Epäonnistujat

Hallituksessa on ainakin kaksi ministeriä, joilta ei näytä onnistuvan mikään asia. He ovat viestintäministeri Suvi Lindén ja sisäministeri Anne Holmlund. Väkisin tulee mieleen ajatus, että heidät on ylennetty kauas omien kykyjensä yläpuolelle.

Pari vuotta sitten Lindén profiloitui Lex Nokian yhteydessä omituisilla lausunnoillaan, joiden mukaan työnantaja saa jo nyt riisuttaa työntekijänsä alastomaksi, jos epäilee tietovuotoja. Lex Nokia säädettiin, vaikka sen tarpeellisuutta epäiltiin yleisesti. Jos joku ei muista, niin tämä laki antaa työnantajalle oikeuden tarkkailla työntekijöidensä sähköpostiliikennettä, mutta ei sisältöä. Lakia ei tähän mennessä ole käytetty kertaakaan.

Viime keväänä Lindén ajoi Ylen hallinnon ja rahoituksen uudistamista ja vuoroin kannatti ja vastusti mediamaksua. Lisäksi hän vähät välitti parlamentaarisen komitean esityksestä. Kun uudistus meni umpisolmuun, hän siirsi koko asian pohdinnan seuraavalle hallitukselle.

Viimeisin munaus oli direktiiviin perustuvan postilain muuttaminen. Eduskunnassa Lindén sanoi suoraan, että lakiesityksellään ministeriö sallii kermankuorijoiden tulon postimarkkinoille. Lukkiutuneessa työmarkkinatilanteessa Lindén painostuksen jälkeen perääntyi ja lupasi, että lakiesitystä muutetaan valiokuntakäsittelyssä ykkösluokan postin osalta.

Anne Holmlund puolestaan munasi itsensä täydellisesti ajaessaan voimakkaasti kerjäämiskiellon ottamista lakiin. Hän ei lopulta saanut esitykselleen edes oman puolueensa, saati koko hallituksen kannatusta. Hänen virheensä taisi olla jääräpäinen pitäytyminen jo vanhentuneeseen, alati muuttuvaan yleiseen mielipiteeseen.

Ihan samoin kävi pelastuslain muutosesityksen väestönsuojien rakentamisen osalta. Holmlundin kantaa ei kannatettu edes omassa puolueessa. Viime kevään hätäkeskusten uusjaon epäonnistuminen lienee tähän mennessä tullut selväksi jo kaikille.

Nämä kaksi ministeriä tuovat jatkuvasti päätettäväksi huonosti valmisteltuja, suorastaan keskeneräisiä asioita. He eivät ole varmistaneet niiden poliittista hyväksyntää edes hallituksessa ja lakiesityksiä on arvosteltu myös teknisesti ala-arvoisiksi. Ministerit eivät tietenkään itse laadi lakiesityksiä, mutta heidän tehtävänsä on valvoa alaisensa lainvalmistelukoneiston toimintaa. Vielä enemmänkin; he ovat vastuussa siitä, että lainvalmistelijat ylipäänsä ovat osavia ja kyvykkäitä. Nyt ei siltä vaikuta.

Perustuslain mukaan ministeriksi nimitettävän on oltava rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu. En minä kummankaan rehellisyyttä epäile, mutta taitavuus onkin sitten jo toinen juttu. Lindén osoitti oman taitamattomuutensa jo edellisen ministerinpestinsä aikana, jolloin hän myönsi avustusta välillisesti itselleen. Sen jälkeen hänen osaamattomuutensa näyttää paljastuvan aina, kun jokin hänen hallinnonalaansa kuuluva lakiesitys tuodaan päätettäväksi.

Holmlundia on moitittu törkeästä, tökeröstä ja onnistuneesta kotiseudulle päin vetämisestä hätäkeskusuudistuksessa. Sen jälkeen hänen ansioluettelonsa koostuu lähinnä epäonnistumisista. Silti hänkin selviää yllättävän vähäisillä median antamilla moitteilla. Pitäisiköhän joskus jonkun sanoa ihan suoraan, että tunareitahan nämä ministerit oikeastaan ovat?