Vaivaiset köyhät

Monia kymmeniä on sellaisia vaivaisia köyhiä, loppuuneläneitä, vanhoja, sokeita ja rampoja, joiden nimien kanssa Korkealla Esivallalla ei ole mitään tekemistä.

Näin kuittasi Ruoveden kirkkoherra vuoden 1635 henkikirjassa kaikki tuottamattomat eli veroa maksamattomat laumansa jäsenet. Korkea Esivalta ei halunnut tietää edes heidän nimiään; he olivat ylimääräistä ja turhaa väkeä.

Eilen julkaistun tutkimuksen mukaan maassamme on köyhälistön sisälle syntynyt kurjalisto. Tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet ihan maailmanennätystahtiin ja osa köyhistä on pudonnut pysyvästi leipäjonon asiakkaiksi. Työttömät on jaettu kolmeen eri kastiin. Ylintä kastia edustavat ansiosidonnaista päivärahaa saavat, sillä he saattavat jopa elää päivärahallaan. Heidän jälkeensä tulevat peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavat. He eivät enää pärjää ilman toimeentulotukea.

Kaikkein alimpana ovat työmarkkinatueltakin pudonneet ikuiseen karenssiin tuomitut, jotka voidaan määrätä mihin tahansa työhön tai koulutukseen pelkällä työmarkkinatuella. Kieltäytymisestä seuraa jopa 40 %:n alennus toimeentulotukeen. Nämä ovat niitä, jotka seisovat leipäjonossa yhdessä olemattoman pientä eläkettä saavien kanssa.

Joskus tuntuu siltä, että köyhien jakaminen tavallisiin köyhiin ja kurjalistoon on ihan tarkoituksellista. Näin saadaan köyhät kadehtimaan toisia köyhiä, eivätkä he silloin huomaa koko järjestelmän perusvikoja. Kuten Pentti Haanpää on todennut, niin köyhyys ei jalosta ihmistä. Se päinvastoin tekee hänestä harvinaisen tympeän ja vastenmielisen olennon, joka on valmis kaivamaan sormimutkalla leipäpalan toisen köyhän suusta.

Tämän paikkansapitävyydestä meillä ovat todisteina lukuisat urbaanitarinat siitä, miten erityisesti maahanmuuttajat saavat ilmaiseksi yhteiskunnalta ihan kaiken mitä keksivät pyytää, autoista ja kultakelloista lähtien. Kukaan ei ole koskaan näitä tarinoita oikeiksi todistanut, mutta silti niihin yleisesti uskotaan. Köyhät kadehtivat toisia köyhiä ja ovat valmiita käymään heidän kimppuunsa, ihan kuten on tarkoituskin. Köyhien rähistessä keskenään yhteiskunnan yläkerrokset voivat rauhassa keskittyä etuuksien jakamiseen itselleen.

Valtio on sellainen pakkoyhteisö, josta ei voi sanoutua irti muuten kuin hankkimalla jonkun muun maan kansalaisuuden. Nyt kuitenkin valtio itse on ruvennut irtisanomaan omia kansalaisiaan. Leipäjonon asiakkaat ovat pudonneet kaikkien mahdollisten turvaverkkojen läpi, eikä valtiovalta halua tietää heistä enää mitään. Pärjätkööt miten pärjäävät tai kuolkoot pois. Heidän nimiensä kanssa ei nykyajan Korkealla Esivallalla ole mitään tekemistä.

Kommentit
  1. 1

    Jarmo Vilponen sanoo

    No tuossa on kyllä sisältönä suuri asia ja näin se kai menee, kun ei enää osaa oikeuksiaan ollenkaan hoitaa ja kuka sitten enää jaksaa, jos pummaamalla saa paremmin esimerkiksi ??

  2. 2

    -K. sanoo

    Kaikista näistä esimerkeistäsi ovat työkyvyttömät yrittäjät, jotka ei juuri mitään mistään saa.

  3. 3

    -K. sanoo

    Kaikista näistä esimerkeistäsi ovat poissa työkyvyttömät yrittäjät, jotka ei juuri mitään mistään saa.
    Yrittäjäksi patistetaan vaikka olisit miten hajalla.
    Tälläkin kylällä tä tehdään vaikka tiedetään jottei mitään töitä ole, tai tule.
    Apuraha, starttiraha, muutenvaanmukava, ihmisestä viis.

    -K.