Johdon kannustimet

Kauniista puheista huolimatta työntekijät eivät ole minkään yrityksen tärkein voimavara, vaan tärkein joustovara. Tämä kävi selvästi ilmi vaikkapa Finnairin lentoemäntien ja stuerttien lakon aikana. Tosin lakkolaisten vaatimuksista piti tietoa oikein etsiä, koska nykyinen uutisointi keskittyy lakoista yrityksille aiheutuviin tappioihin ja asiakkaille koituviin hankaluuksiin. Niinpä tuntui ihan selvältä, että Finnair kaatuu justiinsa mahdottomiin vaatimuksiin eikä asiasta selvitä muuten kuin halpatyövoimaa palkkaamalla.

Kun lakko kiristäen ja uhkaillen saatiin loppumaan, löytyi Finnairilta 10 miljoonaa imagon kohottamiseen. Uusiksi menevät virkapuvut, koneiden maalaus ja sisustus sekä muut sievät asiat, eikä rahapulasta ole tietoakaan. Työntekijät ovat siis poikkeuksetta vain se välttämätön paha kaikkien yritysten toiminnassa.

Tärkein voimavara ovat yhtiön johtajat. Heidän pahennusta herättänyt optiojärjestelmänsä on jo vanhanaikainen, sillä nyt on  kehitetty uusi ja tuottavampi keino palkita ylintä johtoa. Optioiden huono puoli on se, että niistä joutuu maksamaan veroa palkkatulojen veroprosentin mukaan. Uusin keksintö on perustaa johtajia varten uusi sijoitusyhtiö, jolle yritys lainaa rahaa johtajille suunnattujen yrityksen omien osakkeiden ostamista varten. Näistä osaketuloista maksetaan pääomaveroa vain 28 %, joten toiminta kannattaa ja on täysin laillista.

Ensimmäisenä tämän uuden järjestelyn otti käyttöönsä Konecranes Oy. Lehtitietojen mukaan uusi johdon palkitsemisjärjestelmä kiihdytti yhtiön ennennäkemättömään nousuun. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että johtajille maksetaan hyvää palkkaa vain siitä hyvästä, että he ovat johtajia. Varsinaista työtään eli yrityksen tuoton kasvattamista he rupeavat tekemään vasta sitten, kun ylimääräisten palkkioiden järjestelmä on kohdallaan.

Kun työntekijät vaativat lisää palkkaa, heitä uhataan lomautuksilla ja irtisanomisilla. Yhtiöiden johdolle räätälöidään vapaaehtoisesti mahdollisimman edullisia lisäpalkkioita. On vahinko, etteivät työntekijät voi yhtiöittää itseään ja tekemäänsä työtä. Silloin he voisivat myydä toiselle yhtiölle vain oman yhtiönsä tuottaman työpanoksen ja ottaa palkkansa pääomatuloina. Oman itsensä muodostaman yhtiön johtajina he voisivat palkita itseään johtajille tarkoitetuilla eduilla.

Joissain ammateissa tämä on mahdollista, mutta ei onnistu vaikkapa lentoemännillä tai Konecranesin metallimiehillä. Jos kaikki olisivat porkkanoilla palkittavia johtajia, niin silloin ei olisi kepillä kannustettavia johdettavia. Eihän semmoinen sovi.

Kommentit
  1. 1

    Heikki Mylly sanoo

    Hyvä kirjoitus ja tärkeä esillenosto !

    Kun oikein erikseen naurattaa tuo logiikka. Siis oikeinko on nyt saatu kaikki kapitalistit uskomaan moista roskaa. Että muka tirehtööri olisi se yrityksen tärkein voimavara. Siis oikeasti ?
    Kvartaalikapitalistille ehkä kyllä on hyötyä johtajasta, joka saa lypsettyä hanhesta kaikki kultamunat ulos ja lopuksi pannaan lintupaha vielä teuraaksi, että saadaan loputkin pihalle Sitten siirrytään leikkimään jonnekin muualle. Kyllä oikeasti tulee ikävä wanhoja kunnon teollisuuspatruunoita. Näillä patuilla oli kuitenkin omakin lehmä ojassa ja he johtivat yritystä kuin omaa lastaan.

    VÄLITTÄMINEN on oikeasti se juttu, jolla yritys rakennetaan kestävälle pohjalle. Välitetään niin paljon siitä bisneksestä, että huolehditaan osaavasta henkilökunnasta lattiasta kattoon. Koska jokuhan ne mutterit siinä firmassa sorvaakin 😉
    Välittäminen tarkoittaa myös sitä, ettei ihan kaikkea mahdollista tuloa jaeta heti ulos osinkoina vaan säästetään ns. pahanpäivänvaralle. Tällöin yritys ei joudu heti ensimmäisen hankinnan kohdalla turvautumaan markkinapelureihin, jotka kyllä osaa huolehtia omastaan. Mutta sitä välittämistä ei voi ostaa, eikä lainata. Sen sijaan sitä välittämistä tulee kuin itsestään henkilökunnalta, joka kokee olonsa turvatuksi ”meidän firmassa”. Tällöin esim. ylityöpyyntöihin ja jopa väliaikaisiin palkallisiin vastaantulemisiin voi saada hetikin myönteisemmän vastaanoton kuin yrityksessä, joissa työntekijät eivät välitä yrityksestä. Koska yrityskään ei välitä heistä.

    Pelkän johtoportaan palkitseminen ei ole pitkäikäisen yrityksen politiikkaa. Se on oikisuunnassa melko lyhytnäköistä touhua…
    Voiko sitten optioilla tms. kasvattaa välittämistä ja sitouttaa johtaja yritykseen ? Tuolla systeemillä tirehtöörin oma pylly ei kuitenkaan ole ns. kiukaalla, koska osakkeista pääsee tarvittaessa eroon. Ajankohdan näkee tilikirjoista… Joten en usko tuonkaan konstin lisäävän välittämistä.

    NHL.n pelaajapalkkiot nousivat tuossa taannoin kipurajan ylitse. Suurimmalla osalla joukkueista meinasi revetä peppu. Homma oli puskettava kuosiin ja palkat ”järkevälle” tasolle, jotta joukkueilla ( yrityksillä ja koko liigalla) olisi mahdollisuutta jatkaa touhua.
    Saas nähdä missä vaiheessa peräseinä tulee muualla yritysmaailmassa vastaan…