Puhallus

Kukapa olisi voinut kuvitella, että asumisoikeusasunnot siirtyvät kahden yksityishenkilön määräysvaltaan? Näin on kuitenkin päässyt käymään, sillä yli 5 300 asumisoikeusasuntoa omistavassa osakeyhtiössä käyttävät nyt määräysvaltaa suurimpina omistajina asumisoikeusyhtiön entinen toimitusjohtaja ja rakennuttamispäällikkö. Suuromistajiksi miehet pääsivät 150 000 euron osakekaupoilla, vaikka asunnot ovat maksaneet 580 miljoonaa, joista asumisoikeusasukkaiden osuus on 87 miljoonaa. Loput ovat valtion myöntämää lainaa.

Tarinan roisto tai näkökulmasta riippuen sankari on nykyisin 34-vuotias ekonomi Perttu Liukku. Hänet valittiin vuonna 2003 kuntien omistaman YH-Suomi Oy:n toimitusjohtajaksi vain 27-vuotiaana. YH oli maan suurin vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakennuttaja. Liukku pani tuulemaan ja siirsi painopisteen omistusasuntojen gryndaamiseen. Vuokra-asuntojen rakennuttaminen unohdettiin.

Tämän takia kunnat alkoivat myydä omistamiaan osakkeita ja yhtiö muutti nimensä Avaraksi. Liukku nousi muutamassa vuodessa Avaran suuromistajaksi. Suurimman osan osakkeista hän hankki johtamansa yhtiön myöntämillä edullisilla lainoilla. Tämä herätti niin paljon huomiota, että reilu vuosi sitten Liukku sai lähteä toimitusjohtajan paikalta.

Hän teki kuitenkin näyttävän paluun. Vuonna 2008 Avara myi 51 % asumisoikeusyhtiön osakkeista Asuntorakennuksen Kehityssäätiölle. Näiden väliin Liukku perusti oman holdingyhtiönsä hoitamaan kauppaa. Kauppa tehtiin, ja sen jälkeen säätiö myi osakkeet Liukun perustamalle toiselle firmalle huikeaan 150 000 euron hintaan. Näin Liukusta tuli Avain Asumisoikeus Oy:n pääomistaja.  Hän omistaa siis 51 % maamme asumisoikeusasunnoista ja on ilmoittanut haluavansa ostaa loputkin.

Uskokaa tai älkää, mutta kaikki on tapahtunut ihan laillisesti. Syynä on alun pitäen kelvoton asumisoikeuslaki, jossa ei ole säädetty minkäänlaista estettä tai edes valvontaa tämänkaltaisille osakekaupoille. Sitä en tiedä, mitä tapahtuu Avain Asumisoikeus Oy:n kassassa oleville asukkailta kerätyille korjausrahoille, joita on 16 miljoonaa euroa. Tuskin niitä asuntojen korjaamiseen käytetään, sillä Liukku on ennenkin siirtänyt korjausrahoja vapaarahoitteisten asuntojen uustuotantoon. Omistaja tekee yhtiössään ihan mitä haluaa.

Ihan vertailun vuoksi palautan mieliin, kuinka romahtaneen Neuvostoliiton öljy- ja maakaasuvarat yksityistettiin. Muutamat liikemiehet perustivat valtion avulla pankkeja, joihin valtio sijoitti alkupääomaa. Samalla valtio antoi pankkien tehtäväksi etsiä kansainvälisiltä markkinoilta ostajia öljykentille ja valtuutti ne tekemään kaupat. Pankit eivät aikailleet, vaan myivät valtion öljykentät itselleen ja maksoivat kauppasumman valtiolle sen pankkeihin sijoittamilla rahoilla. Jos maksoivat, koska yleensä pankit ajautuivat konkursiin heti, kun öljykentät olivat vaihtaneet omistajaa.

Näkeekö joku muukin tiettyjä yhtäläisyyksiä?

(Lahde: Helsingin Sanomat 9.11.2010.)