Kunta orjakauppiaana

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan palkkalistoilla on viime elokuun puolivälistä lähtien ollut määräaikainen työvalmentaja. Hänen tehtävänään on ollut seuloa pitkäaikaistyöttömien joukosta riittävän hyväkuntoisia henkilöitä kuntouttavaan työtoimintaan. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimittäin niin etevästi laadittu, että kuntoutettavaksi kelpaa vain valmiiksi täysin työkuntoinen pitkäaikaistyötön.

Kuntouttava työtoiminta on ihan tavallista työtä, mutta siitä ei makseta palkkaa. Kuntoutettava saa vain työmarkkinatuen ja 9 euroa ruokarahaa päivässä. Tähän asti kunta on työllistänyt näitä kuntoutettavia työkykyisiä itse ja aikoo jatkaa samalla linjalla. Ensi kesänä kirkonkylään rakennetaan ulkoilupolku ilman konevoimaa, perinteisenä lapiotyönä. Arvatkaapa huviksenne, ketkä tämän työn tekevät ja millaisella palkalla. Oikein, tietenkin kuntoutettavat.

Jotenkin tämä touhu tuo mieleeni 1860-luvun suuret nälkävuodet, jolloin ensimmäinen rautatie rakennettiin jauhopalkalla.

Työvalmentajan määräaikainen pesti on päättymässä, joten huomenna kunnanhallitus jatkaa hänen työsuhdettaan peräti kahdella vuodella. Hänen palkkaansa en tiedä, mutta ei hän ainakaan kuntoutettava ole. Jatkoa toiminta saa siksi, että tämä kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkit täyttävä menettely on kunnalle erittäin kannattavaa. Esityslistatekstin mukaan kunta saa korvausta valtiolta kuntouttavan työtoiminnan asiakkaistaan, joita on 35-40,  noin 3 400 euroa/kk sekä sen lisäksi säästää Kelalle työttömistä henkilöistä maksettavien kuntaosuuksien muodossa 6 000 – 7 000 euroa/kk. Kyseessä on siis pelkkä ansaitsemis- ja säästökeino, vaikka listatekstissä ujosti mainitaan sen ennaltaehkäisevän sosiaalityön luonne.

Tietenkin järjestely kannattaa, koska kunta saa jokaisesta kuntoutettavasta 10,09 euroa päivässä. Kuntoutettava itse saa Kelalta työmarkkinatuen ja 9 euroa. Lisäksi kunta joutuu maksamaan Kelalle jokaisesta työttömästä kuntaosuutta puolet työmarkkinatuesta, joka siis nyt ilmaistyön ansiosta säästyy.

Tämä ihmiskauppa on niin kannattavaa, että kunta ryhtyy välittämään ilmaistyövoimaa myös yrityksille. Juuri sitä tarkoitusta varten työvalmentajan pestiä jatketaan ensin kahdella vuodella ja sen jälkeen tehtävä luultavasti vakinaistetaan. Kunnanhallituksen esityslistan mukaan toimintaa tullaan jatkossa kehittämään yrityksien suuntaan sijoittamalla työttömiä henkilöitä yrityksiin. Kunta aikoo siis ruveta harjoittamaan orjakauppaa suoraan vastoin lakia.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 6 § 1 momentin mukaan kunta järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse tai kirjallisella sopimuksella toisen kunnan, kuntayhtymän, rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. 6 § 2 momentti nimenomaisesti kieltää toiminnan hankkimisen yksityiseltä yritykseltä.

Lakipykälistä kannattaisi aina lukea kaikki monentit.

Sosiaalitoimen lainrikkojat

Päivän Helsingin Sanomien mukaan noin joka kymmenes sosiaali- ja terveystoimen päätös johtaa valituksiin. Vuonna 2008 oikeusriidoista tehtiin runsaat 10 000 ratkaisua, joista valtaosa koski toimeentulotukea. Jo tämä kertoo siitä, että monet kunnat rikkovat lakia rutiininomaisesti.

Sen sijaan kukaan ei tiedä, kuinka monesta päätöksestä olisi pitänyt valittaa lainvastaisuuden takia. Saadakseen lakisääteiset palvelut niitä pitäisi osata vaatia jopa hallinnollisin valituksin, mutta eniten apua tarvitseva on aina se heikoin ja avuttomin. Hän ei osaa hakea muutosta eikä usein edes tiedä, että se yleensä on mahdollista.

THL:n lakimiehen mukaan lainsäädäntö jää kunnissa talouden jalkoihin. Kuntien omat käytännöt ovat usein suorassa ristiriidassa lain kanssa, vaikka näin ei missään tapauksessa saisi olla. Tätäkin suurempi syy lainvastaisiin päätöksiin on sosiaalityöntekijöiden puutteellinen ammattitaito. Kaikki eivät kerta kaikkiaan hallitse oman alansa lainsäädäntöä, vaikka olisivat virkaansa päteviä.

Sitten on tietysti niitäkin, jotka tekevät lainvastaisia päätöksiä asennevammansa takia. Jokin aika sitten julkaistun tutkimuksen mukaan huomattavan suuri osa sosiaalityöntekijöistä pitää asiakkaitaan syyllisinä omaan tilanteeseensa. Ajatus lienee, että sellaista saa vähän simputtaa, kun kuntakin siinä säästää. Ikävien kuulopuheiden mukaan meidän kuntamme erään sosiaalityöntekijän asenne on kuin 1800-luvulta, jolloin väärään kuntaan eksynyt kerjäläinen kyydittiin takaisin kunnanrajalle. Meillä toiselta paikkakunnalta muuttaneelle asiakkaalle sanotaan suoraan, että mitäs tänne tulit kerjäämään, muuttaisit takaisin sinne mistä tulit.

Viranhaltijat tietävät hyvin, että heidän tekemänsä virheelliset päätökset muuttuvat valittamalla. Eivät tosin ensimmäisessä asteessa eli oman kunnan lautakunnassa, koska siellä ei ole asiantuntemusta sen enempää kuin viranhaltijoillakaan. Hallinto-oikeudesta oikeutta jo saa. Sen lisäksi jonkun oikein sydämistyneen asiakkaan pitäisi tehdä rikosilmoitus. Tässä tulevat valmiit perustelut:

Perustuslain 2 § 3 momentin mukaan julkisen vallan tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkasti lakia. Rikoslain 40 luvun 9 §:n mukaan tahallaan virkavelvollisuutensa rikkonut tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Lisäksi hänet voidaan tuomita viralta pantavaksi. Tuottamuksellisesti virkavelvollisuutensa rikkonut tuomitaan 10 §:n mukaan varoitukseen tai sakkoon. Tuottamus tarkoittaa samaa kuin huolimattomuus tai tietämättömyys velvollisuuksistaan ja lain määräyksistä.

Kyllä minä tiedän, mitä nyt ajattelette. Jos ihminen ei osaa tai jaksa edes valittaa päätöksestä, niin ei hän tietenkään vie asiaa näin pitkälle. Näinhän se on, mutta tulipahan taas kerran mieleeni tällainenkin mahdollisuus.

Tahallinen ymmärtämättömyys

Päättäjämme eivät millään suostu ymmärtämään, että kaikkein pienituloisimmille suunnatut veronkevennykset ja erilaiset sosiaalietuuksien korjausliikkeet eivät auta yhtään kaikkein huonoimmassa asemassa olevia. He ovat tietenkin niitä, joiden ainoa tulomuoto on toimeentulotuki.

Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, se viimeinen ns. turvaverkon riekale. Se on puhtaasti laskennallinen normi, jota määriteltäessä otetaan huomioon kaikki muut mahdolliset tulot ja jopa satunnaiset tilille ilmestyvät panot. Tukena saa vain sen osan, joka alittaa toimeentulominimin. Tästä seuraa automaattisesti se, että esimerkiksi paljon mainostettu takuueläke alentaa automaattisesti toimeentulotukea täsmälleen saman verran kuin eläke tuo lisää rahaa. Ihan sama vaikutus on kaikilla muilla etuuksien lisäämisellä. Ostovoiman lisäys on pyöreä nolla.

Tämän asian ymmärtäminen ei voi olla ylivoimaisen vaikeaa, joten pöljyyden täytyy olla tahallista. Kaikki tietävät, että toimeentulotuki ei ole noussut viimeisen 20 vuoden aikana yhtään, kun taas palkat ovat nousseet 40 %. On ihan pakko ruveta uskomaan, että maahan halutaan luoda ryysyköyhälistö, jonka kurjuus on tarkoitettu periytyväksi. Tätä joukkoa ei tarvita eikä siitä piitata.

Mitä tälle porukalle sitten aiotaan tehdä? Toistaiseksi ei mitään, mutta asenteet kovenevat koko ajan. Pari vuotta sitten paikallislehti ihmetteli pääkirjoituksessaan, miten omituinen systeemi maassamme on: ihminen voi pysyä hengissä ilman työtä. Yleisönosastoissa ja blogeissa erilaiset psykopaatilta vaikuttavat uusdarwinistit pitävät itsestään selvänä, että elon taistelussa pärjäämättömät kuolevat pois. Vielä ei sentään kukaan ole ollut yhtä suorapuheinen kuin siperialaisen Chitan kaupungin pormestari, joka harmitteli puuttuvaa oikeutta ampua asunnottomat köyhät.

Sananvapauden loppu?

Eilen facebookissa levisi juttuja, joiden mukaan eduskunnassa käsiteltävänä oleva rikoslain muutos lopettaa sananvapauden maassamme tykkänään. Asialla olivat maahanmuuttoon ja erilaisiin vähemmistöihin äärikriittisesti suhtautuvat, jotka katsoivat lakimuutoksen olevan suunnattu suoraan heidän sananvapauttaan vastaan. Sekä kirjoituksista että erityisesti kommenteista kävi selvästi ilmi, että oikeastaan kukaan ei ollut lukenut enempää nykyistä kuin tulevaakaan rikoslain 11 luvun 10 §:ä. Lisäksi itse sananvapauden käsite tuntuu monelle olevan epäselvä.

Sananvapaus ei ole koskaan tarkoittanut oikeutta laukoa ihan mitä tahansa ilman seurauksia. Sananvapaus tarkottaa sitä, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä, olipa se millainen tahansa, ilman ennakkosensuuria. Vastuuseen sanomisistaan voi joutua sitten jälkikäteen. Näin tämä asia on ollut ja näin se tulee olemaan jatkossakin.

Yleisimmät väitteet olivat, että lakimuutos tekee pelkästä tiedon levittämisestä rikoksen ja että rasismilla sekä muukalaisvihamielisyydellä pelottelemisella kavennetaan sananvapautta. Kaikkein selvintä on kirjoittaa sekä vielä tällä hetkellä voimassa oleva että tuleva lainkohta kokonaan.

Nykyisellään RL 11:10 § kuuluu näin:

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää, taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tuleva RL 11:10 § sanoo näin (muutokset vahvennettuina):

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

”Asettaa yleisön saataville” ja ”pitää yleisön saatavilla” tuovat lain nettiaikaan ajasta, jolloin puhelinpylväisiin naulattiin ilmoituksia ja lentolehtisiä jaetiin kädestä käteen. Asia ei kuitenkaan muutu yhtään, koska jo nykyinen laki on mahdollistanut kaikilla tavoilla – siis myös internetissä -levitettyjen lausuntojen ja tiedonantojen rangaistavuuden. ”Tieto, mielipide tai muu viesti” ovat samaa ajantasaistamista; näillä sanoilla korvataan vanhentuneen kuuloiset ”lausunto” ja ”muu tiedonanto”. Asia ei kuitenkaan muutu, koska nettiviesti tai mielipide on tähänkin asti tulkittu lausunnoksi tai muuksi tiedonannoksi.

On tärkeää huomata, että mikään tieto, mielipide tai muu viesti ei ole rangaistava, ellei se samalla sisällä uhkausta, panettelua tai solvausta. Tähänkään asiaan ei tule mitään muutosta.

Ihonväri, syntyperä, vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen ja vammaisuus uhkailun, panettelun ja solvauksen perusteena on ihan sama asia kuin vanhan lain ”niihin rinnastettava kansanryhmä”. Nyt tekstiä vain on täsmennetty, mutta ihan samat perusteet aiemminkin ovat käytännössä olleet voimassa.

Kirjoittelu voi siis lain puolesta jatkua ihan entisellään. Kaikkia niitä, jotka tullaan tuomitsemaan uuden sanamuodon perusteella lohduttakoon tieto siitä, että ihan samoista kirjoituksista heidät olisi voitu tuomita jo vanhankin sanamuodon mukaan.

Kuka saa ja kenen vuoro?

Mitähän tekemistä mahtaa olla kunnan markkinoinnilla ja kulttuuritapahtumien järjestämisellä koulujen iltapäivätoiminnan kanssa? Minä en sitä tiedä, mutta Juuan kunnan sivistyslautakunta tietää. Lautakunta nimittäin ehdottaa kunnanhallitukselle, että tällainen markkinointihenkilön yhdistelmätoimi perustettaisiin pikavauhtia. Asialla on niin kiire, että paikka halutaan täyttää jo huhtikuun alusta lukien vaikka toimi on vielä perustamatta.

Koska en ymmärrä kunnan markkinoinnin ja kulttuuritapahtumien yhteyttä koululaisten iltapäivätoimintaan, ryhdyn arvailemaan. Toimenkuva ja kiire pistävät epäilemään, että kunnanvirastoon on sovittu palkattavaksi joku tietty henkilö ja nyt hänelle on vain löydettävä sopiva tehtävä vaikka väkisin. Mielenkiinnolla odottelen, ketä tehtävään tullaan esittämään. Vanha maan tapa nimittäin on, että itsensä kunnantuvan sisälle saanut tai siellä jo valmiiksi oleva järjestää sinne myös sukulaisiaan.

Saamavuoroon ja lupauksiin liittyy myös kunnanhallituksessa jo kaksi kertaa pöydälle jätetty tonttikauppa. Kunta omistaa kaava-alueella tontin, jolla on kolmen vuoden tahallisen tyhjilläänpidon jälkeen asuinkelvottomaksi muuttunut talo. Viime kesänä uudistetussa tonttijaossa tontti jaettiin kahdeksi eri tontiksi ja kunta myönsi itselleen talon purkuluvan aikansa siinäkin tunaroituaan. Ympäristölautakunnan kokouksessa nimittäin istui kunnanhallituksen puheenjohtaja ymmärtämättä jäävätä itseään tämän asian kohdalla, ja valituksen takia purkulupa jouduttiin myöntämään uudelleen.

Jo ennen purkuluvan myöntämistä tekniseen toimistoon oli kuitenkin jätetty ostotarjous, joka koski koko jakamatonta tonttia rakennuksineen. Asiaa ei valmisteltu ennen kuin eräät luottamushenkilöt osasivat sitä vaatia. Kohta tämän jälkeen tuli myös toinen ostotarjous samasta tontista, mutta ilman rakennusta. Se pitäisi kunnan purkaa omalla kustannuksellaan.

Myöhempi ostotarjous ilman rakennusta on hinnaltaan ihan pikkuisen suurempi kuin aiempi, myös rakennusta koskeva tarjous. Tämän hiukan paremman tarjouksen hyväksyminen aiheuttaisi kunnalle kuitenkin noin 20 000 euron purkukustannukset, kun taas halvemman tarjouksen tekijä haluaisi ostaa myös rakennuksen tietoisena siitä, että se on asuinkelvoton.

Kunnanhallitus on siis jo kahdessa kokouksessa pähkäillyt tätä vaikeaa laskutoimitusta: Kannattaako hyväksyä alempi tarjous ja säästää purkukustannukset vai pitäisikö hyväksyä parempi tarjous ja vetää koko kauppa miinukselle purkukustannusten takia?

Ikävät huhut kertovat, että ei tässä laskutaidon puutteesta ole kysymys. Joku vain jossain on joskus luvannut uudistetun tonttijaon mukaisen puolikkaan myynnin tietylle henkilölle. Kun vieras ostotarjous sotki suunnitelmat, ymmärsi sama henkilö tehdä hinnaltaan hiukan paremman mutta kokonaiskustannuksiltaan huonomman tarjouksen. Nyt lupaajien pitäisi jotenkin täyttää lupauksensa ja yrittää saada se näyttämään kunnan kannalta edulliselta.

Saamavuoroista on pidettävä kiinni, maksoi mitä maksoi.