Yksinäinen ratsastaja

Sanomalehti Karjalaisen tekstiviestipalstalla joku valitti sitä, että oli saanut poliisilta sakot pahoinpitelystä valvottuaan lakia. Hän oli mennyt ottamaan tupakat pois julkisella paikalla tupakoivalta alaikäiseltä. En ole ihan varma onko tämä totta, mutta jotain tällaista oli kyllä odotettavissa. Jotkut ihmiset kerta kaikkiaan ovat sellaisia, että he haluavat toimia lainvalvojina erityisesti niissä asioissa, jotka heitä moraalisesti närkästyttävät.

Nämä oikeuden puolesta taistelevat yksinäiset ratsastajat eivät välitä perehtyä oman toimintansa lainmukaisuuteen. Jokamiehen kiinniotto-oikeudesta on säädetty Pakkokeinolain 1 luvun 1 §:ssä. Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakevan rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta. Sama oikeus on silloin, jos kyseessä on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottoriajoneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä varkaus. Näistä teoista ei ole säädetty vankeutta, mutta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takia niihin on ulotettu jokamiehen kiinniotto-oikeus.

Tupakkalakia muutettiin syksyllä niin, että alaikäiseltä on tupakoiminen ja tupakan hallussapito kielletty. Tämä lainmuutos ei kuitenkaan oikeuta ketään käyttämään omankädenoikeutta. Lain valvonta kuuluu vain ja yksinomaan poliisille. Lainsäätäjien ymmärtämättömyyttä kuvastaa se, ettei lain rikkomisesta ole säädetty minkäänlaista rangaistusta.  Vain typerys säätää sellaisen lain, jota ei voida valvoa ja jonka rikkomisesta ei seuraa rangaistusta.

Kun tupakkalaki 1990-luvulla säädettiin, innostuivat yksityiset tupakkapoliisit valvomaan sitä täysin rinnoin. Viimeinkin laki oli heidän puolellaan! Lisäpontta he saivat televisiossa esiintyneestä virkamiehestä, joka määritteli lain sanamuodon ”ulko-oven välitön läheisyys” tarkoittavan viittä metriä. Joissain julkisissa rakennuksissa käytettiin oikeasti mittanauhaa tupakointikieltorajan määräämiseen. Vieläkin näkee ovia, joiden kyltissä tupakointi kielletään alle viiden metrin etäisyydellä ulko-ovesta.

Viisi metriä ei perustu mihinkään muuhun kuin tämän yksittäisen virkamiehen huolimattomaan arvioon haastattelussa. Hän sai asiasta myöhemmin esimiehiltään huomautuksen, mutta silti raja jäi maagisesti elämään.

Nyt jotkut yli-innokkaat moraalinvartijat näköjään kohdistavat huomionsa alaikäisten toimintaan. Näille omavaltaisille sankareille pieni sakkorangaistus on ihan oikein. Yhteisöllisyys ja vastuunkanto nuorista ei tarkoita sitä, että jokainen saa ojentaa heitä väkivaltaisesti.

Tiedän, että on olemassa paljon allergikkoja ja astmaatikkoja, joille tupakansavu saattaa aiheuttaa vaarallisia kohtauksia. Heti uuden lain voimaantultua 90-luvulla tapasin Helsingissä bussipysäkillä tällaisen henkilön. Hän pyysi minua kohteliaasti siirtymään kauemmaksi tupakoimaan, koska savu aiheuttaa hänelle hengenahdistusta. Nolostuneena tumppasin tupakkani enkä sen jälkeen ole vastaavissa tilanteissa polttanut. Jos tämä ihminen olisi rähjäten kiskaissut savukkeen suustani, olisin luultavasti lyönyt.