Kunta orjakauppiaana

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan palkkalistoilla on viime elokuun puolivälistä lähtien ollut määräaikainen työvalmentaja. Hänen tehtävänään on ollut seuloa pitkäaikaistyöttömien joukosta riittävän hyväkuntoisia henkilöitä kuntouttavaan työtoimintaan. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimittäin niin etevästi laadittu, että kuntoutettavaksi kelpaa vain valmiiksi täysin työkuntoinen pitkäaikaistyötön.

Kuntouttava työtoiminta on ihan tavallista työtä, mutta siitä ei makseta palkkaa. Kuntoutettava saa vain työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Tähän asti kunta on työllistänyt näitä kuntoutettavia työkykyisiä itse ja aikoo jatkaa samalla linjalla. Ensi kesänä kirkonkylään rakennetaan ulkoilupolku ilman konevoimaa, perinteisenä lapiotyönä. Arvatkaapa huviksenne, ketkä tämän työn tekevät ja millaisella palkalla. Oikein, tietenkin kuntoutettavat.

Jotenkin tämä touhu tuo mieleeni 1860-luvun suuret nälkävuodet, jolloin ensimmäinen rautatie rakennettiin jauhopalkalla.

Työvalmentajan määräaikainen pesti on päättymässä, joten huomenna kunnanhallitus jatkaa hänen työsuhdettaan peräti kahdella vuodella. Hänen palkkaansa en tiedä, mutta ei hän ainakaan kuntoutettava ole. Jatkoa toiminta saa siksi, että tämä kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkit täyttävä menettely on kunnalle erittäin kannattavaa. Esityslistatekstin mukaan kunta saa korvausta valtiolta kuntouttavan työtoiminnan asiakkaistaan, joita on 35-40,  noin 3 400 euroa/kk sekä sen lisäksi säästää Kelalle työttömistä henkilöistä maksettavien kuntaosuuksien muodossa 6 000 – 7 000 euroa/kk. Kyseessä on siis pelkkä ansaitsemis- ja säästökeino, vaikka listatekstissä ujosti mainitaan sen ennaltaehkäisevän sosiaalityön luonne.

Tietenkin järjestely kannattaa, koska kunta saa jokaisesta kuntoutettavasta 10,09 euroa päivässä. Kuntoutettava itse saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa. Lisäksi kunta joutuu maksamaan Kelalle jokaisesta työttömästä kuntaosuutta puolet työmarkkinatuesta, joka siis nyt ilmaistyön ansiosta säästyy.

Tämä ihmiskauppa on niin kannattavaa, että kunta ryhtyy välittämään ilmaistyövoimaa myös yrityksille. Juuri sitä tarkoitusta varten työvalmentajan pestiä jatketaan ensin kahdella vuodella ja sen jälkeen tehtävä luultavasti vakinaistetaan. Kunnanhallituksen esityslistan mukaan toimintaa tullaan jatkossa kehittämään yrityksien suuntaan sijoittamalla työttömiä henkilöitä yrityksiin. Kunta aikoo siis ruveta harjoittamaan orjakauppaa suoraan vastoin lakia.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 6 § 1 momentin mukaan kunta järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse tai kirjallisella sopimuksella toisen kunnan, kuntayhtymän, rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. 6 § 2 momentti nimenomaisesti kieltää toiminnan hankkimisen yksityiseltä yritykseltä.

Lakipykälistä kannattaisi aina lukea kaikki monentit.

Sosiaalitoimen lainrikkojat

Päivän Helsingin Sanomien mukaan noin joka kymmenes sosiaali- ja terveystoimen päätös johtaa valituksiin. Vuonna 2008 oikeusriidoista tehtiin runsaat 10 000 ratkaisua, joista valtaosa koski toimeentulotukea. Jo tämä kertoo siitä, että monet kunnat rikkovat lakia rutiininomaisesti.

Sen sijaan kukaan ei tiedä, kuinka monesta päätöksestä olisi pitänyt valittaa lainvastaisuuden takia. Saadakseen lakisääteiset palvelut niitä pitäisi osata vaatia jopa hallinnollisin valituksin, mutta eniten apua tarvitseva on aina se heikoin ja avuttomin. Hän ei osaa hakea muutosta eikä usein edes tiedä, että se yleensä on mahdollista.

THL:n lakimiehen mukaan lainsäädäntö jää kunnissa talouden jalkoihin. Kuntien omat käytännöt ovat usein suorassa ristiriidassa lain kanssa, vaikka näin ei missään tapauksessa saisi olla. Tätäkin suurempi syy lainvastaisiin päätöksiin on sosiaalityöntekijöiden puutteellinen ammattitaito. Kaikki eivät kerta kaikkiaan hallitse oman alansa lainsäädäntöä, vaikka olisivat virkaansa päteviä.

Sitten on tietysti niitäkin, jotka tekevät lainvastaisia päätöksiä asennevammansa takia. Jokin aika sitten julkaistun tutkimuksen mukaan huomattavan suuri osa sosiaalityöntekijöistä pitää asiakkaitaan syyllisinä omaan tilanteeseensa. Ajatus lienee, että sellaista saa vähän simputtaa, kun kuntakin siinä säästää. Ikävien kuulopuheiden mukaan meidän kuntamme erään sosiaalityöntekijän asenne on kuin 1800-luvulta, jolloin väärään kuntaan eksynyt kerjäläinen kyydittiin takaisin kunnanrajalle. Meillä toiselta paikkakunnalta muuttaneelle asiakkaalle sanotaan suoraan, että mitäs tänne tulit kerjäämään, muuttaisit takaisin sinne mistä tulit.

Viranhaltijat tietävät hyvin, että heidän tekemänsä virheelliset päätökset muuttuvat valittamalla. Eivät tosin ensimmäisessä asteessa eli oman kunnan lautakunnassa, koska siellä ei ole asiantuntemusta sen enempää kuin viranhaltijoillakaan. Hallinto-oikeudesta oikeutta jo saa. Sen lisäksi jonkun oikein sydämistyneen asiakkaan pitäisi tehdä rikosilmoitus. Tässä tulevat valmiit perustelut:

Perustuslain 2 § 3 momentin mukaan julkisen vallan tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkasti lakia. Rikoslain 40 luvun 9 §:n mukaan tahallaan virkavelvollisuutensa rikkonut tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Lisäksi hänet voidaan tuomita viralta pantavaksi. Tuottamuksellisesti virkavelvollisuutensa rikkonut tuomitaan 10 §:n mukaan varoitukseen tai sakkoon. Tuottamus tarkoittaa samaa kuin huolimattomuus tai tietämättömyys velvollisuuksistaan ja lain määräyksistä.

Kyllä minä tiedän, mitä nyt ajattelette. Jos ihminen ei osaa tai jaksa edes valittaa päätöksestä, niin ei hän tietenkään vie asiaa näin pitkälle. Näinhän se on, mutta tulipahan taas kerran mieleeni tällainenkin mahdollisuus.

Tahallinen ymmärtämättömyys

Päättäjämme eivät millään suostu ymmärtämään, että kaikkein pienituloisimmille suunnatut veronkevennykset ja erilaiset sosiaalietuuksien korjausliikkeet eivät auta yhtään kaikkein huonoimmassa asemassa olevia. He ovat tietenkin niitä, joiden ainoa tulomuoto on toimeentulotuki.

Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, se viimeinen ns. turvaverkon riekale. Se on puhtaasti laskennallinen normi, jota määriteltäessä otetaan huomioon kaikki muut mahdolliset tulot ja jopa satunnaiset tilille ilmestyvät panot. Tukena saa vain sen osan, joka alittaa toimeentulominimin. Tästä seuraa automaattisesti se, että esimerkiksi paljon mainostettu takuueläke alentaa automaattisesti toimeentulotukea täsmälleen saman verran kuin eläke tuo lisää rahaa. Ihan sama vaikutus on kaikilla muilla etuuksien lisäämisellä. Ostovoiman lisäys on pyöreä nolla.

Tämän asian ymmärtäminen ei voi olla ylivoimaisen vaikeaa, joten pöljyyden täytyy olla tahallista. Kaikki tietävät, että toimeentulotuki ei ole noussut viimeisen 20 vuoden aikana yhtään, kun taas palkat ovat nousseet 40 %. On ihan pakko ruveta uskomaan, että maahan halutaan luoda ryysyköyhälistö, jonka kurjuus on tarkoitettu periytyväksi. Tätä joukkoa ei tarvita eikä siitä piitata.

Mitä tälle porukalle sitten aiotaan tehdä? Toistaiseksi ei mitään, mutta asenteet kovenevat koko ajan. Pari vuotta sitten paikallislehti ihmetteli pääkirjoituksessaan, miten omituinen systeemi maassamme on: ihminen voi pysyä hengissä ilman työtä. Yleisönosastoissa ja blogeissa erilaiset psykopaatilta vaikuttavat uusdarwinistit pitävät itsestään selvänä, että elon taistelussa pärjäämättömät kuolevat pois. Vielä ei sentään kukaan ole ollut yhtä suorapuheinen kuin siperialaisen Chitan kaupungin pormestari, joka harmitteli puuttuvaa oikeutta ampua asunnottomat köyhät.