Mies menneisyydestä

Paavo Lipposen esiintyminen eilisessa Ykkösen aamu-tv:ssä palautti mieleen vanhoja muistoja. Oliko meillä oikeasti pääministerinä ja eduskunnan puhemiehenä tuollainen itsetietoinen, ylimielinen ja äreä murahtelija, jonka jokainen sana kuulostaa riidan haastamiselta? Taisipa tosiaankin olla.

Media on kovasti yrittänyt nostaa juttua Lipposen mahdollisista yhteyksistä USA:n suurlähetystöön ja Wikileaksin paljastamista tietovuodoista, jotka koskivat Tarja Halosen ja Vladimir Putinin käymiä keskusteluja. Lipposen mukaan kalenterimerkinnät kertovat, että tapaamisia ei ole ollut, mutta mitä se sitten todistaa? Puhelin on aika vanha keksintö ja nykyisin on muitakin yhteydenpitokeinoja.

Jäätteenmäen kaatumisen aikoihin muistan ihmetelleeni kovasti, miksi asian keskiöön nousi se tapa, jolla Jäätteenmäki sai tietoa. Sen sijaan kukaan ei oikein tohtinut ääneen kysyä, millä valtuuksilla Lipponen lupasi USA:n presidentille etukäteen, että Suomi osallistuu Irakin jälleenrakennustöihin mahdollisen sodan jälkeen. Juuri tämähän oli se tieto, joka Jäätteenmäelle tuli ”pyytämättä ja yllättäen”.

Nyt ne valtuudetkin selvisivät: Lipponen neuvottelee vaikka Kiinan keisarin kanssa kysymättä keneltäkään lupaa ja se siitä.

Minun mielestäni nämä tapahtumat ovat jo historiaa ja voitaisiin jättää historiantutkijoiden pengottaviksi. Ei siksi, että niistä ei saisi puhua, vaan siksi, että on olemassa tuoreempiakin paljastuksia. Kaksi vuotta sitten ulkoministeri Stubbin erityisavustaja on Wikileaksin mukaan luvannut USA:lle, että seuraava porvarihallitus vie maan Naton jäseneksi kansalta kysymättä. Stubb ei suostu kommentoimaan mitään Wikileaksin vuotoja, koska  näin he ovat EU:n ulkoministereiden kanssa porukalla sopineet. Tämä on kätevä järjestely; vaikka Stubb ulkoisesti ja esiintymiseltään on Lipposen täydellinen vastakohta, on periaatteena silti sama vaitiolo.

Osa mediasta on selvästi hurahtanut jonkinlaiseen Wikileaks-hurmioon, eikä se tietysti mikään huono asia ole. On ihan hyvä, että meille kerrotaan, mitä oikeasti on tapahtunut ja mitä kaikkea meidän selkiemme takana on puuhattu. Itse haluan kuitenkin keskittyä vaalitaistelun ja vaalien seuraamiseen ja jättää historian vähän vähemmälle. Se on jo nähty, että ainakaan menneisyyden miehet eivät selittele tekemisiään.

Kommentit
  1. 1

    kirsti era sanoo

    ” jonka jokainen sana kuulostaa riidan haastamiselta” – tosi paikalleen sanottu, se siinä juuri on niin rasittavaa.

  2. 2

    Hilkka Lipponen sanoo

    V. 2003 haukuttiin väärää puuta, se varsinainen alasammuttava usutti koirat Jäätteenmäen kimppuun ja välttyi itse tutkinnalta ja syytteiltä, joihin olisi oikeasti ollut aihetta. Professori Heikki Patomäki nosti asian esiin, mutta kumma kyllä hänen asiallinen ja terävä kirjoituksensa (muistaakseni Apu-lehdessä) Lipposen kähminnästä USA:ssa ei ottanut tulta mediassa.

    Ärähtelyn, murahtelun ja jopa riidan haastamisen niinkin poliitikolta sietäisi, jos poliitikko olisi puheissaan ja toimissaan rehellinen ja toimisi maansa ja yhteiskunnan parhaaksi. Lipponen ei näitä kriteerejä täyttänyt, joten pysyköön hän menneisyydessä ja nostettakoon esiin korkeintaan verrokkina nykyisiin poliitikohin, joiden – useimpien – käytös on kyllä fiksua ja filmaattista mutta joiden toiminta ei myöskään päivänvaloa kestä.