noudattaa lakia oman harkintansa mukaan.

Oikeastaan ymmärrän ministeriön hätäisen toiminnan kaksi vuotta sitten. Jo toinen kouluampuminen järkytti kaikkia ja jotain oli asialle tehtävä. Aselupien myöntämisen tiukentamiselle oli selvät perusteet, mutta poliisi oli epätietoinen menettelytavoista. Ministeriön ohjeet olivat tarpeellinen ensiapu, mutta jatkohoito jäi kokonaan puuttumaan.

Jos aselupien saantia olisi oikeasti ja lopullisesti haluttu vaikeuttaa, niin ampuma-aselakiin olisi pitänyt tehdä tarvittavat muutokset. Tämä varmasti ymmärrettiin myös ministeriössä, mutta poliittista tahtoa ilmeisesti puuttui. Toimittiin siis tuttuun tapaan silmänlumeeksi osoituksena siitä, että ministeri on ajan tasalla ja tarttuu rivakasti ongelmaan. Tosiasiassa ongelma vain siirrettiin poliisilta hallinto-oikeuksiin.

Minulla ei ole ollut eikä tule koskaan olemaankaan ampuma-aseita, mutta ei minulla ole mitään haluja vaikeuttaa kenenkään laillista harrastusta. Halusin vain tuoda ilmi tämän juridisen ongelman, jonka ministeriö näytti tietoisesti sivuuttavan ohjeistusta laatiessaan. Viranomaistoimintaa ja tuomioistuimia ohjaavat lait, eivät ministeriön ohjeet.

Uusi poliittinen tyyli

Pohjoiskarjalaisen Liperin kunnan sivistyslautakunnan kokous keskeytettiin, kun yhden jäsenen huomattiin nauhoittavan kokouksen puheita. Jäsen selitti nauhoittavansa vain omia puheitaan oman oikeusturvansa nimissä, koska häntä vastaan on käynnistetty ajojahti ja hänen sanomisiaan käytetään häntä vastaan.

Kunnallisten lautakuntien päätökset ovat julkisia, mutta kokoukset ja niissä käydyt keskustelut eivät ole. Yksityiset nauhoitukset ovat kiellettyjä ja erityisen kiellettyjä ne ovat silloin, kun käsitellään lain mukaan salassa pidettäväksi määrättyjä asioita. Tässä tapauksessa juuri ennen nauhoituksen huomaamista oli käsitelty lain mukaan salassa pidettävä asia. Lautakunnan jäsentä tullaan mahdollisesti syyttämään virheellisestä menettelystä luottamustoimessa, mutta häntä yksin ei voida lautakunnasta erottaa. Jos erottaminen tulee ajankohtaiseksi, se koskee koko lautakuntaa. Kunnanhallitus käsittelee asiaa huomenna.

Nauhoitus voi johtua ihan oikeasti oman selustan turvaamisesta tai ehkä pikemminkin kokemattomuudesta. Kyse voi kuitenkin olla myös ylimielisyydestä. Tapaus saattaa ilmentää uutta poliittista tyyliä, jossa säännöistä piittaamaton tekee mitä lystää ja syyttää arvostelijoita ajojahdista.

En minä tällaiseen ajatteluun päätynyt yhden kokousuutisen pohjalta. Sama mies on ehdokkaana myös eduskuntavaaleissa ja parisen viikkoa sitten häntä haastateltiin television ajankohtaisohjelmassa. Juttu oli kuvattu metsästysreissulla ja kaikki haastattelut mies antoi näyttävästi ase olalla. Hänen puheensa olivat vähän sellaista uhoamista muutoksen tuulista mädäntyneisiin valtarakenteisiin.

Ohjelmassa sivuttiin myös erittäin huolestuttavaa tapausta, jossa tämän luottamushenkilön väitettiin uhanneen kunnan virkamiestä. Kunnankamreerin mukaan mies oli kysynyt hänen syntymävuottaan ihan vain sitä varten, että se tulee hautakiveen oikein. Koska kummallakaan ei ollut todistajia, ei asia edennyt syyteharkintaan. Ilmeisesti tapaus kuitattiin huumoriksi, mutta kamreeria se ei näyttänyt naurattavan.

Jos asiaosaaminen ei vakuuta, niin kaipa ehdokkaan on profiloiduttava persoonallisuudellaan. Äänestäjät sitten päättävät, haluavatko he edustajakseen kovasuisen ja jopa uhkaavasti käyttäytyvän kaverin, joka kuittaa omistaan poikkeavat mielipiteet ajojahdiksi. Tämä ehdokas ei suinkaan ole ainoa lajissaan, vaan heitä näkyy ilmestyvän kuin tyhjästä yleisönosastoihin ja keskustelupalstoille.

Jätin tarkoituksella mainitsematta ehdokkaan nimen ja puoluekannan, koska niillä ei asian kannalta ole merkitystä. Äänestäjän kannalta on tärkeää tietää vain se, onko ehdokas vastuuntuntoinen ja sääntöihin sitoutunut rakentaja vai periaatteellinen ja keinoja kaihtamaton kaiken vastustaja.

Sama laki kaikille

Kansanedustaja, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja varatuomari Kimmo Sasi (kok) on väläyttänyt, että Suomessa voitaisiin Iso-Britannian mallin mukaan ottaa käyttöön osittainen sharia-laki. Sitä käytettäisiin muslimien välisten siviiliriitojen sovittelussa siltä osin, kuin se ei ole ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa. Perusteluina hän esittää, että muslimien olisi helpompi sitoutua uskonnollisen sovittelijan kuin suomalaisen tuomioistuimen ratkaisuihin.

Sasi on tainnut olla liian kauan poissa käytännön juridiikasta. Suomen perustuslain mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä ja tuomioistuimissa. Suomessa noudatetaan vain Suomen lakia ja kansainvälisiä sopimuksia, eikä millään vähemmistöryhmällä ole pienintäkään oikeutta edes käyttää omaa lainsäädäntöään. Vielä vähemmän tulee kysymykseen se, että jonkin yhteisön oma lainsäädäntö ja tuomioistuimet voisivat tehdä osapuolia sitovia ratkaisuja, vaikka ne noudattelisivatkin maan lakia.

Vaikka Sasin ehdotus on maltillinen vaatiessaan sharia-tuomioilta myös Suomen lakien noudattamista, on koko ajatus oikeusjärjestelmällemme vieras. Maassa ei voi eikä saa olla minkäänlaista rinnakkaista oikeusjärjestelmää maan lakien rinnalla. Tämä on niin selvä oikeusperiaate, että ihmettelen kovasti varatuomari Sasin ajatuksenkulkua.

Maahanmuuttajien kotouttamista ei varmasti edistä se, että he turvautuvat siviiliriita-asioissaan uskonnolliseen lainsäädäntöön ja sen tuomareihin. Päin vastoin he tottuvat siihen, että samaa uskonnollista lakia noudatetaan yleisemminkin, eikä maan virallisesta lainsäädännöstä tarvitse piitata. Miten yleensä voidaan valvoa, että sharia-tuomiot noudattelevat Suomen lakia? Ja jos ne sitä noudattelevat, niin miksi jollakin uskonnolla pitäisi olla oma lainsäädäntö tuomareineen?

Ihan samalla periaatteella vaikkapa Suomen romaniväestö voisi vaatia omien sukutapojensa virallistamista siltä osin, kuin ne ovat sopusoinnussa maan lakien kanssa. Samoin voisivat tehdä kaikki lukuisat uskonnolliset yhteisöt ja oikeastaan ihan mikä tahansa ryhmittymä urheiluseuroista alkaen.

Kyllä minä uskon, että muslimitaustaiselle maahanmuuttajalle oman uskonnon säännöt ja lait ovat tärkeitä. Heille on kuitenkin tehtävä ehdottoman selväksi se, että Suomessa ne eivät päde, jos on pieninkin mahdollisuus, että ne ovat ristiriidassa maan lain kanssa.

Sasin ehdottama ajattelu on lähtökohdaltaan väärä, koska siinä asetetaan ensisijaiseksi laiksi uskonnollinen laki, jonka on noudatettava maallista lakia. Lähtökohtana on aina maallinen laki, johon uskonnollisen lain on ilman mitään ehtoja sopeuduttava. Uskonnollisten johtajien tehtävänä on selittää, miksi tässä maassa asiat ovat näin.

Brändivinkkejä

Jorma Ollilan johtama isojen poikien iltakerho käytti kaksi vuotta ja puoli miljoonaa euroa Suomi-kuvan brändäykseen. Työryhmä päätyi vaivojaan säästelemättä latelemaan listan itsestäänselvyyksiä, jotka jokaisen kylän jokaisen huoltoaseman baariparlamentti olisi osannut listata päivässä.

Joutavilla jotain, ja jos ei muuta, niin mitä tahansa. Työryhmä nosti näkyvästi esille puhtaan luonnon ja juomakelpoisen veden merkityksen. Ulkomaisille sijoittajille pitäisi kuitenkin muistaa korostaa, että luontoa ja vettä saa vapaasti saastuttaa, kunhan hakee siihen asianmukaisen luvan.

Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella turvetuotanto on tappanut Jukajoen täysin elottomaksi. Siinä eivät elä enää edes pieneliöt, kaloista puhumattakaan. Turvetuottaja Vapo kiistää syyllisyytensä, mutta korostaa varmuuden vuoksi, että lupaehtoja on noudatettu tarkasti. Luvan myöntänyt Ely-keskus sanoo, että lupaa myönnettäessä ei arvattu, että suo on hapanta. Myös Ely:n mukaan lupaehtoja on noudatettu. Koska lupa on myönnetty asianmukaisesti ja lupaehtoja on noudatettu, ei kukaan aio tehdä asialle mitään.

Siinäpä meille malliksi yksi joellinen juomakelpoista vettä.

Toinen sijoittajia mahdollisesti kiinnostava asia saattaisi olla laillistettu pakkotyövoiman käyttö. Huolimatta Suomen allekirjoittamista kansainvälisistä sopimuksista maamme lainsäädäntö mahdollistaa palkattoman pakkotyön, josta kieltäytyjää uhkaa rangaistus. Homma on vain osattava hoitaa oikein.

Maassa on ainakin 350 000 työtöntä työnhakijaa reservissä. Työnantajan kannattaa järjestää heille TE-keskuksen kanssa yhteistyössä työharjoittelupaikkoja tai työvoimakoulutusta. Näin saatu työvoima tekee työtä palkatta, vain 400 euron työmarkkinatuella ja alle kymmenen euron ruokarahalla. Nekin maksaa Kela, joten työnantajalle väki on ilmaista. Tieto kiinnostaa varmasti vaikkapa ulkomaalaisia kaivosyhtiöitä, koska orjatyöllä on kaivostoiminnassa pitkät perinteet.

Työryhmä peräänkuulutti myös yhteisöllisyyttä. Ehdotuksen mukaan mummujen ja vaarien pitää siirtää omaa osaamistaan lastenlapsille puuhailemalla yhdessä kaikenlaista kivaa. Tätä vanhusten osaamista hyödynnetään jo tehokkaasti omaishoidossa. Vanhusten laitoshoitopaikkoja vähennetään jatkuvasti tavoitteena omatoimisen kotona asumisen edistäminen. Kotihoidon henkilökuntaa ei kuitenkaan lisätä vastaavasti, vaan työ siirretään iäkkäille omaishoitajille. Ehkäpä nyt on tarkoitus siirtää myös lasten päivähoito näille pirteille ikäihmisille.

Kuten kai tuli jo selväksi, minä en ymmärrä, mihin kokonainen maa tarvitsee brändiä. Touhusta tulee mieleen 1800-luvun loppupuolen topeliaaninen elitismi, jossa sivistyneistö määritteli suomalaisen kansanluonteen. Kun nämä Saarijärven Paavot eivät sitten osoittautunetkaan ylhäältä annetun kuvan mukaiseksi, oli pettymys hirmuinen.