Isänmaan asialla

Joka ilta Jari Tervo ilmestyy kuvaruutuun sanomaan vakavalla naamalla: ”Uutisvuoto – isänmaan asialla.” Niin ovat muutaman päivän ajan tehneet myös pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen. Irlannin tukeminen on heidän mukaansa koko Suomen ja kaikkien suomalaisten etu. Oikeastaan ihan odotan, että taustalta alkaisi kuulua nauhoitettua naurua.

Suomi ja muu Eurooppa ovat rehellisesti sanottuna paskaraossa. Jos kaatuvia talouksia ei tueta, kaatuu koko rahaliitto. Se on vaarassa kaatua joka tapauksessa, koska Euroopan talous tuskin kestää Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja Italian lainojen tukemista. Se saattaa olla tarkoituskin, koska toiminta on kuin suoraan uusliberalismin isän Milton Friedmanin  oppikirjasta.

Uusliberalismin perusoppien mukaan valtio on paha ja sen rooli talouselämässä on ajettava mahdollisimman alas. Tämä toteutetaan vapauttamalla kaikki kilpailu täydellisesti ja lakkauttamalla sosiaalietuudet. Sen jälkeen markkinatalous hoitaa ihan kaikki elämänalueet äärimmäisen vapaan kilpailun periaatteiden mukaan. Tällöin eivät kilpaile vain yritykset keskenään, vaan myös yksityiset ihmiset ainoana päämääränään oma hyöty.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on uusliberalismin linnake, joka on kerännyt johtoonsa Friedmanin parhaat oppilaat. Joka ikinen IMF:n syliin kaatunut maa joutuu tiukalle talouskuurille, jossa kuristetaan ensimmäiseksi kaikki sosiaalinen lainsäädäntö hengiltä. Irlanti on ilmoittanut alentavansa mm. työttömyystukia, lapsilisiä, eläkkeitä sekä julkisen sektorin palkkoja ja investointeja. Tarkoitus on ajaa koko julkinen sektori alas.

Pankkien tekemät velat maksetaan kiristämällä tuloverotusta, mutta jättämällä alhainen yritysverotus ennalleen. Näin varmistetaan se, että yritysten hyvinä aikoina tekemät voitot pysyvät yksityisillä, mutta huonojen aikojen tappiot sosialisoidaan.

Nyt joku epäilee, että olen sortunut uskomaan salaliittoteorioihin. En ole, koska kyseessä ei ole salaliitto, vaan ihan oppikirjan mukaan ja julkisesti tapahtuva toiminta. Friedman on sanonut, että kriisi avaa mahdollisuuksien ikkunan, jota on käytettävä välittömästi hyväksi uuden talousjärjestyksen ajamiseksi sisään. Ellei kriisejä synny, niitä pitää aktiivisesti luoda.

Onko uusliberalismi sitten niin kamala asia? On se, koska se perustuu epäloogiseen ajatukseen, jonka mukaan ahne ja itsekäs ihminen hoitaa köyhät, sairaat, työttömät ja vammaiset epäitsekkäästi ihan hyvää hyvyyttään, vapaaehtoisella hyväntekeväisyydellä. Armoton ja täysin vapaa kilpailu näyttää pinnalta katsoen sekavalta ja kuohuvalta, mutta sen sisällä vallitsee rautainen logiikka, joka takaa sen toimivuuden. Jokainen miettiköön itse, miten järkeviltä nämä perustelut kuulostavat.

Kriisitalouksien välttämätön tukeminen ajaa kaikki valtiot samaan kurimukseen, eli se mahdollisuuksien ikkuna avautuu kaikkialla. Ihan sen takia odotankin kuulevani naurua silloin, kun ministerit puhuvat isänmaan edusta. Kun he seuraavaksi alkavat vedota talvisodan henkeen, tarvitaan jo oikein röhönaurua.