Konsultin joulu

Pikku Kakkosen Joulukalenteri on tänä vuonna ollut lastentarinan muotoon puettu kuvaus nykyajan työelämästä. Joulupukin pajaan saapui konsultiksi tekeytynyt konniainen -mikä se sitten onkaan – visionaan pilata vanhanajan joulu. Konsultti Konniainen aloitti työnsä konsulttien tapaan ravakasti. Ensimmäiseksi hän käski käyttää joulukonvehtien täytteenä silliä, sitten seurasi nopeaan tahtiin muita työelämän uudistuksia. Pukin Muori sai uuden bisneshenkisen imagon ja hänet lähetettiin kurssitettavaksi, puhelinvaihde uudistettiin toimimattomaksi ja kaikkien tonttujen työtehtävät vaihdettiin keskenään niin, ettei kukaan osannut uutta työtään. Jopa Joulupukki koki muodonmuutoksen kiiltävätakkiseksi ja lettipartaiseksi rockhemmoksi.

Muutosvastarintaa edustaa Tonttu Toljanteri, joka ainoana ihmettelee konsultin touhuja. Kaikki muut tottelevat konsultin mielettömiä uudistushankkeita enemmän tai vähemmän mukana ollen, mutta tottelevat kuitenkin. Toljanteri on vanha jäärä, jonka asenteet ovat nykyaikaan sopimattomat.

Tämmöistähän se työelämän uudistaminen vastaamaan nykyajan haasteita globalisoituvassa maailmassa tahtoo olla. En nyt tarkoita Jari Sarasvuota ja muita hänenkaltaisiaan tarinatalouden mannekiineja. He ovat vain hurmoshenkisiä sananjulistajia, jotka järjestävät hintavia tupailtojaan trendikkäille firmoille, joilla on liikaa rahaa. Tarkoitan niitä konsultteja, joille yritykset ja erityisesti julkiset viranomaiset ovat ulkoistaneet oman ajattelunsa.

Konniainen on liikkeellä pahat mielessä, mutta oikeat konsultit tarkoittavat hyvää. Heiltä kuitenkin liian usein puuttuu konsultoitavan organisaation tarkoituksen ja toiminnan tuntemus. Heillä jokaisella on oma muutoskaavansa, jota he surutta soveltavat joka ikiseen sorkkimaansa organisaatioon. Osaamattomuutensa he piilottavat ammattislangilla, jossa viljellään sisällöttömiä iskulauseita ja käsittämättömiä ylätason abstraktioita, joilla ei ole kiinnekohtia arkitodellisuuteen.

Organisaation jäsenten aivot ja takapuoli puutuvat jatkuvissa kehittämisrituaaleissa, joissa kirjataan itsestäänselvyyksiä tai silkkaa hölynpölyä visioinnin nimissä. Sanat strategia, visio ja missio lietsovat myyttiä edistyksestä ja sanojen käyttäjien vihkiytymisestä salattuun tietoon. Ne pyrkivät estämään kommunikaation edistämisen sijaan.

Sanalla muutosvastarinta mitätöidään terve järki, terve epäluulo ja vankka kokemus. Epäilys, kyynisyys ja ironia ovat kerettiläistä muutosvastarintaa. Vastarinnan syitä ei selvitetä, mutta siitä rangaistaan.

Minua on pyydetty joulun kunniaksi kirjoittamaan positiivinen juttu. Tässä se tulee: Joulukalenteri  päättyy hyvin ja Toljanteri onnistuu pelastamaan vanhanajan joulun. Joulun jälkeen sitten voittekin mennä kurssille, jonka otsikko kuuluu:

Huomisen haasteelliset prosessikohtaiset vuorovaikutukset organisaation osaamisenhallinnan innovoivassa strategisen brändäyksen casessa ja avainpotentiaalin kompetenssi menestystekijöiden luovaan uudistamiseen globalisoituneessa postmodernissa työelämässä.

Kommentit
  1. 1

    Matti J sanoo

    Houkuttelee suomentamaan!

    Huomisen haasteelliset prosessikohtaiset vuorovaikutukset organisaation osaamisenhallinnan innovoivassa strategisen brändäyksen casessa ja avainpotentiaalin kompetenssi menestystekijöiden luovaan uudistamiseen globalisoituneessa postmodernissa työelämässä.

    Huomisen vaikeat tehtävittäiset vuorovaikutukset osaston työnjohdon uudistuksellisessa suunnitelmallisen maineenluonnin tapauksessa ja tärkeimpien työntekijöiden kyky vahvuuksien luovaan uudistamiseen maailmanlaajuistuneessa pirstaloituneessa työelämässä.

    Tulisiko vieläkin selvemmäksi:

    Osaston työnjohdon kinastelu maineenluontitehtävissään ja osaajien kyky vaihtaa vahvuuksiaan arvaamattomassa työelämässä.