Ei sitä kaikille kerrota

Pohjoiskarjalainen Juuan kunta on juhlapuheissaan avoimen hallinnon vankkumaton kannattaja, mutta käytännössä avoimuus koskee vain julkisuuskuvan kannalta mukavia asioita. Hallinnon töppäilyt tahi muuten vain suoriksi vedetyt koukerot kätketään tutkiskeltaviksi vain salaisissa kokouksissa. Julkisilta esityslistoilta löytyy mahdollisimman niukka teksti ilman liitteitä ja ilman päätösehdotusta.

Liitteiden puuttuminen kunnan kotisivulla julkaistavista esityslistoista ja pöytäkirjoista perustellaan teknisillä ongelmilla. Se on aika kummallinen perustelu, koska kunta kuitenkin osaa julkaista esityslistatekstin verkossa. Samanlaista kirjoitettua tekstiä ne liitteetkin ovat, mutta kaikkea ei vain haluta kertoa kaikille. Saattaisivat jotkut vaikka innostua niitä lukemaan ja sehän ei sovi kunnassa, jossa tehdään vain hyviä hyviä päätöksiä asiallisin perustein.

Kunnanjohtaja päätti 31.12.2010 valita sosiaalijohtajan viransijaisen yli puolentoista vuoden ajaksi ilman julkista hakua. Valituksi tuli tehtävään ilmoittautunut kunnanvaltuutettu, kunnanhallituksen jäsen ja edustaja sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Koulutukseltaan henkilö on oikeustieteen kandidaatti ja ammatiltaan henkikirjoittaja.

Kunnan jäsen teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen, joka käsitellään kunnanhallituksessa huomenna 1.2.2011. Esityslistalla asiasta on tekstiä viisi riviä ja kunnanjohtajan päätösehdotus tullaan antamaan kokouksessa. Itse oikaisuvaatimus on jaettu jäsenille liitteenä, mutta muualla se ei ole nähtävissä.

Koska kyseessä kuitenkin on julkinen asiakirja, niin minä kerron sen sisällön pääpiirteittäin. Oikaisuvaatimuksen tekijä vaatii päätöstä poistettavaksi seuraavilla perusteilla:

Kunnanjohtaja on nimitysasiassa ylittänyt toimivaltansa. Hallintosäännön 40 §:n mukaan sosiaalijohtajan viransijaisena toimii kunnanjohtajan kulloinkin tehtävään määräämä sosiaalityöntekijä, ei ulkopuolinen. Vaikka hallintosääntö toisaalla sanookin, että kunnanjohtaja ottaa palvelualueen päällikön sijaisen, ei se voi tapahtua ottamatta huomioon 40 §:n määräystä. Kunta aikoo ilmeisesti vedota 40 §:n määräykseen, jonka mukaan kiireellisessä tai muuten välttämättömässä tapauksessa kunnanjohtaja voi määrätä sijaisuudesta myös toisin. Oikaisuvaatimuksen tekijän mukaan puolitoista vuotta jatkuva viransijaisuus ei ole kiireellinen tai muuten välttämätön tilanne käyttää poikkeamisoikeutta.

Toinen oikaisuvaatimuksen pääkohta koskee pätevyyttä. Käytännössä sosiaalijohtaja on mukana sosiaalityössä sekä itsenäisesti, sosiaalityöntekijöiden rinnalla tai tehdessään päätöksiä sosiaalityöntekijän esittelystä. Laki sosiaalihuollon ammatillisesta kelpoisuudesta edellyttää, että tällaisissa tapauksissa henkilöllä on oltava lain mukainen pätevyys. Valittu ei oikeustieteen kandidaattina täytä säädettyä kelpoisuutta, koska hänellä ei ole sosiaalialan koulutusta eikä käytännön kokemusta sosiaalityöstä. Käytännön kokemukseksi oikaisuvaatimuksen tekijä ei katso puhtaasti hallinnollista työtä sosiaalitoimen talouspäällikkönä kymmenen vuotta sitten.

Olisi oikaisuvaatimuksessa muutakin mielenkiintoista, mutta en pitkästytä lukijoita enempää juridiikalla. Valitettavasti ette pääse näkemään koko tekstiä muuten kuin käymällä henkilökohtaisesti kunnanvirastossa. Edes kunnanhallituksen jäsenet eivät vielä tässä vaiheessa tiedä, mitä kunnanjohtaja aikoo ehdottaa päätökseksi. Se selviää vasta kokouksessa.

Seuraavana asiana kunnanhallituksen listalla on selvityksen antaminen Itä-Suomen aluehallintovirastolle sosiaalijohtajan viransijaisen kelpoisuudesta. Avi vaatii tietoa ainakin seuraavista asioista:

Kuuluuko sosiaalijohtajan viransijaisen tehtäviin sosiaalihuollon kelpoisuuslain edellyttämiä tehtäviä ja päätöksentekoa esimerkiksi lastensuojelussa? Kuuluuko tehtäviin päihdehuoltolain mukaisia päätöksiä tahdonvastaisesta hoidosta? Kuuluvatko tehtäviin sosiaalityön ammatilliset johtotehtävät ja onko valitulla henkilöllä vaadittava pätevyys?

Näin äkkiä katsoen minä vastaan, että kuuluu, kuuluu, kuuluvat ja pätevyyttä ei ole. Sitä en tietenkään tiedä, mitä kunnanhallitus aikoo vastata, koska kunnanjohtajan päätösehdotus tässäkin asiassa annetaan vasta kokouksessa. Avi:n selvityspyyntö kokonaisuudessaan on tietenkin vain jäsenille jaettuna liitteenä. Esityslistalla tekstiä on asiasta 14 riviä ja kymmenkunta kirjoitusvirhettä.

Kunnassa luultavasti ajatellaan, että tällaiset oikaisuvaatimukset ovat vain keljuilua ja asioiden jarruttamista, eikä valvovalle viranomaiselle annettavassa selvityksessä ole mitään yleistä mielenkiintoa herättävää. Tai sitten ajatuksena on hoitaa ikävät asiat vähin äänin, ettei kukaan vain saisi päähänsä ruveta tutkimaan asioita tarkemmin. En halua edes ajatella sitä mahdollisuutta, että kunnanhallituksen jäsenet halutaan saada tekemään sopiva päätös ilman riittävää perehtymistä asiaan. He nimittäin ovat virkavastuussa päätöksistään ja väärän tiedon antaminen valvovalle viranomaiselle on vakava juttu.

Matemaattinen oikeudenmukaisuus

Kokoomus haluaa ensi vaalikaudella alentaa tuloveroa miljardilla eurolla ja yritysveroa prosenttiyksikön vuodessa sekä korottaa arvonlisäveroa kaksi prosenttiyksikköä. Muodon vuoksi myös pääomatuloveroon halutaan pieni korotus.

Oikeudenmukaisuuden nimissä tuloverojen alennus olisi luultavasti prosentuaalisesti sama kaikissa tuloryhmissä, jolloin suurituloisimmat hyötyisivät eniten. Ihan saman matemaattisen oikeudenmukaisuuden nimissä arvonlisäveron korotus kohdistuu kaikkiin samansuuruisena, jolloin pienituloiset maksavat veroa suhteessa enemmän. Näin toimii lyhyeen matematiikkaan perustuva oikeudenmukaisuus, jolla ei ole mitään tekemistä tosielämän oikeudenmukaisuuden kanssa.

Suuntaus on selvästi kohti tasaveroa, mutta tästä ei puheenjohtaja Katainen suostu keskustelemaan. Tasavero on liian ruma sana, joten hän väistää sen puhumalla veroratkaisujen työpaikkoja lisäävästä vaikutuksesta. Tämä taas on pelkkää tuulen huminaa ja kärpästen surinaa, sillä mikään ei puhu sen puolesta, että yritysveroja keventämällä yritykset investoisivat Suomen työpaikkoihin. Itse asiassa pääministeri Kiviniemi ehdotti yhteiskuntasopimusta, jolla vastavuoroisesti yritykset sitoutuisivat investoimaan kotimaahan. EK tyrmäsi ehdotuksen heti, koska rahaa ei saa eikä voi kahlita. Edut on saatava vastikkeetta.

Kokoomus keskustelee nostamalla omat arvonsa ja asenteensa faktoiksi, jolloin eri mieltä olevat joutuvat  puolustuskannalle. Faktoiksi on ylennetty sellaiset periaatteelliset asiat kuin julkisen sektorin kalleus ja huonous sekä yhteiskunnan tuen välttämättömyys yrityksille. Tästä seuraa ihan automaattisesti julkisten palveluiden alasajo ja korvaaminen valtion toimenpitein tuetuilla yksityisillä yrityksillä.

Tasaverosta ja tuloerojen tarkoituksellisesta kasvattamisesta ei saa ääneen puhua, mutta suuntaus on kaikkien nähtävissä. Suurimpiin tuloihin painottuvat veronkevennykset lisäävät tuloeroja ja arvonlisäveron korotus vie vääjäämättä tasaveromalliin. Köyhä kuluttaa kaikki rahansa välttämättömyyksiin, mutta rikas rikastuu ja voi investoida vaikkapa kotinsa turvajärjestelmiin.

Tämä ei ole mikään uhkaus, vaan ikävä ennustus. Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat riittävästi ja ahneus nostetaan hyveeksi samaan aikaan, kun yhä suurempi osa kansasta jätetään heitteille, romahtaa esivallan kunnioitus. Yhden laidan piittaamattomat tulevat saamaan vastaansa toisen laidan välinpitämättömät. Tähän johtaa lukion matematiikan lyhyen oppimäärän mukainen oikeudenmukaisuus.

Ai niin, olin unohtaa Kataisen lupaukset, että ketään ei jätetä heitteille. Tämä lupaus tulee häneltä aina jotenkin kiusaantuneen oloisesti ja ulkoa opitun tuntuisesti. Huomaa selvästi, että ajatukset ja sydän eivät ole mukana, vaan se höpinä tulee sisäiseltä kovalevyltä nappia painamalla.

Noitavainojen aikaa

Suomen syyttäjä- ja oikeuslaitokset tuntuvat epäilijöiden mielestä toimivan peräti kummallisella tavalla. Syyttäjät syyttävät täysin viattomia ja tuomioistuimet vapauttavat selvästi syyllisiä. Eilen illalla ja tänään aamupäivällä on tiedotusvälineissä ja erityisesti facebookissa esitetty mielenkiintoisia väitteitä Ilkka Kanervan lahjomajutusta. Erään kirjoittajan mukaan lahjotut demarisyyttäjät syyttävät Kanervaa ja neljää liikemiestä vain pimittääkseen demareiden omat vaalirahasotkut. Toinen ääripää on jo tuominnut kaikki syyllisiksi.

Yhteistä kaikille on se, että asian juridista puolta ei ole pohdittu ollenkaan, vaan mielipiteet ovat syntyneet tunnetasolla. On ihan ymmärrettävää, että syytteeseen joutuvat liikemiehet puhuvat noitavainosta. Heillä on oikeus puhua omaksi edukseen ja he ovat syyttömiä kunnes toisin todistetaan. Niin on myös Kanerva, joten hän saa ihan vapaasti julistaa  tuntonsa puhtautta. Kaikkien muiden olisi syytä ajatella asiaa järjellä.

Ensinnäkin on olemassa kolme eri kynnystä ennen kuin syyllisyys on tutkittu ja näytetty toteen. Matalin on poliisin esitutkintakynnys. Se ylittyy silloin, kun on aihetta epäillä rikoksen tapahtuneen. Paljon tätä korkeampi  on syytteen nostamiskynnys, jolloin syyttäjän on harkittava oikeudenkäynnin mahdollisuutta. Vasta oikeuden langettava päätös  kertoo, onko rikos tapahtunut ja onko syyllisyys selvä. Nyt kaksi ensimmäistä kynnystä on ylitetty ja loppu jää oikeuden ratkaistavaksi.

Keskustelupalstojen kansantuomioistuimet eivät koskaan pohdi asiaa lainsäädännön kannalta. Lahjontarikoksessa ei vaadita toteen näytettyä yhteyttä lahjoman ja sen vastineeksi tehdyn päätöksen välillä. Rikoksen tunnusmerkiksi riittää jo se, että henkiö ottaa vastaan edun, jolla pyritään vaikuttamaan tai joka on omiaan vaikuttamaan luottamustehtävän hoitajan toimintaan. Vastineeksi ei siis tarvitse tehdä lahjoman antajan edun mukaista päätöstä, pelkkä pyrkimys tai mahdollisuus siihen riittää.

Kanervalla on syyttäjän mukaan ollut mahdollisuus vaikuttaa kaavoitusratkaisuissa syntymäpäiväjuhlat maksaneiden liikemiesten eduksi Varsinais-Suomen maakuntaliiton hallituksen puheenjohtajana. Lain kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, vaikuttiko hän oikeasti asioihin. Rikokseksi riittä pelkkä pyrkimys vaikuttamiseen tai se, että lahjat olivat omiaan vaikuttamaan.

Oikeuden tehtävä ei tule olemaan helppo ja onpa päätös millainen tahansa, sen arvostelijoista ei tule olemaan pulaa.

Asiakirjojen julkisuuden vaikeus

Liperin kunnan yksi luottamushenkilö lähtee siitä perusolettamasta, että kaikki kunnan virkamiehet ovat korruptoituneita ja rikollisia. Hän on ottanut tehtäväkseen todistaa asian ja on vuoden sisällä jättänyt kahdeksisenkymmentä erilaista selvityspyyntöä. Hän haluaa mm. selvityksen kaikista kunnan tositteista viimeisen kolmen vuoden ajalta. Kunnanhallituksen puheenjohtajan mukaan henkilöstö oireilee, ilmapiiri on kireä ja onpa eräs kuntalainen kieltänyt asiansa käsittelyn lautakunnassa, koska epäilee tietojen leviävän julkisuuteen.

Outokumpu puolestaan kokeili toista ääripäätä luottamushenkilön tiedonsaantioikeudessa. Kaupungin viranhaltijat kieltäytyivät näyttämästä valtuutetulle joitain asiakirjoja sillä perusteella, että ne ovat salassa pidettäviä. Kuopion hallinto-oikeus määräsi asiakirjat näytettäväksi, mutta luottamushenkilön on pidettävä saamansa tiedot salassa.

Liperin tapaus kertoo lähinnä yksittäisen luottamushenkilön asennevammasta, mutta Outokummussa se vamma on hallinnossa. Molemmat tapaukset kertovat ikävän selvää kieltä siitä, että asiakirjojen julkisuuslainsäädännön ymmärrys on yleensä ottaen olematonta. Näyttää ihan siltä, että jotkut tuijottavat vain yhtä ainoaa lakikirjasta löytyvää pykälää ymmärtämättä kokonaisuutta. Lakitietämyksen koulutustarve on ilmeinen.

Oikeastaan voin pitää sen lyhyen kurssin tässä ja nyt. Asiakirjat ovat julkisia, ei-julkisia tai salaisia. Pääsäännön mukaan julkisia ovat viranomaiselle toimitetut ja sen hallussa olevat asiakirjat. Ei-julkisia ovat valmistelu- ja selvitysasiakirjat. Salaisia ovat ne asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilökohtaisista asioista tai liikesalaisuuksista.

Luottamushenkilöllä on oikeus saada tietoa kaikista niistä asiakirjoista, jotka hän katsoo luottamustoimen hoitamisen kannalta tarpeellisiksi. Vain luottamushenkilö itse päättää, mitä asiakirjoja hän haluaa nähdä. Tämä koskee myös ei-julkisia ja salaisia asiakirjoja, mutta niiden sisältö hänen on pidettävä omana tietonaan. Jos salassa pidettävät tiedot leviävät julkisuuteen, on niiden levittäjä rikosoikeudellisessa vastuussa. Näin yksinkertaista se on, mutta silti tästä asiasta onnistutaan ihan osaamisen puutteen takia tekemään vaikea.

Liperin hallinnon roistomaisuuden paljastamisen pyhäksi tehtäväkseen ottaneen luottamushenkilön asennevammalle ei mahda mitään. Jos hän haluaa käydä läpi kaikki kunnan kuitit, niin omaa aikaansa hän siinä kuluttaa. Liperin kunta taas tekee virheen siinä, että siivoaa kuiteista pois sairauslomia ja toimeentuloa koskevat tiedot. Se on ihan turhaa työtä, koska vaadittaessa nekin on näytettävä, mutta tieto niiden sisällöstä ei saa levitä.

Yksinkertaisesta asiasta on tehty vaikeaa ihan vain juridisen osaamisen puutteen takia. Homma pitäisi osata hoitaa kuten se hoidettiin Helsingissä 90-luvulla. Valtuutettu Liisa Kulhia istui päiväkausia kirjaamossa tutkimassa asiakirjoja häiritsemättä ketään. Meteliä syntyi vain silloin, jos joku ymmärtämätön yritti salata jonkin asiakirjan. Kun Kulhia nosti jonkin asian julkisuuteen, hänellä oli kirjanpitäjän ammattitaidolla laadittu näyttö epäselvyyksistä ja seuraukset olivat sen mukaisia. Koskaan hän ei leimannut ketään etukäteen syylliseksi.

Lautamiesjärkeä

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja yhdyskuntapalveluun. Teot olivat tapahtuneet vuosina 2002-05 ja tekijään nähden alisteisessa asemassa ollut uhri oli silloin 13-16 -vuotias.

Yleensä en arvostele oikeuden päätöksiä, koska se on puutteellisten tietojen perusteella mahdotonta. Tällä kertaa teen kuitenkin poikkeuksen. Tämä päätös syntyi lautamiesten äänin lainoppineen puheenjohtajan ja yhden lautamiehen ollessa ehdottoman rangaistuksen kannalla. Äänten mennessä tasan 2 – 2 voitti lievempi kanta.

Ehdollista rangaistusta perusteltiin ensikertalaisuudella, myötävaikuttamisella asian selvittämiseen ja sillä, että ehdollisesti tuomittu voi jatkaa töitään ja pystyy siten maksamaan tuomitut vahingonkorvaukset.

Tämä uutinen on levinnyt facebook -linkkinä lähes tavalliseen tapaan ja kommentit ovat myös niitä tavallisia: raskasta ja epätoivoista huokailua. Kukaan ei kuitenkaan ole kiinnittänyt huomiota oleellisimpaan asiaan, eli päätöksen syntymiseen lautamiesten äänin vastoin puheenjohtajan kantaa. Erityisen vaisuja ovat olleet ne, jotka tavallisesti vaativat oikeuksiin lisää lautamiehiä ja sitä kautta enemmän tervettä järkeä tuomioihin. Nythän sitä tervettä lautamiesjärkeä käytettiin oikein kunnolla.

Päätös sinänsä on täysin lain mukainen ja on syntynyt laillisessa järjestyksessä. Ennen vuoden 1997 Oikeudenkäymiskaaren uudistusta lautamiehillä oli kollektiivinen äänioikeus, joten he pystyivät tuomitsemaan lainoppineen puheenjohtajan kannan vastaisesti vain yksimielisinä. Nykyisin jokaisella oikeuden jäsenellä on yksilöllinen äänioikeus ja äänten mennessä tasan voittaa lievempi kanta.

Lautamiehet valitsee vaaleissa valittu kunnanvaltuusto. Lautamiehet eivät kuitenkaan periaatteessa edusta mitään puoluetta, vaan kansaa kokonaisuudessaan. He ovat se paljon puhuttu lautamiesjärki, ja heidän valinnassaan on noudatettava tasapuolisuutta asukkaiden iän, elinkeinon, sukupuolen ja kielen mukaan.

Kun uudistusta suunniteltiin, erityisesti lakimiespiirit suhtautuivat epäilevästi yksilölliseen äänioikeuteen. Silloin tosin vaarana pidettiin sitä, että rangaistukset saattaisivat pikemminikin ankaroitua kuin lieventyä. Lisäksi arveltiin, että syytetyn asemalla ja yleisellä olemuksella saattaisi olla liian suuri vaikutus maallikkolautamiehiin.

Epäilyt ovat osoittautuneet enimmäkseen turhiksi ja oikeudet ovat toimineet ilman suurempia soraääniä. Nyt kuitenkin annettiin niin yleistä oikeustajua vastaan sotiva päätös, että kaikki epäilykset lautamiesjärjestelmää kohtaan muistuivat heti mieleen. Toivottavasti syyttäjä valittaa päätöksestä ja toivottavasti oikeus ei enää koskaan käsittele samalla kokoonpanolla vastaavanlaista tapausta.